Numerot, Teknologia 1/14, Volume 54, Volume 54

Millainen merkitys teknologialla on elämälle? Mitä taide voi näyttää meille teknologiasta? Teknologia kietoutuu arkikokemukseemme niin tiiviisti, että sen objektiivinen tarkastelu on mahdotonta – ja siksi juuri entistä tärkeämpää. Mustekalan uusi teemanumero lähestyy kysymystä teknologiasta filosofian ja taiteen kautta.
pääkirjoitus
Luonut

Saara Hacklin & Tanja Parkkonen

Mustekala-verkkolehti täytti viime vuonna 10 vuotta. Toimitusneuvoston kokoontuessa syyskuussa 2013 juhlimaan syntymäpäiväänsä median täytti uutinen Nokian puhelinliiketoiminnan myymisestä Microsoftille. Kauppa synnytti mediassa otsikoita, keskustelua ja ihmettelyä. Moni muisteli sosiaalisessa mediassa liikuttuneena ensimmäistä kännykkäänsä – tai kumisaappaitansa. Henkilökohtaisten tunteiden lisäksi uutisanalyyseissa välkkyi uhkakuva koko kansakunnan putoamisesta teknologian kehityksen kelkasta. Myönteisimmissä arvioissa todettiin että teknologiateollisuuden mahdollisuudet ovat nyt toisaalla, kuten peleissä.

*** For English version, please scroll down***

artikkeli
Luonut

Reijo Kupiainen

Olen seurannut viime aikoina vilkasta keskustelua uuden teknologian, kuten robotiikan, ennustetuista seurauksista. ETLA:n tammikuussa 2014 julkaiseman raportin mukaan joka kolmas työpaikka Suomessa tulee häviämään parinkymmenen vuoden kuluessa. Raportin mukaan useimmiten työpaikan korvaa tietotekniikka. En tässä ota kantaa raportin väitteisiin, kiinnostukseni liittyy lähinnä eräänlaiseen teknologiakuvaan, joka keskustelussa ilmenee.

Filosofian professori Timo Airaksinen ei hyväksy teknologia -termiä suomessa lainkaan. Hänen mukaansa ’tekno-logia’ tarkoittaa kreikasta johdonmukaisesti käännettynä oppia teknisistä sovelluksista, samoin kuin ’bio-logia’ oppia elollisesta luonnosta. Suomen kielen ’teknologia’ on anglismi ’technology’ -sanasta eikä englannista löydy vastaavaa sanaa kuin esimerkiksi saksan ’Technik’ tai suomen ’tekniikka’.

Pirkko Holmberg

Kuolevaisuutta on länsimaisessa filosofiassa pidetty ihmiselämän arvokkuuden välttämättömänä kaikupohjana, viimeisenä rajana, joka mahdollistaa asioiden merkityksellistymisen. Kuolemaa on vähintäänkin pidetty väistämättömänä tosiasiana, jonka tuolle puolen ei voi päästä ja jonka takaisista asioista ei voi tietää mitään.

Tämä puhe on saanut uudenlaisen kaiun nykyään, kun on esitetty ”varmana ennusteena”, että kuolevaisuus ja ihmiskehon rajoitteet tullaan voittamaan teknologian huiman kehityksen ansiosta ehkä jo lähivuosikymmeninä.

Luonut

Scott Contreras-Koterbay

In 2011, the term “New Aesthetic” was introduced by artist, writer James Bridle. He described the increasing proliferation of visual languages consisting of self-generative computational structures beyond natural language. This was followed by author Bruce Sterling’s 2012 article in Wired discussing New Aesthetics as a set of artifacts amidst heterogeneous networks with social, political, cultural and artistic impact. It has been described as “a vibe, an attitude, a feeling, a sensibility” (1) reflecting the expanding use of digital technology. There is an indication at almost an essentialist level of specific artistic and design practices and an increasing awareness of the inescapabilty of digital objects that are self-substantiating. Based in computational language, algorithms and self-replicating systems of code, New Aesthetic objects both identify and question whether traditional accounts of beauty, pleasure, idealism and expressiveness.

Luonut

Phaedra Shanbaum

The aim of this article is twofold: It is a reflection on theories about art and technology in the last decade. The concepts explored are drawn from scholars in varying disciplines (media studies, computer sciences, art history) but who identify, despite their methodological differences, with a particular concept of technology. On the other hand, it tries to clarify issues – specifically issues around the so-called disappearance the digital interface, in interactive artworks– that is beginning to provoke discussion in the aforementioned fields. (1) This article has no pretense of being an exhaustive theoretical or methodological study on this subject. What follows then should be seen as an account of the concepts of ubiquitous computing and cybernetics as they apply to new media art. The first part of this account will present a brief overview of the notion of ubiquitous computing. This will provide background into the critique in the second section of some of the dominant scientific and cultural narratives that surround ubiquitous computing, specifically cybernetics and the notions of symmetry, asymmetry, agency and the binary subject/object distinction.

Luonut

Tanja Parkkonen

Millaiselta verkkomaailma näyttää ruumiillisuuden näkökulmasta? Tässä artikkelissa käsittelen tietoverkkojen ja ruumiillisuuden suhdetta, aihetta jota mielestäni ei ole käsitelty tarpeeksi. Tukea ajatuksilleni haen somaestetiikasta sekä pragmatismista.

Lähden liikkeelle tutustumalla verkkomaailmaan ihmisen ruumiin jatkeena eli välineenä. Verkkomaailmalla tarkoitan laajassa mielessä ihmisen verkottunutta, sosiaalista, tiedollista ja digitaalista maailmaa, joka hahmotetaan ruumiin aistein. Digitaalisessa kokemuksessa on näin kyse ihmisen luontaisesta tavasta kokea. Käytännössä kokeminen tapahtuu vain näennäisesti apuvälineiden avulla. Käytännön sovelluksia ovat tämän päivän tiedonsiirtotekniikat sekä Internet.

Mitä on ihmisen maailma?

Somaestetiikka lähtee liikkeelle ihmisen ruumiista. Se tutkii, miten käytämme ruumistamme ja koemme sen kautta. Shusterman painottaa teorian ja käytännön yhdistämistä.

Luonut

Anne Rysti

”Ukko Nooa, Ukko Nooa eläimet arkistoi.
Ukko Nooa, Ukko Nooa lauloi hii-o-hoi!”

Näin lauluyhtye Rajaton laulaa Suomen lasten lauluja -levyllä Ukko Nooan arkistossa –laulussa. Arkisto sanaa käytetään hauskana sanaleikkinä Nooan arkista, mutta se tuo esille hyvin arkistoihin, arkistointiin ja tiedon tallentamiseen liittyviä merkityksiä. Arkistot ajatellaan yleensä vanhoiksi paikoiksi, jotka ovat aikaa sitten (melkein Nooan ajoista lähtien) koottuja. Arkistot ovat faktan ohella myös fiktion ja legendojen (kuten tarina Nooan arkista) säilytyspaikkoja. Lisäksi arkistointiin liittyy mielikuva säästämisestä, säilyttämisestä ja jopa uhanalaisen tiedon pelastamisesta (kuten Nooa pelasti eläinlajit arkkiinsa). Arkistointi on aina myös aktiivista toimintaa. Arkistot eivät synny itsestään, jonkun täytyy ne koota ja päättää, mitä niihin tallennetaan (tässä laulussa toimijana on Ukko Nooa).

Laura Kokkonen

Ihmisen ja luonnon suhde on taidehistorian klassisimpia aiheita. Mimesiksen eli jäljittelyn kautta luonnon käsittely taiteessa on muuttunut yhä analyyttisemmaksi, ihmisen muuttuvaa luontosuhdetta seuraten. Aihe toistuu myös nykytaiteessa. Vielä 1700-luvun lopussa romantiikan aikana, teollisen vallankumouksen kynnyksellä, luonto nähtiin selvittämättömänä mysteerinä, jota taiteessa lähestyttiin alkuperäisyyden ja ihanteellisuuden lähteenä, uteliaasti sen ihmisille tarjoamista mahdollisuuksista. Teollisen vallankumouksen jälkeen teknologia on saanut jatkuvasti kasvavan roolin ihmisen ja luonnon välissä. Enää ihmisen ja luonnon suhdetta ei voi ajatella ilman teknologiaa.(1) Myöskään teknologiaa tai ihmistä ei voi ajatella ilman luontoa. Luonto tarjoaa kehyksen, jossa inhimillinen tapahtuu.

Sini Mononen

Mitä väkivalta on? Käsityksemme väkivallasta muuttuvat ajan mukana, ne muotoutuvat paikallisesti ja historiallisesti. Väkivaltaa on kaikkialla. Se elää eri muodoissa: fyysisenä ja henkisenä, rakenteellisena ja marginaalisena, tunnustettuna ja tunnistamattomana. Kulttuurimme on ollut pitkään taipuvainen ajattelemaan väkivaltaa visuaalisen analogian kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että väkivaltana on yleisesti pidetty selkeästi silmin havaittavia tekoja, kuten fyysistä väkivaltaa. Abstraktimpi väkivallan muoto, henkinen väkivalta, on vasta viime vuosina näyttäytynyt kulttuurissamme ylipäätään väkivaltana. Tästä kertovat esimerkiksi vainoamisen uusi lainsäädäntö ja työpaikkakiusaamiseen liittyvät tuomiot.

Henkistä ja fyysistä väkivaltaa on lähes mahdotonta, ja osin myös mieletöntä, erottaa toisistaan. Väkivaltaa tulee kuitenkin tarkastella muutenkin kuin visuaalisen analogian kautta, jos halutaan tavoittaa sen koko olemus. Tavoittelen tässä esseessä väkivallan luonnetta sen äänellisen analogian avulla.

toteutus auri.cc