Etusivu ›

Numerot

Mustekala.infon numerot

Volume 39

  • TAIDE JA TALOUS 3/10, Volume 39
    • Voiko taidetta ja taloutta sekoittaa vai täytyykö ne pitää tiukasti erillään? Miten käy talouden taikinan kun se kasvaa rajatta? Entä miten käy kun taide lähtee ulos laitoksista ja sekaantuu arkielämän tilanteisiin? Näitä mustekala vatkaa ja leipoo tässä numerossa. Samalla mustekala esittelee ensimmäisenä Suomessa Birgit Jürgenssenin, itävaltalaisen feministitaiteilijan 1970-luvulta.
    • TAIDE JA TALOUS, SIDO AJATTELUA, EDUSTAJA LATOI...:

      Birgit Jürgenssen, Kotirouvan keittiösuoja. 1975Birgit Jürgenssen, Kotirouvan keittiösuoja. 1975

      Tämän Mustekalan numeron teemana on taide ja talous, talous ja taide, taide ja talous… voiko kahta vaikeampaa aihetta ollakaan, varsinkaan yhteen tuotuna. Ei ole ehkä sattumaa, että sanoista muodostuvien anagrammien joukosta löytyy niin “ideasta tuloja”, “alettais juoda” kuin “laaja tiedotuskin”.

      Numeroa valmistellessa ja artikkeleita kirjoittaessa tapahtui monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttivät, kummastuttivat pientä taiteilija-toimittajaa. Toiseen ääripäähän liittyi kiusaamista muistuttanut Opetus- ja kulttuuriministeriön esittämä epäkelpo lakiehdotus Taiteen edistämiskeskuksesta joka lähetettiin lausuntopyyntöineen juhannusaattona taiteen kentälle kommentoitavaksi. Toista puolta esitti talouden kohtuullistamisen keinoja etsivän degrowth -liikkeeseen tutustuminen. Se esittäytyi kesän aikana muun muassa erilaisissa keskustelutilaisuuksissa ja piknikeillä. Rohkaisevaa, että jokin uusi idea tulee vastaan näin sympaattisesti ruohonjuuritasolla ja rohkaisee ajattelemaan koko talouden metafysiikkaa ja mekaniikkaa uudelleen.

    • KANNATTAVAA TAIDETTA? - TAITEEN JA TALOUDEN VAPAUDESTA:

      Taide on elinkeino siinä kuin muutkin. Paitsi, että sen tuottavuus on kiusallisen alhainen. Toki, jos taideyrittäjän tuottama elämysviihde näyttää taloudellisesti kannattavalta, yhteiskunta voi auttaa hänet alkuun. Saahan yhteiskuntakin hyödyllistä kulturellia imagoa edistämänsä taiteen markkinanäkyvyyden kautta.

      Tässäkö taiteen ja julkisen talouden suhteen todellinen kuva? Mikä oikein on taiteen tehtävä yhteiskunnassa ja nykymaailmassa? Miten se suhteutuu talouteen, luovaan talouteen ja viihdeteollisuuteen? Entä miten taidetta tulisi rahoittaa?

    • DEGROWTH: KOHTI KULTTUURIN MURROSTA?:

      Paavo Järvensivu

      Länsimainen kulttuurinen paradigma, joka vaikuttaa maailmalla laajalti, on kasvuidean läpitunkema. Se kulminoituu kilpailuun varallisuuden kasaamisesta. Ilman kulttuurista murrosta mikä tahansa uusi talousteoreettinen rakennelma jäisikin ontoksi: varallisuuskilpailu vain toteutettaisiin uusissa puitteissa.

    • "SYYTTÄJÄN" PUHEENVUORO IHME-PÄIVIEN OIKEUDENKÄYNNISSÄ:

      Antti Majava – syyttäjien asianajaja

      ”Syyttäjä”, taiteilija Antti Majavan puheenvuoro IHME‐päivien ”Oikeusjutussa”, joka järjestettiin Vanhalla
      ylioppilastalolla 28. maaliskuuta 2010.

      Hyvät Läsnäolijat,

      Luen seuraavassa syytteet jutussa taiteen underground vastaan kuvataiteen ansaintalogiikka. Syytteiden pääkohdat on laadittu yhteistyössä taitelijakollegoiden muodostaman syyttäjänviraston kanssa.

    • "PUOLUSTUKSEN" PUHEENVUORO IHME-PÄIVIEN OIKEUDENKÄYNNISSÄ:

      Kira Sjöberg – Puolustuksen asianajaja

      Arvoisa Tuomari Nevanlinna, Syyttäjä Majava ja yleisö

      Elämme rankkaa aikaa kun seisomme puolustuksen puolella näiden synkkien ja jyrkkien syytteiden vastaanottajana. Kuitenkin puolustuksen onnena on todeta, että voimme vastata kaikkiin Syyttäjä Majavan laatimiin syytteisiin: ”Not Guilty”!
      Alkuun on todettava, että syytteet eivät vastaa nykypäivää, vaan vahvasti laajalle levittynyttä ajatusta taiteesta, sen arvosta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Esitetyt syytteet todentavat ajattelumallin, jossa taiteen arvo on itse taiteessa, ei yhteiskunnallisen keskustelun luojana ja ylläpitäjänä, jona puolustus näkee taiteen ja sen tekijät!

    • HUONOSTI VALMISTELTU ON ENEMMÄN KUIN PUOLIKSI TEHTY LAKI – Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi :

      Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti kesällä uutta lakia, joka lopettaisi Taiteen keskustoimikunnan ja muuttaa sen Taiteen edistämiskeskukseksi.
      Muutos johtuisi OKM:n mukaan Mari Kiviniemen hallituksen ohjelmasta, jonka mukaan “ministeriöitä kehitetään niin, että ne keskittyvät hallituksen ja eduskunnan päätösten valmisteluun, strategiseen johtamiseen, EU- asioiden hoitoon ja kansainväliseen yhteistyöhön. Operatiiviset ja muut kuin valtakunnalliset kehittämistehtävät sijoitetaan ministeriötä alemmalle tasolle ja/tai siirretään alue- ja paikallistasolle.” (OKM 2010). OKM:n mukaan muutos kokoaisi ja selkiyttäisi päätöksentekoa sekä tehostaisi taidetoimikuntien toimintaa hallituksen esittämien toiveiden ja suuntaviivojen mukaiseksi.

      Ison-Britannian sekä Ruotsin, Tanskan ja Norjan esimerkkien mukaan rakentuneen vuonna 1968 perustetun taidetoimikuntalaitoksen ydintehtävänä on ollut taiteilijoiden työskentelyedellytysten tukeminen apurahojen, avustusten, nimitysten ja tutkimuksen avulla. Järjestelmään on kuluneiden vuosien aikana tehty useita isompia ja pienempiä parannuksia ja uudistuksia. Uusi keskus olisi johtajansa välityksellä suoraan OKM:n tulosohjauksen alainen taiteen asiantuntijoista koostuvan välittävän elimen poistuessa kokonaan. Taidetoimikuntien määrä supistuisi radikaalisti ja alueelliset toimikunnat joutuisivat toimimaan tiiviimmin alueellisten elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) alaisina.

    • SYYTTÄJÄNVIRASTON LAUSUNTO AJANKOHTAISEEN TAIDEPOLITIIKKAAN 26.8.2010:

      Antti Majava
      Miksi tämän hetkinen kulttuuri- ja taidepoliittinen kehityssuunta tuntuu uhkaavalta? Emmekö voi enää luottaa siihen että poliittiset päättäjät ja virkamiehet aidosti haluavat tukea ja edistää taidetta? Miten juuri nyt tapahtuvat uudistukset eroavat vaikkapa viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneesta kulttuuripoliittisesta kehityksestä?

    • PALLE NIELSENIN VUODEN 1968 MODELLEN MUUNSI MUSEON SEIKKAILU-LEIKKIKENTÄKSI :

      Palle Nielsen, ModellenPalle Nielsen, Modellen

      Tanskalainen taiteilija-aktivisti Palle Nielsen (s. 1942) uskoi että lasten vapaa leikki saattoi toimia paremman yhteiskunnan rakentamisen keinona. Nielsenin huikeat leikkikenttähankkeet toimivat inhimillisiä arvoja edustavan yhteiskunnan malleina tai laboratorioina. Nielsen peräänkuulutti taiteilijan sosiaalista vastuuta. Hän oli jo yhdessä kaupunkilaisten ja muiden aktivistien kanssa toteuttanut kansalaistottelemattomuuden hengessä tee-se-itse –leikkikenttiä Kööpenhaminan alueella. Lokakuussa 1968 Nielsen työryhmineen sai tilaisuuden muuttaa Tukholman Moderna Museetin suuri näyttelytila kokeelliseksi lasten seikkailu-leikkikentäksi. Projektin nimeksi tuli Modellen. En modell för ett kvalitativ samhälle (Malli. Malli laadukkaasta yhteiskunnasta).

    • PAIKKASIDONNAISEN TAITEEN TILOJA JA TILANTEITA :

      Kantonen Lea (toim.), Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua – keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Kuvataideakatemia 2010, 272 s.

      Taidemaailman vakinaisiin esityskäytäntöjen sijoittumaton tilannetaide voisi olla erottamaton osa kaupunkisuunnittelua. Se vaatii viitseliäisyyttä ja irrottautumista taiteen näkemisestä vain konsensushenkisenä somisteena. Prosenttiperiaatteen mukaisen julkisten rakennushankintojen määrärahoista kuuluu noin yksi prosentti taidehankintoihin. Prosenttiperiaate voisi esimerkiksi tarkoittaa mahdollisuutta taiteilijoille työskennellä vasta rakentumassa olevien paikkojen ja niiden asukkaiden kanssa. Jotta se voisi onnistua ja toteutua, on hyvä että on olemassa mahdollisuus saada perustietoa osallistavan tilannetaiteen käytännöistä ja suuntauksista. Sellaistakin tietoa on Lea Kantosen toimittamassa kirjassa Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua nyt tarjolla.

    • LAITOSTEN TAIDE, KOKEELLISUUS JA TAITEEN DEMOKRATISOIMINEN, KOMMENTTEJA SAA KOSKEA- PAMFLETTIIN:

      Antti Järven ja Tommi Laition keväällä 2010 julkaistu pamfletti Saa koskea –10 konstia väkevämpään kulttuuriin sivusi taide-elämän ja taideinstituution ongelmia varsin tutusta lähtökohdasta. Huolenaiheena oli, että suuret ja perinteiset taidelaitokset – erityisesti teatterit ja orkesterit – nielevät leijonanosan valtion kulttuurimäärärahoista samalla kun valtaosa taiteilijoista kituuttaa pienillä projektimäärärahoilla. ”Kaikkien suomalaisten taiteilijoiden elämistä ja työtä tuetaan noin neljäsosalla siitä rahasta, joka käytetään laitosteattereihin” pamfletti tiivistää. Lisäongelmana kirjoittajien mukaan on, että laitoskulttuuri passivoi yleisöä tai sivuuttaa sen kokonaan. ”Kansalaisille on varattu rooliksi vain istua hiljaisena massana katsomassa ammattilaisten esiintymistä.”

    • BIRGIT JÜRGENSSEN – AN OUTSTANDING ARTIST OF FEMINIST AVANT-GARDE :

      Birgit Jürgenssen: Ich möchte hier raus!, 1976Birgit Jürgenssen: Ich möchte hier raus!, 1976
      Known only to insiders, Birgit Jürgenssen, Viennese artist, didn’t reach public recognition during her lifetime. But outside the limelight, and on the quiet she created an artistic oeuvre of highly conceptual and intellectual value that ranks her today as one of the top contemporary artists. Her outstanding contribution to 20th century feminist avant-garde art has been discovered only recently and her national and international recognition is about to arrive just now. Unfortunately, due to her premature death in 2003, at age 54, Birgit Jürgenssen could not enjoy these merits during her lifetime.

      Her recent discovery is much owed to the first Birgit Jürgenssen monograph, that appeared on the occasion of her late 60th birthday in 2009 and that has been edited by Gabriele Schor (Director of Sammlung Verbund, Vienna) and Abigail Solomon-Godeau (Art historian, UC Santa Barbara). The monograph compiled contributions of the editors as well as of renowned art theorists and art historians such as Sigrid Schade, Elisabeth Bronfen and Geraldine Speakermann. Each of the seven chapters focuses on a certain aspect of Jürgenssen’s artistic work and work phases and, by doing so, the essays, together with abundant photographic material, offer a comprehensive overview into the artistic world of this remarkable artist.

    • THE FEMINIST AVANT-GARDE OF 70's AND CONTEMPORARY PHOTOGRAPHY :

      Francesca WoodmanFrancesca Woodman

      The most important thing in the recent Donna 70 exhibition was that women’s radical art is presented in the context of avant-garde studies. Gabriele Schor writes that “the women’s movement in art can be considered as an avant-garde because its members are united by a desire to change the existing social forms of the art world” in reference to Lawrence Alloway’s text “Women’s Art in the 70” (1976).

Volume 38

  • HENKI JA RUUMIS 2/10, Volume 38
    • Mustekala julkaisee uudelleen Maurice Merleau-Pontyn kuulun Cézannen epäily artikkelin ja esittelee laajasti Wassily Kandinskyn taidetta ja teoriaa. Numeron teemoja ovat henki ja ruumis, joita tarkastellaan niin naisten tekemässä taiteessa kuin von Trierin elokuvassakin.
    • BODY AND SPIRIT – HENKI JA RUUMIS :

      9.6.2010 Hyvä lukija

      Olet tullut kulttuurijulkaisu Mustekalan uusituille sivuille.Uutta Mustekalassa on keskustelumahdollisuus, jonka avaamme rekisteröityneille käyttäjille. Toivomme mietittyjä ja perusteellisia puheenvuoroja ja kommentteja, joita voi kirjoittaa paitsi arvosteluihin, myös blogeihin ja artikkeleihin. Piakkoin Mustekalaan tulee myös englanninkielinen osasto.

    • CÉZANNEN EPÄILY:


      Mustekala julkaisee uudelleen Maurice Merleau-Pontyn artikkelin Cézannen epäily. Artikkelin suomennos on julkaistu aiemmin Taide-lehden numerossa 1/1993 s. 33 – 44.
      Internet -aikakausi tekee kulttuuripalveluksen tuomalla tämän taiteen tutkimuksen klassikkoartikkelin kaikkien ulottuville. Ne Taide-lehdet, joissa artikkeli olisi luettavissa, ovat kaiketi suurelta osin hävinneet ja tuhoutuneet.

    • The FEMINIST ART OF 70's MEETS CRITICAL SPICE :

      8.6.2010 Jenna Jauhiainen

      I have always seen myself as a natural person capable to create my own reality. I was born into the world of the nineties, where anybody could be and do anything, at least according to public propaganda. I loved Spice Girls and one of my first introductions to British politics was the following quote from Geri Halliwell: "Maggie was the first Spice Girl. We Spice Girls are true Thatcherites. Thatcher was the first Spice Girl, the pioneer of our ideology, Girl Power”, in reference to Margaret Thatcher who served as the prime minister of United Kingdom from 1979 to 1990.

    • "JA KUN SITTEN PÄÄ PUTOO, SANON OHO!" LARS VON TRIERIN DOGVILLE UUSBRECHTILÄISENÄ TEOKSENA :

      8.6.2010 Hanna Parry

      Bertolt Brecht (1898–1956) on kiistatta yksi teatterihistorian merkittävimmistä vaikuttajista. Hän kehitti teatteriteorian, jonka tarkoitus oli hänen omia termejään käyttäen uudistaa vanhaa draamallista teatterikäsitystä korvaamalla se eeppisellä teatterimuodolla. Brechtiläisyys on 1960–70 -lukujen jälkeen tullut jälleen muotiin. Lars von Trierin (s. 1956) elokuva Dogville on uusbrechtiläinen ilmiö, jossa brechtiläinen pelkistäminen sekä yhteiskunnallinen kannanotto näkyvät uudella tavalla. Von Trier on kertonut inspiroituneensa Brechtin näytelmässä Kolmen pennin ooppera olevasta laulusta Merirosvo-Jenny ja sitä voidaan pitää elokuvan lähtökohtana.

    • "SUBLIMINAL SHIT" - MOTIIVIEN MUOTOJA JA MERKITYKSIÄ SARJAKUVAROMAANISSA WATCHMEN:

      8.6. 2010 Essi Varis

      1980-luvun puolivälissä englantilainen käsikirjoittajalahjakkuus Alan Moore ja hänen maanmiehensä, piirtäjä-tekstaaja Dave Gibbons loivat DC Comicsin tilauksesta 12-osaisen supersankariteoksen Watchmen (1986–87), jota alettiin pian kutsua kaikkien aikojen parhaaksi sarjakuvaromaaniksi. Tarina viidestä epätasapainoisesta naamiosankarista, jotka selvittävät kollegansa murhaa ja kärjistyvää ydinasekriisiä kylmän sodan aikaisessa New Yorkissa, onkin raivannut uusia polkuja koko sarjakuvamediumin tallattavaksi. Yhtäältä se hivutti sarjakuvataidetta lähemmäs valtavirtaa: Watchmen muistetaan ainoana sarjakuvana, joka pääsi Times-lehden arvostetulle ”All-Time 100 Novels” -listalle (Grossman & Lacyo 2005). Toisaalta se porautuu poikkeuksellisen syvälle sarjakuvaan itseensä: vaikka Watchmenia on toistaiseksi tutkittu pikemminkin filosofisena pähkinänä kuin kirjallisena teoksena, se tuo kiehtovalla tavalla esiin sarjakuvan kerronnallista potentiaalia. Erityisen hyvin tämä ilmenee teoksen monimuotoisissa, paljonpuhuvissa motiiveissa, joista tärkeimpiä ovat veren tahrima, hymyilevä rintamerkki, kahtatoista lähestyvä kello ja symmetria.

    • SOINNIN JA KIELEN KUVIA WASSILY KANDINSKYN ESTEETTISESSÄ AJATTELUSSA:

      8.6.2010 Nuppu Koivisto

      Kandinskyn kirjoituksia tulkittaessa on syytä huomioida aatehistoriallinen viitekehys, johon taiteilija itsekin itsensä tietoisesti asettaa. Jo käsite ”taiteen henkisyys” viittaa estetiikan aluetta laajempaan historianfilosofiseen katsantokantaan: Kandinsky näet pyrkii esittämään koko taiteellisen ilmaisun menneisyyden dialektisena kokonaisuutena, jossa henkisyyttä ja materialismia painottavat aikakaudet vaihtelevat.

    • FÖRHÅLLANDET MELLAN KONST OCH VETENSKAP HOS KANDINSKY :

      8.6.2010 Sofia Lång

      Wassily Kandinsky (1866-1944) var den abstrakta konstens främsta företrädare. Han utvecklade den abstrakta konsten genom sitt måleri och sina konstteoretiska böcker. I min uppsats granskar jag hans teorier utgående från hans verk Om det andliga i konsten (1912). Musiken är en viktig referensram för Kandinsky i hans tankar om bildkonsten.
      Året 1912 nådde många händelser i konstens värld sin kulmen. Marcel Duchamp målade Naken kvinna som går nedför en trappa (Nu descendant un escalier) , som uttrycker rörelse i förhållande till tid i Albert Einsteins nyligen formulerade relativitetsteoris anda. Detta år utkom även Jean Metzingers och Albert Gleizes Du Cubisme, Arnold Schönberg experimenterade inom konstmusiken. Kandinskys konst, fortfarande utan namn såg dagens ljus. Förutom Om det andliga i konsten publicerade han även Der Bleue Reiter Almanach och åstadkom kännbara förändringar på konstens område.

    • WASSILY KANDINSKY JA HENKISEN MAALAUSTAITEEN ETSINTÄ :

      8.6.2010 Jenni Martikainen

      Wassily Kandinsky on siitä harvinaislaatuinen taiteilija, että hän loi ensin akateemisen uran, oikeus- sekä taloustieteilijänä ja vasta kolmekymmenvuotiaana kääntyi taiteen puoleen. Hän lähti Saksaan, Müncheniin v.1896 ja opiskeli useiden eri opettajien, mm. Anton Azben ja Franz Stuckin johdolla. Jälkimmäistä hän muistaa erityisellä lämmöllä kirjoituksessaan Taiteilijan teksti. Kandinsky oli kyllä jo nuoresta asti ollut tekemisissä taiteen kanssa, kokenut voimakkaita elämyksiä taiteen parissa sekä maalannut vapaa-aikanaan, mutta vasta nähtyään Claude Monet'n Heinäsuova- teoksen hän koki herätyksen.

Volume 37

  • Ääni-numero 1/10, Volume 37
    • Mustekalan Ääni-numerossa kuulostellaan yksilön ääntä yhteiskunnassa, politiikassa ja kirjallisuudessa. Kuuntelemme Beatlesia, Leonard Cohenia, noisea ja hiljaisuutta. Mukana myös DJ Bobo!
    • HILJAA SIELLÄ! -periaatetta vastaan:

      7.3.2010
      Iranilaisten sukulaisteni mielestä on omituista, että minä (jota Suomessa pidetään sangen puheliaana) istun mielelläni vaiti, kun he jaarittelevat loputtomasti ihastuttavalla perusteellisuudella ja omistautuneisuudella, mutta mielestäni usein aiheetta. Minulla on kolme setää. Yksi on nuori, lyhyt ja puhelias, toinen tanakka, harmaantunut vitsiniekka ja kolmas pitkä ja laiha. Hän puhuu vain kun hänellä on asiaa, muista iranilaisista poiketen parhaina päivinä vain lauseen, ehkä kaksi. Ei liene vaikeaa arvata, kuka sedistä on suosikkini. Kun minä olen vain, kuuntelen ja joskus vaivun ajatuksiini, joudun vastaamaan sellaisiin kysymyksiin kuin ”Oletko sairas?” tai ”Oletko vihainen?” ikään kuin pelkkä sanottavan puute ei voisi olla puhumattomuuden syynä.

    • Helter Skelter – Levyttikö Beatles heviä?:

      Ilppo Lukkarinen

      Sinänsä mainiossa Beatles-kirjassaan Revolution in the Head Ian MacDonald kutsuu kappaletta ”Helter Skelter” naurettavaksi (McDonald 1995, 240). Arviosta huokuu pettymys toisaalta siihen, että tasapainoisiin esityksiin pystyvä bändi meni äänittämään kaoottisen purkauksen, toisaalta siihen, että 1960-luvun lopun rockissa ylipäänsä oli alkanut kehitys brutaaliin suuntaan. Helter Skelterin voi ajatella toisinkin: aikaansa edellä olleena raskaana esityksenä. Koska Beatles on taas julkisen keskustelun aihe uudelleen masteroitujen levyjen ja Rock Band -pelin ansiosta ja raskaasta rockista on tullut valtavirran musiikkia, kysymys näiden kahden suhteesta on kiinnostava.

    • Kohinan jäljillä – ajatuksia hälyäänistä ja musiikista :

      Aki Pohjankyrö

      Viime vuosina olen kuunnellut paljon musiikkia, josta näkee käytettävän lisämääreitä lofi tai noise. Tarkoitan siis lajien luonnehdintoja, kuten lofi-pop tai noiserock, jotka ovat tyypillisiä populaarimusiikkiin liittyvässä kirjoittelussa. Lofi, tai lo-fi, on lyhenne sanaparista low fidelity, joka on sanaleikkimäinen vastakohta korkealaatuista äänentoistoa tarkoittavalle termille hifi, high fidelity. Noise taas viittaa meluun, kohinaan tai hälyyn. Tällaisia soittimissani viihtyneitä lofin tai noisen leiman saaneita nimiä ovat esimerkiksi Ariel Pink sekä jo pidempään vaikuttanut yhtye My Bloody Valentine.

    • Pysäytetty ääni:

      Lauri Wuolio

      Tai: Ajan ja äänen pysäyttämistä käsittelevä fragmentaarinen essee, jonka otsikko kestää normaalilla puhenopeudella lausuttuna noin puolitoista sekuntia.

      Lapsena minulla oli mikrofonilla varustettu kasettinauhuri, jolla saatoin äänittää juttujani. Olin myös suuri äänikirjojen kuluttaja ja muistan äänittäneeni kaseteille omia tarinoitani, jotka myös itse kuvitin. ”Kun kuulet seuraavan äänen — prim prim! — tiedät että on aika kääntää sivua.” Tarinoissa lennettiin helikopterilla myrskyn silmään ja jouduttiin selittämättömästi keskiajalle, jossa hyökyaalto paiskasi taikavoimia sisältävät aseet sankarien niskaan. Sivun vaihtoa merkkaava tunnussävel tuli ksylofonista.

    • Kommunikaation vaikeus ja välttämättömyys Zadie Smithin White Teeth -romaanissa:

      Kaisa Kaukiainen

      Jamaikalais-englantilaisen Zadie Smithin esikoisromaani White Teeth (2000, suom. Valkoiset hampaat) sai ilmestyessään valtavasti huomiota ja suitsutusta. Monikulttuurista Lontoota kuvaavaa romaania kiitettiin erityisesti sen oivaltavasta, leikittelevästä ja vivahteikkaasta kielestä. Romaani kertoo pääasiassa kahdesta Lontoossa asuvasta perheestä: jamaikalais-englantilaisista Joneseista ja bangladeshilaisista Iqbaleista. Perheiden kohtalot limittyvät, kun teoksessa seurataan hahmojen vaiheita 70-luvulta 2000-luvulle. Välillä muistellaan myös toista maailmansotaa, jossa perheiden isät olivat mukana. Juoni polveilee, mutta onnistuu kuitenkin kokoamaan varsin moninaisista aineksista perinteiden, uskonnollisuuden, monikulttuurisuuden ja kommunikaation ongelmia pohtivan kokonaisuuden.

    • Sota ei ole Jumalan alttari – Leonard Cohenin Story of Isaac sodan ja uhraamisen kritiikkinä:

      Leonard Cohenin Songs from a Room -albumilla (1969) julkaistu Story of Isaac -kappale on mukaelma Aabrahamin ja Iisakin kertomuksesta. Lajiltaan roolirunoksi luokiteltavassa sanoituksessa sodanvastainen teesi perustellaan Vanhan testamentin avulla. René Girardin teorian näkökulmasta tekstiä voidaan tulkita myös kannanottona Vanhan testamentin väkivallattoman tulkinnan puolesta.

    • Kun laulut eivät enää riitä – popmuusikko löytää poliittisen äänensä:

      Emilia Honkasaari

      Poliittiset laulut ja niiden laulajat ovat kiinteä osa politiikan tekoa. Mitä olisikaan kommunistinen maailmanpuolue ilman Internationaalia tai SDP:n vaalinvalvojaiset ilman Hectoria? Lauluilla on nostatettu henkeä, kommunikoitu ja pilkattu vastapuolen edustajia. Muusikot ovat viihdyttäneet ja vihastuttaneet valtaapitäviä kautta aikain. Vaan miten käy, kun muusikko ei enää tyydy laulattajan rooliin, vaan haluaakin politiikan tekopaikalle? Voiko laulaja olla vakavasti otettava poliitikko? Löytääkö laulaja poliittisen äänensä?

      Niin sanotut julkkisehdokkaat eivät ole mikään uusi ilmiö suomalaisessa politiikassa. Urheilijoita on valittu eduskuntaan jo vuosikausia. Vuoden 1970 shokkivaaleissa läpi menivät televisiosta tutut Erkki Tuomioja ja Pertti Salolainen (Uimonen, 1992, 53−54) ja 1990- ja 2000-luvun kuluessa ilmiö on kiihtynyt entisestään. Muusikot ovat kuitenkin kuuluneet vähemmän menestyneiden julkkisehdokkaiden joukkoon.

    • Onko pakko valita: oma ääni vai oma työhuone?:

      Virginia Woolf julkaisi lähes pyöreät 80 vuotta sitten feministisen kirjallisuuden yhden perusteoksen Oma huone (A Room of One’s Own, 1929). Naisen äänettömyyttä yhteiskunnassa käsitellyt teos lienee vaikuttanut myös muiden nuorten naisten kuin allekirjoittaneen elämään. Viime aikojen populaarimusiikista kirjoittelua seuranneena on tullut sellainen tunne, että Oma huone olisi tarpeellista luettavaa jokaiselle kulttuurin tekijälle sukupuoleen katsomatta. Työtilan ja toimeentulon järjestäminen kun ei edelleenkään ole aivan yksinkertainen kysymys.

    • Avantgarden katse kirja ilmestynyt:

      Avantgarden katse: kirjoituksia taiteesta, filosofiasta ja avantgardesta on Mustekala.infon perustajan ja päätoimittajan, dosentti Irmeli Hautamäen juhlakirja, joka julkaistiin hänen täyttäessään 60 vuotta maaliskuussa 2010. FT Veli-Matti Saarinen on asiantuntevasti valikoinut artikkelikokoelmaksi Hautamäen tärkeimpiä avantgarde-taiteen filosofiaa, taideteoriaa ja nykytaiteen, kirjallisuuden ja teatterin kritiikkiä käsitteleviä kirjoituksiaan vuodesta 1995 nykypäivään. Kirjan yksitoista tekstiä tutkivat ja ottavat kantaa viime vuosien taidefilosofian ja estetiikan tärkeimpiin kysymyksiin ja filosofeihin: modernin ja postmodernin teoriaan, maun ja sukupuolen teemoihin, Marcel Duchampin taidekäsitykseen ja muun muassa Walter Benjaminin, Jean-François Lyotardin ja Jacques Lacanin ajatteluun.

Volume 36

  • Kriitikosta kiinni 5/09, Volume 36
    • Mitä internet tekee kulttuurijournalismille? Kuka kritiikissä oikein puhuu ja kenelle? Saako kriitikko osallistua taideteokseen? Miten hyvin kokeellisuus ja kritiikki sopivat yhteen? Miksi Suomen Kuvalehden kyselyssä ammattien arvostuksesta kriitikot tippuvat listan pohjalle? Mustekalan teemanumeron tekstit perustuvat 22.10.2009 järjestettyyn Kriitikosta kiinni -tapahtumaan. TUKI MUSTEKALALLE SEKÄ VUODEN 2010 JÄSENMAKSUT TILILLE NORDEA 120035-158308
    • Kulttuurijournalismi, tosiasiat ja mututuntuma:

      Taidekritiikki ei puheenaiheena ole uusi. Kulttuurijournalismin tila herättää säännöllisin väliajoin keskustelua – näin kuuluukin olla. Silti ei voi välttyä tunteelta, että kuluneen vuoden aikana keskustelu olisi ollut poikkeuksellisen vilkasta ja huolestunutta. Vuoden mittaan yleisö sai kuulla argumentteja kulttuuritoimittajien hampaattomuudesta ja perinteisen taidekritiikin katoamisesta unholaan.

    • Saa sanoa! Internet-kritiikin vapaus ja haasteet :

      Ei ole kauaakaan siitä kun Andrew Keen löi lyttyyn internetin väittäen, että se tuhoaa koko länsimaisen kulttuurin. Kirjassaan The Cult of the Amateur (2007), Keen vertasi internetissä häärivää bloggaajien, chattaajien, My Space tyyppien ja Wikipedian käyttäjiä apinalaumaan, jolle on annettu kirjoituskoneet.

    • Kritiikin paradoksit – yleisö, yhteisö ja taiteen riippumattomuus:

      Friedrich Nietzsche kirjoittaa teoksessaan Tragedian synty: ”Tragedian jälleensyntymän myötä syntyy […] uudelleen myös esteettinen kuulija, jonka paikalla teatterikatsomossa on tähän saakka istunut harvinaislaatuinen Quid Pro Quo [sijainen], puolimoraalisine ja puolioppineine vaateineen – ”kriitikko”. Hänen tähänastisessa sfäärissään kaikki oli teennäistä ja vain elämän näennäisyydellä silattua."

    • Maailmoita tekemässä, luomassa ja purkamassa Venetsian biennaali 2009 (7.6.–22.11.2009):

      Martta Heikkilä ja Irmeli Hautamäki

      Ajatus yhdestä yhteisestä maailmasta on tuttu niin taloudesta, tietotekniikasta kuin julkkisten hyväntekeväisyyskonserteistakin. Kiinnostavaa ja ehkä jollakin tapaa jopa ohjelmallista on se, että tämänvuotinen Venetsian biennaali luopui yhtenäisyyden ideasta ja toi tilalle maailmojen moneuden. Taiteesta puhuttaessa tämä tuntuukin luontevalta: onhan taideteoksia kauan pidetty omina pienoismaailmoinaan, joissa vallitsevat niiden omat lait. Toisaalta kokijoilla on omat kokemusmaailmansa… Maailma rakentuu siis osajoukoista ja fragmenteista, tiloista ja tilanteista. Miten maailman suurin nykytaiteen näyttely onnistuu toteuttamaan tämänkaltaisia teemoja aikana, jolloin näyttelyn entisiä peruskäsitteitä – taidetta ja ei-taidetta, estetiikkaa ja sen ylittämistä, tai esimerkiksi kansallista ja ylikansallista – on yhä vaikeampaa rajata ja erottaa toisistaan?

      Öyvind FahlstömÖyvind Fahlstöm

    • Taidekritiikki teknisen reproduktion aikakaudella:

      Walter Benjamin vaatii "Taideteos teknisen uusinnettavuuden aikakaudella" -artikkelissaan idealistiseen filosofiaan perustuvasta taidekäsityksestä luopumista. Taiteen uusien välineiden – erityisesti valokuvauksen ja elokuvan – myötä taiteen tuotantotavat ovat muuttuneet Benjaminin mielestä ratkaisevalla tavalla ja tämän seurauksena myös meidän taidekäsityksemme on muututtava perusteellisesti. Seuraavassa tarkoituksenani on näyttää, mitä seurauksia tällä on taidekritiikin käsitteelle. Tarvitaanko ylipäätään tämän jälkeen mitään, mikä muistuttaisi sitä, mitä modernina aikakautena on totuttu kutsumaan kritiikiksi?

    • Yhteisötaide ja taidekritiikki – Keskustelijoina Lea Kantonen ja Tiina Purhonen:

      8.12.2009

      Tiina Purhonen:

      Yhteisön käsite on ollut jo pitkään kriittisen tarkastelun kohteena. Yhteisön negatiivisena äärikäsityksenä herää mielikuva historiassa toteutuneesta fasistisesta yhteisöstä. Siinä yhteisöllisyys nähdään perustuvan samalle jaetulle perustalle. Taidemaailmalle tutummassa mielessä yhteisöllisyyden negatiivinen arvolataus syntyy silloin, kun taiteilija, kuraattori tai kriitikko suhtautuu yhteisön olemukseen romanttisesti ja toimintaa kannattelee ihanteellinen kuva yhteisön jäsenten alkuperäisemmästä ja autenttisemmasta identiteetistä.

    • Kritiikki ja kokeellisuus:

      28.11.2009 Henriikka Tavi

      Puhuttaessa runouden – ja yleensäkin kirjallisuuden – kritiikistä ollaan muihin taiteenlajeihin verrattuna erityistilanteessa: runo ja kritiikki jakavat saman median. Kummatkin käyttävät kieltä, kummatkin ovat kirjallisuutta. Runo voi jäljitellä kritiikkiä, omaksua kritiikin sanontatapoja ja silti olla runoa. Mutta onko kritiikin oltava aina välttämättä kirjoitettu proosaksi? Voisiko kritiikkiä kirjoittaa runoksi?

    • Kriitikko taiteena – eräs ehdotelma:

      28.11.2009 Juha-Heikki Tihinen

      Voisiko kriitikkokin olla taidetta? Mikä on tekijän ja teoksen välinen suhde, ja miten siitä olisi puhuttava? Edellisten kysymysten sulattelua edistää vilkaisu historiaan. Oscar Fingal O'Flahertie Wills Wilde (1854–1900) kirjoitti Valehtelun rappio -dialogissaan henkilöhahmonsa Vivianin suulla siitä, miten ihmiset eivät tietäisi mitään Lontoon sumuista, ellei taide olisi esitellyt niitä heille.

    • Kuva taidekentästä, sellaisena kuin sen ymmärrän:

      Minna L. Henriksson on jo pidempään tehnyt taidemaailmoja kuvaavia karttoja. Ensimmäisen kartan Henriksson keräsi Istanbulissa ollessaan siellä residenssissä. Kuulemistaan tarinoista hän hahmotteli verkoston, johon oli koottuna kaupungin taidepiirit sellaisena kuin ne suomalaiselle residenssitaiteilijalle ilmenivät. Vuosien mittaan karttoja on tehty myös muista kaupungeista, kuten Zagrebista – ja tänä syksynä Helsingistä.

Volume 35

  • Urbaani numero 4/09, Volume 35
    • Kaupunkitila kuuluu kaikille, mutta miten siinä pitäisi olla? Mustekalan numero 4/09 jalkautuu kaupunkeihin ruohonjuuritasolla.
    • Urbaania etsimässä:

      Pääkirjoitus elokuu 09

      Urbaani tarkoittaa kaupunkilaista, mutta myös sivistynyttä ja hienostunutta. Olen parhaillaan lukemassa Haruki Murakamin romaania Kafka on the Shore, Kafka rannalla ja miettinyt sen kaupunkilaista hienostuneisuutta. Murakamin tyyli on niin tavattoman kohteliasta että lukija ei edes huomaa, miten outoja tarinoita hän itse asiassa kertoo. Huvittavimmin tämä tulee esiin Nakatassa, kehitysvammaisessa miehessä, joka metsästää kaupungissa kadonneita kissoja. Nakata pystyy kommunikoimaan kissojen kanssa. Ikivanha sivistys näkyy Nakatan ja Mimi –kissan keskustelussa, joka on viisas ja toista kunnioittava. Urbaanius tarkoittaa toisen arvostamista, olipa tämä sitten vaikka kissa.

    • 8 1/2 KYSYMYSTÄ KOKEELLISTEN TAITEIDEN NOMADISESTA AKATEMIASTA:

      18.8.2009

      K: Mikä on kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia? Tai mitä kaikkea se voi olla?

      V: Se voi olla vaikka keittiösi, ruutuvihko kuulakärkikynää pitävissä vanhuksen vapisevissa käsissä tai laiton punajuurimaa kaupungilla. 20.7.2009 Harakan saaressa järjestämänsä super8-filmiperformanssin myötä toimintansa aloittanut Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia on vain sen yksi ilmentymä, jossa erityistä on pyrkimys rakentua kokeellisen taiteen taiteilija-opettajien toimintavälineeksi, "tasangoksi" jonne sijoittuu erilaisia pedagogisia matkoja ja etappeja.

    • VALKOISEN HIP HOPIN POLIITTISUUDESTA URB 09:

      11.8.200 Sini Mononen

      Hip hop on ehkä yksi kiinnostavimmista musiikinlajeista mitä Suomessa tänä päivänä populaarimusiikin parissa tehdään. Kotimaiset hip hop -artistit ovat onnistuneet sekoittamaan amerikkalaisiin vaikutteisiin omaa kulttuuriaan ja juuriaan. Vaikutteet eivät ole vain muodollisen musiikillisia, vaan moni muusikko on vanginnut suomalaiseen hip hoppiin jotain, joka on aivan oleellista amerikkalaisten esikuvien yhteiskunnalliselle hengelle. Tämä tekee J Laininin, ASAn, Julma Henrin ja monen muun nykypäivän hip hop –artistin musiikista nykypäivän punkkia tai poliittista työväenlaulua.

    • MURAALIT, GRAFFITIT JA KAUPUNKIKULTTUURI:

      Viime aikoina Suomessa on keskusteltu graffitista ja ns. kaupunkitaiteesta. Kaupunkitilan käyttöoikeus ja käyttötavat ovat nekin tulleet Suomessa uuteen vaiheeseen. Enää ei eletä aikoja, jolloin nurmikoiden tallaaminen oli rikos ja oleskelu julkisilla paikoilla vaati erityisen syyn. Uusi kulttuuri on tuonut mukanaan myös uusia ongelmia. Nykyään tuntuu siltä, että kaupunkitilan vapaa käyttö, oikeus tavata ihmisiä ja ottaa tila haltuun ovat monin paikoin riistäytyneet käsistä.

    • Mustekala’s Colleagues Abroad: Artishok – Blog for Independent Art Criticism in Estonia:

      15.07.2009 Tallinn

      One of the few independent (read: non-commercial) cultural media channels in Estonia, Artishok ( Artishok blog) was founded by Maarin Ektermann and her friends in 2006. Maarin is a curator, critic and art manager who recently defended her Master thesis at the Estonian Academy of Arts. Maarin describes the reasons for founding Artishok in the following: “The main reason was that the space for art criticism in Estonian traditional media (magazines, newspapers) constantly decreased. To be honest, the situation is still getting worse. Only the employees of a particular media can contribute; due to the lack of money and space the editors do not order articles from independent authors outside of their own organisation.“

    • MATKALLA EUROOPPALAISTEN KAUPUNKIEN GALLERIOISSA :

      17.8.2009

      Contemporary Europe: Art Guide to Europe

      Mikä on elävin galleria? Mitä galleriaa ei missään tapauksessa saa missata kyseisessä kaupungissa ollessaan? Mitkä taidemarkkinat esittävät kaikista ajankohtaisinta taidetta? Mitkä yksityiset kokoelmat ovat taidemaailman eturivillä? Keiden kuraattorien kokoamat näyttelyt ovat erityisen kiinnostavia?

    • Joutomaan laidalla paratiisi – Miia Kallio ja Otto Santala tekevät taidetta paikkoihin:

      23.9.2009

      Miia Kallio, OnniMiia Kallio, Onni
      Ympäristötaiteen ja -estetiikan teoriat puhuvat paikkasidonnaisesta taiteesta. Käsite viittaa ilmaisuun, jossa paikan merkitys korostuu ja määrittelee teosta. Tällaisissa teoksissa taiteilija huomioi paikan vaatimukset ja usein rakentaa teoksensa niiden mukaiseksi. On tietenkin totta, että taide on aina ajassa ja paikassa, mutta mikä tekee siitä ympäristötaidetta? Miten kontekstin vaikutusta teokseen voi luonnehtia? Riittääkö kontekstin luomiseksi taiteilijan teko, se, että hän vie taideteoksen gallerian ulkopuolelle? Eivätkö myös galleria ja museo ole ympäristöjä siinä missä metsä, joutomaa ja puutarhakin?

Volume 34

  • Kulttuurin pornoistuminen 3/09, Volume 34
    • Väittävät kulttuuriamme yliseksualisoituneeksi? Pornolukulasit siis nenälle ja otetaan selvää!
    • Porno kulttuurituotteena :

      Onko seksi olemassaolon kaunis mysteeri vai kulutettava ja vaihdettava hyödyke? Millaista on seksin ja sen tuotteistetun muodon, pornon, estetiikka? Pornoa käsittelevä tutkimus on usein yhteiskuntatieteellistä, ja jo silloin tutkija saa helposti niittipervertikon leiman. Entäpä kun pornoa tarkastellaan puhtaasti aistittavana asiana ja kulttuurituotteena? Tähän numeroon on koottu Helsingin yliopiston estetiikan opiskelijoiden näkökulmia pornoon kulttuuris-yhteiskunnallisena ja esteettisenä ilmiönä.

    • Tägistä tarinaksi - ilmainen porno ja narratiivisuus:

      22.5.2009 Juuso Pekkinen

      Vaikka pornon ensisijaiseksi funktioksi voidaan määritellä seksuaalisen kiihokkeen hakeminen, syvempi tarkastelu johtaa kompleksisten narratiivisten elementtien löytämiseen. Pornon dramaturgia on usein varsin parjattua. Rehellisyyden nimissä, kun ”pizzapoika” saapuu ”lastinsa” kanssa tytön luokse, on tarinan suhteen harvemmin suurempia yllätyksiä luvassa.

    • Kun suomityttö tuli kaupunkiin:

      22.5.2009 Jenna Jauhiainen

      Syksyllä 2007 sisäasiainministeri Anne Holmlund antoi ministeriönsä poliisiosastolle selvitystoimeksiannon thai-hierontapaikoissa mahdollisesti tarjottavista seksipalveluista. Selvitys on luonnollinen seuraus asian ympärillä vuosikausia pyörineestä yhteiskunnallisesta keskustelusta – kaupunkilaisten mielipidekirjoitusten ja internetkeskusteluiden lisäksi niin Helsingin Sanomat kuin maamme keltainen lehdistökin on tuottanut 'tutkivaa journalismia' asiasta. Voinen siis turvallisesti todeta thai-hierontapaikkojen tarjoamien seksipalveluiden olevan yleisessä tiedossa. Tämä tekee maaperän hyvin otolliseksi mahdollisen kaksinaismoralismin paikantamiselle: miksi olemme niin kiinnostuneita thai-naisista vaikka kaupunkimme tarjoaa vastaavaa palvelua nk. suomitytön käsissä?

      PorvoonkatuPorvoonkatu

    • Tytöt haluavat vain tehdä rahaa:

      22.5.2009 Jani Niipola

      Pornoteollisuus kohtelee naisia huonosti – tai hyvin. Riippuu, keneltä kysyy.

      - Kohtelemme tyttöjä hyvin, vakuuttaa Steven Hirsch.
      Hirschin puheita kannattaa kuunnella varauksella. Hän tuottaa työkseen elokuvia, joissa “tytöt” tekevät lähinnä sellaisia asioita, joille ei ole edes suomenkielisiä termejä.
      Mutta kyllä Hirschia kuunnella kannattaa. Hän on sentään Vivid Entertainmentin perustaja ja toimitusjohtaja. Toisin sanoen maailman menestynein pornotuottaja. Ja “tytöt” ovat hänen tuotantoyhtiönsä pornotähtiä.

    • Seksiä vai kiintymystä? Pohdintoja Timo Hännikäisen Ilman-kirjan äärellä:

      Alkuvuoden puheenaiheena oli runoilija ja kääntäjä Timo Hännikäisen esseekokoelma Ilman, jossa hän jakoi henkilökohtaista tuskaansa seksin puutteessa elämisestä ja pohti tuon puutteen yhteiskunnallisia ja historiallisia syitä.

    • Values of Art and Pornography:

      When art is primarily valued intrinsically, pornography is in most cases valued instrumentally. Pornography is usually considered to be a depiction of explicit sexual subject matter meant to arouse and sexually excite the viewer. Pornography makes no claims to artistic merits and is usually meant for providing direct sexual stimulation. Pornography is valued instrumentally.

    • Pornon jäljillä Helsingin Punavuoressa:

      Petteri Enroth, Pirkko Holmberg, Maija Korhonen ja Aki Pohjankyrö

      Estetiikan opiskelijoiden pornoraadin edustajat, Petteri Enroth, Pirkko Holmberg, Maija Korhonen ja Aki Pohjankyrö, kertovat kokemuksistaan eräänä iltapäivänä, jonka tarkoitukseksi oli määritelty “pornolehtien haistelu”, toisin sanoen pornotuotteiden esillepanon ja ominaisuuksien moniaistinen käytännön tarkastelu.

Volume 33

  • Liikkuvia kuvia tiloissa & Manifesta 7, 2/09 , Volume 33
    • Videoveistos, multimediainstallaatio vai peräti näyttelyelokuva? Mustekalan kevätnumero johdattaa liikkuvan kuvan installaatioon. Lisäksi kuullaan Manifesta 7:n näkymistä.
    • LIIKKUVIA KUVIA TILOISSA:

      Tämän Mustekalan teemanumeron aiheena on liikkuvan kuvan installaatio. Siitä on suomeksi kirjoitettu yllättävän vähän. 1960- ja 1970-luvuilla liikkuvan kuvan uusia alueita hahmotettiin muun muassa käsitteiden “laajennettu elokuva” (“expanded cinema”) ja “paracinema” (Ken Jacobs 1970-luvulla) avulla.

    • Kohtaaminen kahdeksannessa huoneessa:

      15.4.2009 Kati Kivinen

      Affektiiviset ja keholliset havaintoprosessit Minna Rainion ja Mark Robertsin liikkuvan kuvan installaatiossa Kahdeksan huonetta (2008)

      Rovaniemeläinen taiteilijapari Minna Rainio ja Mark Roberts ovat työstäneet reilun viiden vuoden ajan videoinstallaatiotrilogiaansa Jos voisit nähdä minut nyt (2004–2008), jonka aiheena ovat erilaiset valtakulttuurista sivuun paikantuneet ihmisryhmät.

    • Liikkuva kuva tilassa, vaihtoehtoisia tulkintoa :

      15.4.2009 Marjatta Oja

      Tilaan tuodut esitykset, joihin sisältyy liikkuvaa kuvaa, ovat olleet taiteellisen toimintani perusrunko. Aloitin ensimmäiset tilalliset kokeilut videon kanssa vuonna 1989, kun palasin opiskelemasta Milanosta.

    • Olen kiinnostunut tästä kauneudesta:

      15.4.2009 Johanna Ketola

      Taiteeni lähtökohta on liikuttuminen jonkinlaisesta absurdin suloisesta toivottomuudesta, joka liittyy ihmisenä maailmassa olemiseen. Varmuuden mahdottomuus tuottaa samanaikaisesti surullisen ja hauskan hämmennyksen, joka on mielestäni kaunista. Olen kiinnostunut tästä kauneudesta.

    • Erään taiteilijan väärinkäsitys:

      15.4.2009 Jussi Suvanto

      "The Measure of All Things" eli M.O.A.T. on vuonna 2007 aloitettu jatkuva poikkitieteellinen tutkimus. Projekti on rakenteeltaan ja luonteeltaan kokeellinen. Se pyrkii tutkimaan poikkitieteellisten ryhmien, teoreettisen ajattelun ja empiiristen kokemusten välistä suhdetta ja sen mahdollista esittämistä äänen keinoin.

    • Osallisuudesta ja osallistujuudesta – erään installaatiokurssin historiaa:

      Pidin vuosina 2000–2008 Kuvataidekatemian tila-aika-taiteen osastolla liikkuvan kuvan kurssia “Tapahtumia -liikkuvia kuvia tilassa” yhdessä kuvataiteilija, lehtori Pia Euron kanssa. Kumpikin toimimme tuolloin Kuvataideakatemian tuntiopettajina. Kurssi järjestettiin yhteensä seitsemän kertaa.

    • EVENTS - MOVING IMAGES IN SPACES 21.2.2009 - 8.3.2009:

      15.4.2009 Kari Yli-Annala ja Pia Euro

      Tapahtumia -liikkuvia kuvia tilassa on 2000-luvun alusta lähtien Kuvataideakatemiassa pitämämme liikkuvan kuvan installaation kurssi, joka on järjestetty seitsemän kertaa.

    • Without sleep (the rhythm of a movement is different) :

      15.4.2009 Anna Nykyri

      My first installation (I can't get no sleep and the fish is dead)
      The course, in which I wanted to learn what is an video installation, started with a task "Ping Pong". The students just took cameras and filmed quickly something that showed a reflection between subject, viewer and artist.

    • Everyone Who Has Ever Asked Me to Jump (2008–2009) :

      15.4.2009 Bita Razavi

      The projection shows the artist coming down the spiral staircase, which seems to be endless. The video is projected on pieces of mirrors hanging from the ceiling.

    • Inverted hole:

      15.4.2009 Fabian Olovson

      I started to search for a space in the wall. I experimented with the form of the hole to see how it marks the physical construction of a wall. What will happen to a hole if I inverse it and make it negative?

    • Variations:

      15.4.2009 Jani Karimäki

      The work is created by using the phenomenon of video feedback. The title of the work comes from experimentations on a certain situation in a gallery space.

    • Days Run Away Like Wild Horses Over the Mountains:

      15.4.2009 Joonas Jokiranta

      Installation Days Run Away Like Wild Horses Over the Mountains contains a
      pile of trash: cardboard boxes, news papers, plastic waste and beer cans
      placed on top of each other. With a help of two electric lights the
      structure made of rubbish casts a shadows and projections on a wall.

    • Mr Ping & Pong:

      15.4.2009 Kalle Ahonen

      Väliseinä jakaa installaation tilan kahteen osaan, joita kutsun huoneiksi A ja B. Huoneiden A ja B takaseinille sekä huoneita erottavalle väliseinälle AB projisoidaan videokuvaa ovista. Katsoja ei näe koko teosta kerralla, vaan
      koostaa kokonaisuuden molemmilta puolilta keräämästään informaatiosta.

    • Dreaming art:

      15.4.2009 Lina Palmqvist

      Det var ett stort sjukhus med många våningar. Mellan våningarna gick hissar. Hissarna flög fritt omkring utan att vara monterade i hiss schakt. Jag åkte upp och ner, fram och tillbaka som om jag letade efter något eller någon. Överallt var det mycket människor och hög ljudnivå. Folk arbetade målmedvetet.

    • Ostentatious Still :

      15.4.2009 Miina Hujala

      (ostentatious=ylitsevuotava, still= liikkumaton, vielä, yhä, silti, tyyni jakso, pysäytyskuva, liikkumaton kuva, hiljentää, rauhoittaa, tyyni, tislauslaite, entisestään)

    • Iakttagelse av vattens densitet (Observation of the density of water):

      15.4.2009 Robin Blom

      Density of water.
      My intention is to create a feeling of a space submerged in water within the
      space the artwork itself is occupying.

    • Dance :

      15.4.2009 Toshie Takeuchi

      There is a peculiar moment that you slightly expect something unexpected will happen. There is time when you feel strange but comfortable.

    • MANIFESTA 7:

      15.4.2009 Harri Laakso & Max Ryynänen

      Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osaston Visuaalisen kulttuurin maisteriohjelman opiskelijat vierailivat 8.-14.9.2008 Nykytaiteen työpaja -kurssin puitteissa Manifesta 7 -taidetapahtumassa

    • Tapahtumagrafiikka ja opasteet:

      Marita Sorsamäki

      Neljässä eri kaupungissa pidettävä biennaali on luonut tapahtuman graafisen ilmeen suunnittelulle omat haasteensa. Informaatigrafiikan tehtävänä on koota yhteen toisistaan erillään olevat osaset yhtenäiseksi tapahtumaksi ja näyttelykokonaisuuksiksi siten, että esimerkiksi satakuntalainen taideopiskelijaryhmä kykenee ongelmitta suunnistamaan paikkakunnalta toiselle näyttelystä toiseen.

    • Anders Kreuger: Subtitles:

      Topi Kauppinen

      Bolzanon Alumix -hallissa sijainnut Anders Kreugerin videoteos Subtitles kiinnittää katsojan huomion ensi alkuun retrokoomisen ulkoasunsa ansiolla mutta joka sittemmin kuoriutuu kerroksittain taiteilijan kriittisnostalgiseksi matkaksi lapsuutensa lastenohjelmahetkiin. Teknisesti Subtitles koostuu vuoden 1972 ruotsalaisesta Det Bara Händer – lastenohjelmasta, jonka päälle Kreuger on tekstittänyt englanniksi lapsuuden kokemuksiaan ohjelman parissa ja erityisesti sen kontroversaalista juontajasta Staffan Westerbergistä. Tekstitys sisältää kommentoinnin lisäksi ohjelman ruotsinkielisen ääniraidan kääntämistä englanniksi ja kommentointi ja kääntäminen lomittuvat saumattomasti teoksen koko 25 minuutin pituudelle.

    • Alterazioni video:

      Konsta Huusko ja Oula Salokannel

      Taiteen katsominen on kuin joutuisi rikoksen silminnäkijäksi, joudut tahtomattasi osaksi jotakin mihin sinua ei ole pyydetty. Näin sanoi kertojan ääni Alterazioni Video -taiteilijaryhmän elokuvassa Artists' Serial Killer. Olin osallisena heidän toteuttamassaan rikoksessa Rovereton kaupungin vanhassa tupakkatehtaassa.

    • Taiteilijapari Castro-Ólafssonin teoksista:

      Jaana Kuusinen

      Taiteilijapari Libia Castroa ja Ólafur Ólafssonia kutsutaan usein maailmankansalaisiksi ( Manifesta 7, 26.10.2008). Ei ainoastaan siksi, että he tekevät taidetta ympäri maailmaa, vaan he myös pyrkivät sulautumaan osaksi paikallista kulttuuria, etsien sen ydintä ja tulkiten sitä muulle maailmalle. He ovat kiinnostuneita ”näkymättömistä” ihmisistä, joiden työ mahdollistaa globaalin, kapitalistisen yhteiskuntamallin (Libia-olafur.com, 26.10.2008).

    • Puheen pulputusta ja muuta elehdintää:

      Jenni Yppärilä

      Viikkojen jälkeen Manifesta 7 vierailusta mielialat ovat muuttuneet taideähkystä ärtymykseen ja lopulta pieneen toivon pilkkeeseen. Mieleen eniten noussut teos sijaitsi Trenton vanhassa postitalossa. Tilan lukuisien videoteosten joukosta Valérie Mréjenin teos Dieu (2004) tuntuu jatkuvasti pulpahtavan esiin aivojeni sopukoista.

    • Manifestan annista ja nykytaiteen luonteesta:

      Mari Mattila

      Teosten esitysmuodot perustuivat pitkälti mediaan joko videoon tai ääneen. Jossain kohdassa alkoi kaivata tasapainoa myös muista menetelmistä ja esitystavoista. Teokset alkoivat toistaa itseään, jolloin niiden mielenkiintoisuus väheni ja kuuntelemiseen alkoi vähitellen turtua. Nykytaiteesta on harvemmin löydettävissä esimerkiksi perinteisiä maalaustaiteen tekniikoita ja varsinaista käsityötä on monesti jopa vaikea löytää.

    • Kosketuksissa koneen kanssa:

      Leena Lehti

      Koneella on tuntokarvat kuin kissanviikset. Ne tunnustelevat naisen kasvojen muotoa. Kevyesti, rajaa hakien. Missä olet? Kuka olet? Robottikäsi toistaa samaa mekaanista liikettä, se avautuu ja sulkeutuu, avautuu ja sulkeutuu. Mies koskettelee sillä itseään. Huulet rutistuvat kiiltävän käden puristuksesta. Daria Martinin teoksessa Soft Materials (2004) ihminen ja kone kohtaavat ja tunnustelevat toisiaan. Jos koneella on tuntoaisti niin mitä se tuntee kun se koskettaa ? Kenen kosketus se on? Entä kuka minua koskettaa jos tunnen viileät metalliset sormet ihollani katsoessani filmiä yksin tyhjässä huoneessa?

    • Kulttuurin voima konferenssi Turussa 20–-22. 8. 2009.:

      REGULATED LIBERTIES GATHERS OVER HUNDRED INTERNATIONAL RESEARCHER TO TURKU

      Regulated Liberties. Negotiating Freedom in Art, Culture and Media 1st
      Rethinking Art Studies (REARS) conference in Turku, August 20–-22, 2009.

      The conference is dedicated to rethinking cultural power in new inventive
      ways not based on a dichotomous logic of domination and resistance. The aim
      of the conference is to relate art, culture and media to questions
      concerning freedom, emancipation and resistance. The overall conference
      topic disperses on the theoretical fields of subjectivity, social
      structures, and representation. The conference provides a forum for the
      development of innovative and creative research concerning temporal/spatial
      dimensions, genres and identity production in art, culture and media.

    • Private universes:

      / Press note / Private Universes / Jon Irigoyen /
      Home Exhibition
      PRIVATE
      UNIVERSES
      09.05.09 – 23.05.09
      Opening Friday 8th of May
      18 – 21h

Volume 32

  • Kitsch, glitter ja luksus 1/09, Volume 32
    • Onko kitsch vaaleanpunaista, posliinista ja pinnallista? Sukella Hello Kittyn, Bambin ja Liberacen ihanaan maailmaan!
    • Avaimia Kitsch, glitter ja luksus -erikoisnumeron lukemiseen:

      21.2.2009

      29.-31.10.2008 järjestimme Porissa seminaarin ja näyttelyn Kitsch, glitter ja luksus.
      Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin maisteriohjelman opiskelijoille seminaari toimi opetuksena. Varsinaisina seminaaripäivinä paikalla oli n. 80 kuuntelijaa, jotka edustivat koko visuaalisen kulttuurin ja sen tutkimuksen kirjoa arkkitehtuurista nykytaiteeseen.

    • Liberace ja luksuksen vulgaari eleganssi:

      21.2.2009 Kari Kallioniemi

      Legendaarisuus, klassikko ja luksus. Kaikki sanoja joista on tullut jälki-jälki-modernissa ajassamme yleistermejä ilmaisemaan ilmiöitä niiden viestittämän lupauspotentiaalin kautta ja katkaisemaan yhteyden sanojen historiallisiin merkityksiin. Nykykulttuurissa luksukseen voi törmätä astuessaan Lidl-halpahalliin, jonka ovenpielimainos lupaa asiakkaalle “arjen luksusta”, mitä se sitten onkin. Ehkä se on juuri lupaus vaurauden kokemisesta, sen esittämisestä ja siitä puhumisesta.

    • Hello Kitschy! Lelumaiset esineet ja pinnan lumo:

      21.2.2009 Kati Heljakka

      Kun Jeff Koonsin näyttely avautui San Franciscossa 1990-luvun alussa, Time-lehden toimittaja kuvaili näyttelyä: ”enemmän kitschyä kuin kitsch”. Kuraattori John Caldwell näki taiteilijan banaalien objektien puhuttelevaan faniyleisöään muistojen ja mysteerien ikoneina. Ne ovat esineinä kuolleita, mutta shokeeraavat katsojaa tuttuudellaan ja niihin latautuneilla muistoilla. ”Rakasta minua” tuntuvat teokset anelevan. ”Olen sinun kulttuuriasi”, ne huokailevat. Jeff Koons ikään kuin kysyi yleisöltään, eivätkö he kuitenkin valitsisi tätä hassua pikkurihkamaa Poussinin ja Picasson sijaan. Emmekö kaipaakin takaisin lapsuuden aikaan – aikaan ennen arvostelukyvyn kehittymistä?

    • Who killed bambi? Söpöyden symboli ja kuolematon kitsch:

      21.2.2009 Kati Heljakka

      Kauris metsäaukiolla johtaa väistämättä ajatukset kitschiin. Silti juuri kauriista, ja vielä enemmän sen hempeyttä herättävästä peurasukulaisesta, bambista, on tullut yksi 2000-luvun alun käytetyimpiä hahmoja visuaalisen taiteen, sisustus- ja vaatesuunnittelun piirissä. Mikä on söpöyden symbolin salaisuus, mitä piilee sen pinnan alla? Mikä on tehnyt viattomasta vasasta luovien alojen voimallisen innoittajan? Vai onko eläin jo ohittanut saturaatiopisteensä kulttuurimme kuvallisissa representaatioissa? Onko bambi kuollut?

    • Campin jälkeen:

      21.2.2009 Anni Venäläinen

      Max Ryynänen kirjoitti Parnassossa (3/2007) esteettisestä häpeästä, joka liittyy siihen, että pitää Mariah Careysta ja joistakin muista kornin tapaisista kulttuuriteollisuuden tuotteista vastoin tahtoaan – siis silloin kun jokin nolo ilmiö todella kolahtaa. Ryynänen kuitenkin kieltäytyy camp-asenteesta ja rohkeasti, joskin punastuen ilmoittaa olevansa aseeton kolahtamisen suhteen ja vain nauttivansa.

    • Karamelliväri lumella ja hiekalla:

      21.2.2009 Anni Venäläinen

      Taiteilija Marco Evaristti (s. 1963) harrastaa raflaavia projekteja. Hän on ehdottanut kuolemantuomitun ruumiin syväjäädyttämistä ja jauhamista kalanruuaksi, tarjoillut lihapullia, jotka on tehty taiteilijan omasta ihrasta, ja laittanut kultakalan tehosekoittimeen. Kaikki hankkeita, jotka sisältävät maksimaalisen mautonta provokaatiota ja shokkiarvoa. Kultakalateos oli eräänlainen koetilanne, sillä katsoja saattoi valita painaako tehosekoittimen nappulaa. Eläimeen kohdistunut julma pila aiheuttaa välittömän inhoreaktion, sekä herättää lapsenomaisen kiinnostuksen: miltähän se näyttää? Kala uiskentelee tehosekoittimen läpinäkyvässä kulhossa hilpeänä, ja sitten yhtäkkiä… Mikä groteski teko, groteski nauru. Miksi juuri söpö kultakala?

    • Kitschiäkö vaiko vitsiä? :

      21.2.2009

      Max Ryynänen on kumppaneineen käynyt ottamaan selkoa kitschistä. Tehtävä tuntuu melko vaativalta, se on lähes yhtä vaikeaa kuin taiteen määrittely sinänsä. Sitä paitsi asiaan liittyy aina jonkinlainen hierarkia-asetelma: se joka luokittelee jonkin kitschiksi asettuu aina asian ulkopuolelle ja yläpuolelle ikään kuin kitsch ei koskisi häntä itseään. Ja kuitenkin kaikki harrastavat sitä jonkin verran.

    • Shusterman pitää opintopiirin musiikkikasvatuksesta :

      Professori Richard Shusterman (Florida Atlantic University) on tulossa pitämään lukupiiriä musiikkikasvatuksen jatko-opiskelijoille 8.-10.6.2009. Seminaariin voivat osallistua estetiikan jatko-opiskelijat.

    • Futurismi-iltapäivä 17.3.2009:

      Futurismi-iltapäivä 17. maaliskuuta 2009 Porthania 674 (Yliopistonkatu 3, 6. krs)
      Järjestäjät:
      Romaanisten kielten laitos Helsingin Dante Alighieri -seura ry.

    • GENRE AND INTERPRETATION:

      10.-12.6.2009 Helsinki
      Helsingin yliopiston päärakennus

      Kirjallisuudentutkijain Seura ja Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallinen tutkijakoulu järjestävät konferenssin "Genre and Interpretation" Helsingissä 10.-12. kesäkuuta 2009. Konferenssi toteutetaan yhteistyössä Giessenin yliopiston kansainvälisen kirjallisuuden-ja kulttuurintutkimuksen tutkijakoulun kanssa.

    • CFP: Kulttuuritutkimus etsii kaupunkitutkimuksen artikkeleita:

      Tutkitko kaupunkia? Kerro aiheistasi muillekin - kirjoita artikkeli Kulttuurintutkimuksen
      teemanumeroon (4/2009).

    • Call for papers: Synteesin estetiikan erikoisnumero 2009 – Media:

      Media tarkoittaa arkikielessä lähinnä joukkotiedotusvälineitä eli lehdistöä, televisiota,
      radiota ja internetiä. Sanalla voidaan kuitenkin viitata myös muunlaisiin välineisiin ja
      välitiloihin; taustalla on latinan medium, joka merkitsee muun muassa keinoa, keskiväliä,
      julkisuutta ja yhteishyvää.

Volume 31

  • Demoscene & Paris art scene 6/08, Volume 31
    • Tämä numero esittelee demoscenea eli - audiovisuaalista undergroundia sekä Pariisin syksyn 2008 näyttelyitä. Taiteellisen tutkimuksen tilan arviointi jatkuu vierailulla Jan van Eyck Akatemiaan ja sitten vielä ihmetellään Helsingin Punavuoren näyteikkunoita.
    • There´s Something about Demos:

      "Ultimately, a demo(nstration) in a demoscene sense, is a piece of free software that shows realtime rendered graphics, while playing music. Often, the music is tightly connected/synced to the visuals. Modern PC Demos run linear from start to finish and are non-interactive." (Thomas Gruetzmacher)

    • Miksi demoskene? :

      Jarkko Räsänen

      Nostamalla alakulttuuri sellaisenaan suurille taiteen areenoille 
saadaan yleensä vain suututettua sekä alakulttuuri että taideyleisö. Demoskenen esittelemiseen mediataiteilijoille löydän silti monta perustetta. Vaikka aiheesta on pidetty luentoja ja kirjoitettu kirjoja koko demoskenen olemassaolon ajan, nykytaiteen yhteydessä se on monessa mielessä aiempaa ajankohtaisempi. Siinä missä maalauksissa on jo hyvän aikaa voinut nähdä graffitikulttuurin vaikutuksia, vasta viime vuosina on tullut mahdolliseksi huomata nuorten taiteilijoiden töissä viittauksia demoskeneen.

    • Introduction to the Demoscene :

      This article gives a brief overview on the history of the demoscene and some understanding of different styles inside it. In the end of the article I'll give out some links for further places to study and learn more by yourself.

    • Sattumia noidanpadassa - Demoskene tietokonekulttuurin immanenttina kritiikkinä:

      Mediataiteen historiassa tietokoneen ja videon kaltaisten uusien mediumien
      esiintulo kytkeytyy kuvataiteen modernismiin liittyvään taiteen ja teknologian
      synergiaan. Yhtenä lähtökohtana on bauhausilainen tieteellis-teknologisten
      keksintöjen tarjoamista keinovaroista uutta sisältöä taiteelle ja
      taideteolliselle suunnittelulle antava perinne. 1960-luvulla tapahtuvista
      alakulttuurikytköksistä nousee toinenkin virtaus, jossa uuden teknologian,
      vaihtoehtokulttuurin ja minimalismille vastakkaisena nousee jatkuvasti uusia
      rönsyjä esiinnostava psykedeelinen kulttuuri. Eikä tietokonekulttuurin kohdalla
      voi tietenkään unohtaa sen kytkentöjä sotateknologiaan, kone- ja
      kaupunkikulttuurin rationalisointiprosesseihin ja kaupunkisuunnitteluun
      (1970-luvun yhteiskuntakybernetiikka).

    • Media richness in demos:

      This article is based on my presentation in Demoscene seminar held in co-operation with Finnish Academy of Fine Arts and Alternative Party. In the presentation and this article, I share my ideas and conceptions of demoscene as a medium for communication and expression reflected via concept of media richness theory by Daft and Legnell (Daft & Lengel 1984, Daft & Legnel 1986).

    • Brief History of Russian Speccy Demoscene and the story of Inward:

      22.11.2008 by Konstantin Elfimov:

      Relations between Soviet Russia and computers were always a bit obscure, especially, when it comes to foreign models, not officially exported in Russia. But, if one wants trace the roots of Russian demoscene, especially on spectrum, one should dig into 80’s, when the first generation of radio amateurs built their first machines. A very popular magazine “Radio” had main role in this development, through years of existence this magazine gathered a lot of talented people, trying to invent something, using available elements to bring technology closer to people.

    • becoming kosmoplovci:

      written for mustekala, finland
      in december 2008
      by dominator of kosmoplovci
      a.k.a. domin8r / corrosion
      a.k.a. speaker for the dead
      a.k.a. igor djordjevic

      to start a short story on how kosmoplovci became is first and foremost an
      impossible task. a multiplicity of events and complex correlations with
      supposingly different scenes have made it quite hard to catch a full view of
      what and why happened, and how exactly did it influence on our path, especially
      considering the situation that caught us here in serbia, growing up in one of
      the darkest age of local history, one that is still not finished...

    • Pariisi, taide ja teoria :

      Taiteilijoiden työn taustalla ovat olleet usein Pariisissa syntyneet taideteoriat. Niinpä myös Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen lokakuisella Pariisin-ekskursiolla oli tarkoituksena katsoa, mitä piilee teorioiden takana, millaisia ovat teokset, jotka ovat vaikuttaneet taidefilosofioihin ja joista ne ovat jopa saaneet alkunsa. Matkalle valmistauduttiin seuraamalla luentoja, jotka käsittelivät Pariisia taideilmiöiden kaupunkina, surrealismin, situationismin ja nykytaiteen paikkana.

    • Spektaakkeli ja matkailijan Pariisi:

      15.12.2008 Maija Korhonen

      Kansainväliset situationistit -ryhmä vaikutti vuosina 1957–1972. Se sai alkunsa Pariisista Kansainvälisten lettristien raunioilta. Situationistit voidaan lukea avantgarde-liikkeisiin sikäli, että heitä voidaan pitää dadan ja surrealismin poliittisen työn tai asenteen jatkajina. Taiteelliseen avantgardeen tai modernismiin situationisteja ei sen sijaan ole reilua yhdistää, sillä taidehistorian kaanoniin liittäminen on omiaan mitätöimään ryhmän vallankumoukselliset päämäärät. Aiempien avantgarde-ryhmien virheistä viisastuneina situationistit eivät halunneet hovinarrin asemaa kapitalistisessa yhteiskunnassa, joten he päättivät sanoutua irti taiteen tekemisestä vuonna 1962. Tosin myös termi ”avantgarde” oli situationistien johtohahmon Guy Debordin mukaan porvariston hallitsema.

    • Futuristit Pariisissa:

      ”Me tahdomme ylistää sotaa, joka on maailman ainut puhtaanapitäjä, ja militarismia, patriotismia, anarkistin hävittävää toimintaa, kauniita ihanteita, jotka tappavat, sekä naisten halveksuntaa.” (F. T. Marinetti: Futurismin manifesti, 20.2.1909)

    • Täyttä suuruudenhulluutta! – Jeff Koons Versaillesissa :

      15.12.2008 Reetta Haarajoki

      Kun taiteilija Jeff Koons asettuu kolmeksi kuukaudeksi Versailles’n palatsiin, on jo ennestään koreaan linnaan luvassa lisää kultaa ja kimallusta. Kuninkaallisiin huoneistoihin ja linnan puutarhaan on sijoiteltu Koonsin 17 veistosta. Ja todellakin, Koonsin valikoidut työt aina 1980-luvulta nykypäivään sopivat barokkikulisseihin hervottoman hyvin.

    • VANHAA UUDESSA USKOSSA :

      Ennakointi on ollut keskeisiä avuja, jonka ansiosta ihminen on säilynyt elossa elämän taistoissa. Tuttu ja hyväksi havaittu tuntuukin turvalliselta valinnalta. Mutta kuka haluaisi syödä hernekeittoa joka päivä – sen enempää kuin kaviaariakaan? Tai kuka jaksaisi käydä katsomassa samoja kuvia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, olivat ne kuinka tunnettuja ja arvostettuja tahansa? Kaikki haluavat nähdä Mona Lisan, mutta harva hakeutuu sitä ihailemaan vuodesta toiseen. Taidehistorian jatkumo vaalii tarvettamme ennakoida, ja samalla mestarien käden jälki tyydyttää esteettistä makuamme ja kulttuurin nälkäämme. Kun taiteen palatsien seinillä komeilevat samat mestariteokset jopa vuosisadasta toiseen, moni taiteenystäväkin alkaa kaivata jotakin uutta ja yllättävää mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

    • Keskustelu taiteellisen tutkimuksen luonteesta jatkuu :

      Aloitimme edellisessä numerossa 5/08 keskustelun taideyliopistoissa paljon ajatuksia herättäneestä taiteellisen tutkimuksen luonteesta ja suhteesta yliopistojen humanistien taiteentutkimukseen. Julkaisemissamme kirjoituksissa esiin pääsi ennen kaikkea Kuvataideakatemian tohtorintutkintoon liittyvä taiteellinen tutkimus ja toisaalta filosofinen taiteentutkimus.

    • Tutkiva taiteilija – vitsi vai viisasten kivi?:

      22.12.2008 Pasi Lyytikäinen

      Sibelius-Akatemiassa tutkimus ja taiteellinen työ on haluttu pitää erillään, meillä ei siis ole varsinaista taiteellisen tutkimuksen traditiota. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö taiteellisen työn ja tutkimuksen välillä käytäisi dialogia, päinvastoin. Yleensä kuitenkin musiikin taiteellisten jatkotutkintojen kirjallisten töiden tavoitteena on täyttää tieteelliseltä kirjoittamiselta vaadittava argumentointitapa.

    • Academy beyond Academy: On Art and Research at the Jan van Eyck Academie:


      Beside the main entrance a red plaque states: “POSTGRADUATE CENTRE FOR FINE ART, DESIGN AND THEORY”. The Jan van Eyck Academie does not grant diplomas. The artists, designers or theorists that are enrolled at the academy are researchers, not students. The three departments are run by advising researchers and there is supposed minimum of hierarchy that enables the setting up of an inspiring platform for research and production. A former director coined the term “post-academic institute” to describe the status of the academy.

    • The Daybreak and Nightfall of Literature:

      Veli-Matti Saarinen’s book The Daybreak and Nightfall of Literature is a rich, comprehensive study of romantic literature, which Saarinen, a teacher of art theory at the Finnish Academy of Arts, analyzes with the work of the German writer, poet and philosopher Friedrich Schlegel (1772-1829).

    • Näyteikkunat unikuvina:

      Robert Doisneaun kuuluisa valokuva vuodelta 1948 Un regard oblique, osoittaa miten näyteikkuna toimii. Pariisilaisen näyteikkunan eteen on pysähtynyt huolitellusti pukeutunut
      vanhempi pariskunta, herra ja rouva jotka seisovat käsikynkässä. Valokuva tallentaa heidän ilmeensä liikkeen sisäpuolelta kuin varkain, pariskunta ei huomaa olevansa kuvattuna. Liike on jonkinlainen taidekauppa, ehkä antiikkia myyvä pikkuputiikki. Ikkunassa näkyy tauluja sekä esineitä.

    • Seminaari taidekritiikistä Kööpenhaminassa 27 - 28. 2009:

      LET'S GET CRITICAL: RECEPTION IN ART HISTORY AND ART CRITICISM
      Conference in Copenhagen February 27-28 2009

      http://www.kunstakademiet.dk/nnf

      The relationship between art critical and art historical praxis is a contested
      area. Some maintain that the two fields are separate and delimited disciplines.
      The starting point for this conference is that art criticism and art history are
      closely related. However, how and when art criticism becomes part of art history
      is an ongoing question.

Volume 30

  • Taiteellinen tutkimus 5/08, Volume 30
    • Mitä taiteilijat oikeastaan tekevät, kun he väittävät tutkivansa? Entä miten taiteellinen tutkimus eroaa akateemisesta taiteen tutkimuksesta? Ja riittääkö siihen nykypäivänä taidehistoria?
    • Taiteellisesta ja tieteellisestä taiteentutkimuksesta :

      30.9.2008 Veli-Matti Saarinen

      Julkaisemme nyt joitain artikkeleita, jotka käsittelevät hieman erilaisista lähtökohdista taiteen ja tutkimuksen suhdetta. Mikä on olennaista ja tyypillistä perinteisissä yliopistoissa tehtävissä taiteen tutkimuksissa? Entä eroaako tämä tutkimus olennaisesti taideyliopistoissa tehtävistä taiteellisista tutkimustöistä, joiden kriteerit ovat vasta muotoutumassa? Minkälaisia odotuksia meillä voisi olla tulevaisuuden taiteen ja tutkimuksen dialogista ja vuorovaikutuksesta?

    • Generational Filming. Experimental and participatory research on video diary:

      25.9.2008 Pekka Kantonen

      My research material stems from two extensive projects I have carried out in the past two decades with my wife, Lea Kantonen. The first, entitled Tent, consists of community art projects carried out primarily with indigenous populations and minority groups in Mexico, Estonia and Lapland. The second is a video diary project that is primarily about our
      family. We have been keeping a daily video record of our life since March 1990. In spring 2008, we had accumulated a total of more than a thousand hours of video and about two hundred hours of sound recordings. The artistic and research practice realised in these projects is a collaborative effort, with no attempt to ascribe individual authorship to any aspects of the project.

    • YMPÄRISTÖ TÄYNNÄ TARINOITA:

      29.10.2008 Tarja Rannisto

      Tarinat vaikuttavat merkittävästi mielikuviimme ympäristöstä. Ympäristö koetaan usein fiktioiden kautta, ja toisinaan tietyissä paikoissa mieleemme nousevat paitsi fiktion visuaaliset kuvaukset ja maisemat myös itse fiktion tapahtumat, jotka vaikuttavat ympäristön tulkintaan. Ympäristön ja fiktion suhdetta tarkasteltiin myös Ympäristö täynnä tarinoita seminaarissa, jonka järjesti Kansainvälinen soveltavan estetiikan instituutti syyskuussa 2007 Lahdessa. Aihe on siinä määrin kiehtova, että seminaarin esityksistä julkaistiin samanniminen kokoelmateos lokakuussa 2008 (Toim. Arto Haapala & Virpi Kaukio, Unipress, 231s.). Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisia ympäristöalan tutkijoita ja taiteilijoita. Viimemainitut tarkastelevat teoksissaan ihmisen ja ympäristön, kulttuurin ja suhteita.

    • MITÄ “TAITEELLINEN TUTKIMUS” VOISI OLLA?:

      26.9.2008 Tuomas Nevanlinna

      Termi “taiteellinen tutkimus” on ollut alusta saakka kiistanalainen. Taideteollinen korkeakoulu on ymmärtääkseni luopunut sen käyttämisestä kokonaan.

      Ajatus tohtoritutkinnoista kaiketi sisälsi hallinnollisessa alkumuodossaan ajatuksen, että taiteen opetuksen asemaa ja arvostusta voisi helpoimmin nostaa mallintamalla se tiedeopetuksen rakenteen ja terminologian mukaan.

    • Tieteellistä ja taiteellista – kuvan ja sanan suhteesta :

      25.9.2008 Martta Heikkilä

      Eri taiteenlajien tutkimusta on harjoitettu satoja vuosia, suomalaisissakin yliopistoissa jo vuonna 1640 perustetun Turun akatemian ajoilta asti. Jo Turussa tutkittiin runoutta ja retoriikkaa (1). Taiteellinen tutkimus sen sijaan on huomattavasti uudempi ilmiö ainakin instituutioiden tasolla. Taiteilijat ovat sen sijaan harjoittaneet tutkimusta kautta aikojen: jo Leonardo da Vincillä ja Michelangelolla oli taiteen teossaan kiistatta tutkimuksellisia intressejä. ”Taiteellisen tutkimuksen” nimellä kulkevia väitöskirjoja on alkanut valmistua Suomen taidekorkeakouluissa vasta 1990-luvulla (2). Millainen uomo universale täytyy nykypäivänä olla, jotta voi tehdä tiedettä taiteesta – esimerkiksi omasta taiteestaan?

    • Tutkimaton ja tuntematon taiteen 70-luku :

      22.9.2008 Irmeli Hautamäki

      Tank –lehdelle antamassaan haastattelussa ranskalainen taiteilijakollektiivi ClaireFontaine sanoo kulttuurin 60- ja 70-luvuista seuraavaa:

      ”Institutional critique arose from a context of luxury that today is totally unimaginable. Just picture it : masses of people reading the same things, sharing a whole universe of references, images, dreams. Confused certainly and not powerful enough to bring on radical change, as we now know, but still there was a huge number of people ready to feed a sophisticated and intricate space of debate. There was also a diffuse desire to work at the making of life forms, of the self, of thought and therefore to give form to a space that was alien to the market where you could survive, create, fight and be together. All this has been stamped out, not for ever, but for a good while.” (Tank Vol 5. Issue 4, s. 73)

    • Fragmentteja romanttisen käsitetaiteilijan vaellukselta:

      28.9.2008 Pirkko Holmberg

      Lauri Anttilan 70-vuotisjuhlavuodeksi tänä vuonna valmistunut Hommage à Lauri Anttila (Kuvataideakatemia 2008) ei ole perinteinen juhlakirja vaan Lauri Anttilan taiteellista työtä pohdiskeleva, tieteen ja taiteen välimaastoissa liikkuva esseekokoelma. Se on alunperin kasvanut tieteenfilosofi Tarja Knuuttilan ja taidehistorioitsija Hanna Johanssonin esseen ympärille, joka muodostaakin kolmasosan kirjasta. Lisäksi kirja sisältää taidehistorioitsija Ville Lukkarisen tutkielman Werner Holmbergistä ja fragmentista, kuvataiteilija Jyrki Siukosen esseen muistista ja aikamatkoista sekä taidehistorioitsija Marja Sakarin tekemän Lauri Anttilan haastattelun. Kirjan tekstit ovat kaikki herkkupaloja. Kirja on miellyttävä lukea muun muassa suppeutensa takia, mutta samasta syystä ja suolaisen hintansa takia se ei ole omiaan herättämään omistamishaluja.

    • Yksi näkökulma taiteen ja teorian kosketuksiin. Eija-Liisa Ahtilan "Missä on missä" teoksen vaiheista :

      29.9.2008 Veli-Matti Saarinen

      Eija-Liisa Ahtila "Missä on Missä"Eija-Liisa Ahtila "Missä on Missä"

      Modernin taideteorian alusta lähtien olemme olleet tilanteessa, jossa teorialla ei ole oikeutta määrittää taiteen olemusta. Näin filosofisen taiteentukimuksen keskeisenä tehtävänä on ollut perustella ja näyttää, miten teoria voi oikeutetulla ja hedelmällisellä tavalla liittyä taiteeseen. Myös taideyliopistoissa tehtävältä tutkimukselta voidaan tulevaisuudessa odottaa perusteltuja ja mielenkiintoisia ratkaisuja siihen, miten taide ja teoria voivat liittyä toisiinsa.

    • AJATTELUN ELÄMÄ - seminaari Maurice Merleau-Pontyn filosofiasta:

      12.11.2008

      Tutkijakollegium

      Fabianinkatu 24

      Järjestämme seminaarin Maurice Merleau-Pontyn (1908-1961) sadannen syntymäpäivän kunniaksi. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Ranskan kulttuurikeskuksen, Ranskan suurlähetystön ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin kanssa. Tervetuloa!

    • DEMOSCENE SEMINAR 23. – 24.10.2008 :

      Introduction to the audiovisual underground movement.

      SCHEDULE - http://users.kuva.fi/jarkrasa/index2.html

      Place: Auditorium of Finnish Academy of Fine Arts (Kaikukatu 4)

    • NO-Go-Zone Äänitaidetta Ylessä :

      Tänä syksynä Englannissa ilmestyi sveitsiläisen äänitaiteilija Claudia Wegenerin ja englantilaisen Terry Humphreyn NO-GO-ZONE projekti. Sitä on toteutettu yhdessä resonancefm
      nettiradion kanssa.
      Projekti perustuu etelä-Lontoolaisten nuorten tekemiin
      äänityksiin omaelämänkerrallisista tarinoista, kaupunkilegendoista ja
      ylipäätään Lontooseen liittyvistä kokemuksista. Projektilla on sosiaalinenkin
      pyrkimys antaa Lontoon köyhempien alueiden nuorille mahdollisuus tehdä
      radiotaidetta.

    • Luentosarja taiteellisesta tutkimuksesta Kuvataideakatemiassa :

      8 Artists and Their Research
      Lecture series: Finnish and foreign artists presenting their research in the process or after finishing their doctoral demonstration of knowledge and skills/dissertation

      The aim of this series is to look at the various methodological approaches that artists employ in research, with a particular focus on the relationship between production (artworks) and theory (writing, mostly). The series is coordinated by Jan Kaila, professor, Head of Department of Postgraduate Studies.

      The course will continue in the spring semester (a total of 8 lectures).
      Course requirements: 90% attendance = 2 study points (KuvA).
      Limited participation – please sign up for each lecture to Anna Herlin, anna.herlin@kuva.fi, tel: 09 680 33 234. Should the seminar already be full, you will receive notification. In order to welcome as many students as possible, please remember to cancel in case you change your plans and will not attend the lecture.

      The lectures are held at the department of postgraduate studies, FAFA. Address: Kaikukatu 4, 00530 Helsinki. Entrance from the lower courtyard.

    • Taiteen sosiaaliset ja taloudelliset ehdot - ideakilpailu :

      European forum
      on essays on art

      The upcoming Forum of Essays on Art will host, following a proposition from Jacques Serrano who
      conceived the event, a first “competition of ideas” on the theme of:

      “rethinking the social
      and economic conditions of art * ”

    • Katinkultaa. KITSCH, GLITTER JA LUKSUS:

      YLEISÖLLE AVOIN seminaari Taideteollisessa korkeakoulussa (Porin
      Puuvilla) ja Porin taidemuseolla 29. - 31.10 2008. Katsaus kitschiin, luksukseen ja
      glitteriin - taideasenteella. Vieraana myös taideteoksia.

    • TULI-seminaari:

      30.9.2008

      Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali, Pohjoinen Rautatiekatu 9,
      Helsinki

      Maanantai 13.10.2008 klo 13-15.30

      Kahvitarjoilu (ilmoittautuneille).

      Voiko musiikkia opettaa verkossa?
      Tarjoaako verkko uusia tapoja musiikin jakeluun?
      Onko Internet taidemusiikin pelastus?

    • Edge of Europe taiteilijalaboratorio :

      Tiedote/Kutsu 28.9.2008

      Edge of Europe on projekti esityksen ja kirjoittamisen alueilla. Projekti toteutuu kirjoittajien ja taiteilijoiden tapaamisina, presentaatioina, teksteinä ja esityksinä.

      Kiasma-teatterin /teatteri.nyt –festivaalilla 2008 Edge of Europe järjestää taiteilijalaboratorion, joka päättyy presentaatioon 11.10. klo 14-17 Kiasman seminaarihuoneessa.

    • Miten sota soi?:

      Elokuvat ovat soivia teoksia. Musiikki ja äänisuunnittelu luovat elokuvassa merkityksiä siinä missä kuva ja vuorosanatkin. Myös sota soi: sodalla on oma äänimaisemansa aina taistelun melusta rintamaradioihin.

      Susanna Välimäen juuri ilmestynyt kirja Miten sota soi? tarkastelee, miten sotaelokuvan musiikki ja äänisuunnittelu soittavat sodalle, väkivallalle ja kuolemalle erilaisia merkityksiä. Tutkimus keskittyy kriittisiä viestejä rakentaviin toisen maailmansodan taisteluelokuviin Tuntemattomista sotilaista Veteen piirrettyyn viivaan. Samalla kirja valaisee musiikin ja äänen toimintaa elokuvassa ja nykykulttuurissa yleensä.

    • Islamic aesthetics, 27th – 28th October 2008:

      A symposium organised by The Finnish Society for Aesthetics and the Finnish Oriental Society, House of the Sciences (Tieteiden talo), Room 104.

Volume 29

  • Helsinki ja ympäristön estetiikka 4/08 , Volume 29
    • Tässä numerossa arvioidaan Helsingin kaupunkia nuorten ympäristöestetiikan opiskelijoiden silmillä ja aisteilla. Koiraakaan unohtamatta. Seuraava numero ilmestyy syyskuun lopulla aiheena taiteellinen tutkimus. Sitä odottaessa lue Mustekalan uudet arvostelut!
    • Ympäristökriittinen katse Helsinkiin:

      12.7.2008 Pirkko Holmberg

      Kesälomien myötä katseet kääntyvät luontoon ja ympäristöön. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta paeta kaupunkitodellisuutta kesämökkiparatiisin ylläpitämään luonnonmukaisen elämäntavan utopiaan. Tällöin joutuu väkisinkin kiinnittämään huomion kaupunkiympäristöön ja sen suomiin viihtymisen mahdollisuuksiin tai niiden puutteeseen. Mustekalan kriittisen ympäristöesteettisen kesänumeron orientoitumiskohteena toimii siis kaupunki, tarkemmin sanottuna Helsinki.

    • Helsinki horisontissa: kaupunkimaiseman estetiikkaa:

      12.7.2008 Sampsa Nisonen

      Kun kaupunkeja arvioidaan esteettisesti, on Helsinki mielestäni monessa suhteessa yksi erikoisimmista Suomessa. Kukaan tuskin kiistää sen merkitystä maan poliittisena, väestöllisenä, ekonomisena ja kulttuurillisena keskuksena. Mutta erityisen jännittäväksi esteettisen tarkastelun kohteeksi sen tekee yksinkertaisesti kaupungin koko. Muissa kaupungeissa ”luonnolliset” ympäristöt, joissa ihmisen kätten jälki ei ole helposti havaittavissa, eivät koskaan tunnu olevan kaukana, mutta Helsingissä täytyy nähdä hieman vaivaa, jos haluaa päästä selvästi pois kulttuurin vaikutuspiiristä.

    • Lasipalatsin murhenäytelmä:

      12.7.2008 Matti Karmala

      Joulukuun lopulla 2003 nähtiin suuri tragedia. Lasipalatsin vieressä seisonut salava kaatui talvisessa myrskytuulessa. Asiasta raportoitiin mm. maan suurimmassa sanomalehdessä sekä valtakunnallisilla televisiokanavilla ja se herätti suurta mielenkiintoa. Heti kaatumista seuranneena päivänä sadat ihmiset kerääntyivät suremaan kaatunutta salavaa ja keräämään talteen maassa lojuvia rungon palasia. On siis selvää että tapaus oli koskettanut ihmisiä syvästi.

    • Oikeus kädenjälkeen:

      12.7.2008 Jenna Jauhiainen
      TarttoTartto

      En käsittele tässä kirjoituksessa suoraan katutaiteen esteettisyyttä, vaan poliittisen ilmapiirin vaikutusta tuon taidemuodon olemassaolo- ja kehitysmahdollisuuksiin Helsingissä sekä tämän ilmapiirin viestimää yhteiskunnan yleistä arvolatausta. Helsinki näyttäytyy kaupunkitilana, jossa vain maksetut sanomat saavat lain puitteissa tavoittaa urbaanin asukkaan huomion.

    • Musiikkitalo ja musiikkitalon kuoppa:

      13.7.2008 Eelis Tuominen

      Se on ruma. Näin kuuluisi monen ihmisen vastaus, jos heidän pitäisi arvioida Eduskuntatalon edessä olevaa työmaata estetiikan kannalta. Jotkut ihmiset eivät edes työ- tai koulumatkallaan noteeraa sitä, mutta kaikilla meillä on siitä mielipide. Ja se tässä montussa niin hienoa onkin.

    • Vihreän kosketus keskellä kaupunkia:

      12.7.2008 Sini Helminen

      Kesäisillä kaupungin kaduilla on vaikeaa muistaa, että betoni ja asvaltti ovat laajemmasta näkökulmasta katsoen materiaaleina aivan yhtä luonnollisia kuin seppeleeseen punottavat voikukatkin. Kesä herättää villin kaipuun luontoon ja saa massoittain väkeä viettämään kuumat hellepäivät autossaan ruuhkassa matelevassa lomalaisletkassa maalaismaisema jo sielun silmissä kajastaen. Luonnoksi ajatellaankin heti ensimmäiseksi vain ihmisen hallitsematon luonto: luonto muodossa ”raw” ja ”uncooked”. Helsingin keskustassa, joka toimii ihmisen turvalinnakkeena tässä suon ja kuokan vihamielisessä korpimaassa, pystyy sosiaaliset tavat unohtava lapsenkatse aseenaan kuitenkin löytämään vihreän viidakon. Tämä luonto ei ole koskematonta luontoa, vaan luontoa, joka koskettaa meitä päivittäin.

    • Hiilikasoista ja niiden tärkeydestä:

      12.7.2008 Antti Sundberg
      Suvilahti, 2007Suvilahti, 2007

      ”Tulevaisuuden Sörnäistenranta on toisen näköinen. Kellokortit vaihtuvat käyntikorteiksi. Sataman ja hiilikasojen väistyessä maisema tulee esiin. Syntyy uusi kaupunginosa, urbaani ja merellinen ympäristö, jonka pääosassa ovat ihmiset.”

    • Koiran omistajan salaiset ympäristöelämykset:

      12.7.2008 Salla Tiainen

      Helsinki ei ole vain kaupunkia, taloja, katuja ja siellä täällä hoidettu puisto. Helsingistä löytyy myös risukkoja ja pusikkoja, tonttien väliin jäänyttä joutomaata. Kaupungin ympäristöjä voi tarkastella monella tavoin, saatavilla on erilaisia apuvälineitä kiikareista moottoriveneisiin. Oma kokemusmaailmani on laajentunut aivan huomaamatta eläessäni koiran kanssa.

    • Ei kirkkoon vaan rappusille:

      12.7.2008 Kia Tallgrén

      Helsingin tunnetuimpia ja tunnistetuimpia rakennuksia on Senaatintorin takana nouseva Helsingin Tuomiokirkko eli Suurkirkko. Varsinkin jos saapuu keskustaan mereltä päin, se dominoi kaupunkikuvaa kupolitorneineen Suurkirkon siluetti esiintyy useimmissa Helsinki-aiheisissa postikorteissa, mikä korostaa sitä tärkeänä osana pääkaupunkiamme. Se on varma kohtaamispaikka ja määrittelee ympäristöään. Senaatintori muuttuu ”toriksi, joka on siinä Suurkirkon edessä” ja yliopiston keskuskampus ja lukuisat pikkumyymälät ovat ”siinä Suurkirkon lähellä”. Helsingin kaupunkitilan hahmottamisessa Suurkirkolla on siis merkittävä rooli. Itse kirkkoa olen kuullut kutsuttavan Tuomiokirkon, Suurkirkon ja Nikolainkirkon lisäksi ainakin Isoksi Kirkoksi ja Luciankirkoksi.

    • Seminaari islamilaisesta estetiikasta 27 - 28. 10. 2008:

      Islamic aesthetics, 27th – 28th October 2008

      A symposium organised by The Finnish Society for Aesthetics and the Finnish Oriental Society, House of the Sciences (Tieteiden talo), Room 104.

    • Avantgarden kerrokset Suomessa -symposiumi 9.-10.10.2008:

      Nordic Network of Avant-garde järjestää symposiumin avantgarden vaikutuksista ja omaksumisesta suomalaisessa taiteessa 9. – 10. 10. 2009.

    • spektaakkeli pakenevalle :

      Pia Euro & Tanja Koponen
      SPEKTAAKKELI PAKENEVALLE, osa 1 Helsinki
      28.9.2008 klo 17–20
      Designmuseon edessä, Merimiehenkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa

    • IMAGINARY JAPAN - JAPAN AS A FANTASY IN CONTEMPORARY POPULAR CULTURE:

      Conference Sept 18-20.2008, No registration fee with student ID!
      At University of Helsinki, Finland and at movie theater Orion

      With extra readings and a study diary you get credits towards your studies!

      The Finnish Society for Cinema Studies (SETS) organizes an
      international conference on Japanese popular culture from 18th to 20th
      September 2008. The conference explores the popular images of Japan in
      intercultural and multidisciplinary context and concentrates on the
      theme of intercultural encounters.

    • Postgraduate Workshop on Politics of Aesthetics:

      FINAL CALL FOR PAPERS

      23 – 24 September 2008
      University of Lapland
      Rovaniemi
      Finland

      The connections between politics and aesthetics are intimate but under-explored in the Social Sciences, Humanities and Arts. This two day workshop will help students to rethink the relations between politics and aesthetics by stepping outside the disciplinary boundaries in which they are conventionally taught, and develop a more interdisciplinary approach to the subject.

    • Taitu 10 vuotta!:

      27.8.2008 Osana taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotisjuhlintaa kukin laitoksen oppiaine järjestää workshopin teemana

      kieli, käsitteellistäminen ja kommunikaatio
      – taiteellinen luomistyö ja taideanalyysi

Volume 28

  • Taide, politiikka, kansainvälisyys 3/08, Volume 28
    • Tämä numero painottuu taidepolitiikkaan, pohtii taiteen tilaa kaupankäynnin maailmassa ja analysoi kuluneen vuoden taideskandaaleita. Niin ja kaiken lisäksi se on kansainvälinen.
    • Teknologiaintiaanit New Yorkissa eli Suomen taideviennin salat :

      7.6.2008 Irmeli Hautamäki

      Olemme juuri saaneet lukea, kuinka suomalaista taidetta on viety New Yorkiin ”Arktinen hysteria” nimikkeellä. Newyorkilainen kuraattori kehuu suomalaistaiteilijoiden olevan erikoisia, he ovat korkeasti koulutettuja, mutta he ovat myös kiinni luonnossa ja tekniikassa. Suomalaiset esitellään jutun perusteella ”hulluina”, jotka osaavat
      teknologian viimeisimmät temput. Villistä alkuperäisyydestä, jopa hulluudesta ja toisaalta fiksusta teknisestä osaamisesta on yhdistämällä tehty Suomi-brandi. Hankkeen suomalainen osapuoli on Frame ja rahat tulevat valtion kulttuurivientirahoista.

    • Voihan B...! Eli miten humanistisesta tutkimuksesta tuli kulttuuripoliittista:

      8.6.2008 Anna-Kaisa Rastenberger

      Millä sanalla täydentäisit tyhjät kohdat?

      ”[B---]on toimintaa, jossa asia tai tuote pyritään erottamaan muista vastaavista mielikuviin perustuvalla markkinointistrategialla. Tuotteelle rakennetaan oma tunnistettava identiteetti ja tarina, jotka saavat yleisön sitoutumaan siihen.”---

      ”[B--ssä] on kyse mielikuvista ja kommunikaatiosta, jota taiteen ympärille tietoisesti rakennetaan.
      [B---] on myös hallinnan väline, jolla muokataan taiteeseen liittyvää tiedotusta ja määritellään tavoiteltavia taiteen tekemisen tapoja.”

    • Ketä viedään ja miten, viedäänkö kuin pässiä narussa? Kommentti suomalaisesta kulttuuriviennistä :

      5.6.2008 Minna Heikinaho

      Olen ollut mukana Taiteen keskustoimikunnan kuvataidetoimikunnassa (2007–2009). Kokouskutsuissa saamme tiedonantoja mm. kulttuuriministerin toimenpiteistä, itse kokouksessa ne käsitellään asioina, jotka ”merkitään tiedoksi”. Taiteen keskustoimikunta tuottaa vuosittain 2–4 kappaletta tutkimusraportteja. Ne ovat käsitelleet sitä miten tukipolitiikka ja koulutus määrittävät taiteilijan asemaa Suomessa, miten taiteilijan tulot muodostuvat ja miten taiteilijan työnkuva muuttuu Suomessa.

    • Taidesäätiö Pro Arten Tuula Arkio ja Paula Toppila: Taiteen kansainväliset suhteet ovat henkilökohtaisia:

      Tuula Arkio : ”Kansainvälisyyttä ei ole ilman vuorovaikutusta. Kyse on ottamisesta ja antamisesta, dialogista. Näyttelyiden seuraamisella tai asioista lukemisella ei vielä ole mitään tekemistä kansainvälistymisen kanssa. Myös henkilökohtainen taso on ratkaiseva. Suomalaisilla on perinteisesti ollut näissä asioissa ongelmia, kun on luultu, ettei osata ja sitten ei uskalleta. Osaamme ihan yhtä hyvin kuin muut, oivallamme myös joskus asioita aiemmin kuin muut, koska meillä on etunamme eri perspektiivi kuin keskiössä olevilla.”

    • Uusliberalismi ja sen supplementti: Onko nykytaide vailla vastarintaa? :

      4.6.2008 Saara Hacklin

      Kansainvälisellä nykytaiteen kentällä mikään inhimillinen ei ole vierasta: Uusia nimiä ja ilmiötä etsitään kissojen ja koirien kanssa ja siinä sivussa lentokilometrejä kerätään ansioluettelon painoksi. Mutta mikä on taidebisneksen suhde uusliberalismiin? Brittiläinen Julian Stallabrass esittää synkän väitteen: Taide on valjastettu osaksi globaalia taloutta. Nykytaide on osaltaan työntämässä uusliberalistisia arvoja uusiin maailmankolkkiin. Koska taide on sidoksissa talouteen kuin Ahab valkoiseen valaaseen, se yrittää vimmaisesti saada katsojan unohtamaan tämän kytköksen korostamalla omaa erillisyyttään. Todellisuudessa talouden suhdanteet sanelevat myös taiteen sisällöt: Aidosti kantaaottavaa taidetta nähdään vain hetkittäin, vastareaktiona nousukauden synnyttämälle kaupalliselle taiteelle.

    • IC-98: Croquis in Hollywood. A Small Travelogue:

      Katso Iconoclast teos osoitteessa
      www.socialtoolbox

      Iconoclast PDF: tulosta, leikkaa, taittele ja niittaa. 8 sivua,
      105x148mm.

      IC-98 on vuonna 1998 perustettu kokoonpano, joka toteuttaa
      päämääriään ilmaisemalla itseään mm. piirroksin, kirjoin ja
      animaatioin. Ryhmän tavoitteet eivät ole ohjelmallisia eivätkä
      viestit yksiselitteisiä – sen sijaan ne ovat jatkuvassa liikkeessä
      kohti yksilöllisen intuition ja yhteisten sopimusten
      leikkauspisteitä.

      IC-98:n ihanteena on ajattelun vapaa tila, jossa on
      mahdollista kierrellen ja kaarrellen – mielellään hyvässä ja uusia
      merkityksiä tuottavassa seurassa – hengittää matkalla olon ilmaa.
      Ryhmää kiinnostavat toteutumatta jääneet tapahtumat, fantastiset
      yhteydet asioiden välillä, puhtaat oppijärjestelmät ja harhaopit,
      kontrolli- ja vapautumismekanismit sekä arkkitehtuuri
      mahdollisuuksien rajaamisen taiteena.

    • CENTRIFUGAL - tapahtumia Euroopan laidoilla :

      4.6.2008 Minna L. Henriksson

      Centrifugal on kansainvälinen projekti, joka alkoi vuoden 2006 alussa Lontoossa Suomen Lontoon Instituutin mahdollistamalla tapaamisella. Sen aiheena on keskipakoisuutta tarkoittavan nimensä mukaisesti pohtia kolmen Euroopan laidalla olevan kaupungin: Helsingin, Belfastin ja Zagrebin, suhdetta Euroopan keskustaan, jota tässä tapauksessa edustaa Lontoo. Centrifugal pyrkii myös nostamaan esiin paikallisia aiheita jokaisessa näissä kolmessa kaupungissa, sekä vastakohtien ja rinnastuksien kautta tarkastelemaan kaupunkeja mahdollisesti uudesta näkökulmasta. Se liikkuu taiteen käytännön ja kriittisen teorian välillä käsitellen aiheita nationalismista ja postkolonialismista kaupunkitilan muuttumiseen ja sen yksityistämiseen.

    • Pohjoismainen avantgarden kulttuurihistoria tekeillä:

      4.6.2008 Irmeli Hautamäki

      Pohjoismainen avantgarde -tutkimuksen verkosto eli Nordic Networks of Avant-Garde Studies on toiminut viidessä pohjoismassa hyvän aikaa. Yhteistyön veturina ovat tähän saakka olleet tanskalaiset tutkijat ja mukana on alusta saakka ollut tutkijoita Islannista ja Ruotsista. Kansainväliseen ryhmään on kuulunut myös hollantilainen ja saksalainen tutkija. Suomesta on ollut vaikeampaa löytää kykeneviä yhteistyökumppaneita, mutta vuoden 2007 alusta, kun allekirjoittanut liittyi verkostoon, Suomikin on ollut mukana ”avantgardeviisuissa”. Hankkeen uskottavuus pohjoismaisena verkostona vahvistui kun vielä muutama norjalainenkin tutkija saatiin mukaan.

    • Skandaalista toiseen:

      4.6.2008

      Tapani Kokko, 2008Tapani Kokko, 2008

      Suomen taide-elämässä on viime vuoden aikana skandaali seurannut toistaan. Tapaukset ovat kertoneet omaa kieltään hyväksyttyjen rajojen rikkoutumisesta. Kevättä kohti skandaalien joukko on yhä tihennyt. Mustekala kysyi taide-elämän asiantuntijoiden näkemyksiä asiasta. Kysymyksiin vastasivat Maritta Mellais, tutkija Kuvataiteen keskusarkistosta erikoislana taideskandaalit; Max Ryynänen, Porin TaiK:n visuaalisen kulttuurin lehtori; FT Martta Heikkilä, estetiikan tutkija ja opettaja Helsingin yliopistosta sekä estetiikan dosentti Irmeli Hautamäki Helsingin yliopistosta.

    • apurahoja kuvataidearvostelijoille:

      Suomen Taideyhdistys ry. julistaa haettavaksi Edvard Richterin nimeä
      kantavat apurahat lehdistön ja tiedostusvälineiden piirissä toimiville
      kuvataidearvostelijoille.

    • RIITA WERSTAALLA:

      Työväenmuseo Werstaalla Tampereenlla on avattu 13.6.2008 laaja kantaaottavan taiteen katselmus Riita. Werstas kutsui suomalaisia kuvataiteilijoita ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja peilaamaan niitä kansakunnan 90 vuotta sitten kahtia jakamaan sisällissotaan. Näyttelyyn tarjottiin teoksia kaikkiaan 160 taiteilijalta. Näyttelyn jurytti kuvataiteilija, taiteen tohtori Teemu Mäki. Hän valitsi 51 teosta 31 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä.

    • KIELI, KÄSITTEELLISTÄMINEN JA KOMMUNIKAATIO – TAITEELLINEN LUOMISTYÖ :

      Call for papers

      Tieteellinen juhlaseminaari Taiteiden tutkimuksen laitoksen 10-vuotisjuhlan
      kunniaksi

      Aika: perjantai 7.11.2008 klo 10-18
      Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, auditorio XV (Unioninkatu 34, ylin
      kerros)

      Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitos järjestää marraskuussa
      kaikille avoimen seminaarin Kieli, käsitteellistäminen ja kommunikaatio –
      Taiteellinen luomistyö ja taideanalyysi. Seminaarin teemana on yhtäältä
      kielen ja taiteellisen ilmaisun välinen suhde ja toisaalta taiteen
      sanallistamiseen, taideanalyysiin ja taiteiden tutkimuksen käsitteistöön
      liittyvät kysymykset. Mikä on kielen asema taiteen eri alueilla, kuinka
      tieteessä muunnamme sanoiksi sen mitä näemme, luemme, kuulemme ja koemme?

Volume 27

  • Walter Benjamin 2/08, Volume 27
    • Tässä numerossa tutkitaan modernin kerroksia Walter Benjaminin, Charles Baudelairen, Kjell Westön ja Ingmar Bergmanin matkassa, mutta Francis Alÿs epäilee modernin projektia kehittyvässä maailmassa. Seuraava taidepolitiikkaan keskittyvä numero 3/08 ilmestyy kesäkuun alussa.
    • Walter Benjamin ja historian pelastaminen :

      19.3.2008 Irmeli Hautamäki

      Kalifornialainen pappiystäväni kysyi minulta joitakin kuukausia sitten aihetta sunnuntain saarnaansa. Ehdotin, että hän voisi puhua aiheesta Public Transportation. Pappi katsoi minua sivusilmällä, vähän ihmeissään. Vaikka olemmekin hyvissä väleissä ja väittelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, hän ei tajunnut, mitä ajoin takaa. Pointtina oli, että julkisen liikenteen avulla saavutetaan pelastus tämän puoleisessa maailmassa. Ehkä ystävä ei tajunnut sitäkään, että ehdotukseni taustalla oli huoli, ellei suorastaan eksistentiaaliseksi käynyt ahdistus maapallon lämpenemisestä ja liikenteen päästöjen osuudesta siihen.

    • Modernity and Eternal Return - Nietzsche and Benjamin's Philosophy of History:

      20.3.2008 Irmeli Hautamäki

      Walter Benjamin criticized the optimistic idea of progress. For him the idea that history would evolve automatically along the lines of the economical and technological evolution, was a catastrophe. He thought that all stories, that represent historical causality are false, because they have been made up a posteriori. For Benjamin historicism was disguised theology. As a metahistorical principle it (historicism) invented historical causalities which claimed that everyhting is in a constant state of developement.

    • Your eyes, illuminated like shop windows – Nan Goldin ja Charles Baudelaire shokin ja prostituution kokemusta kuvaamssa:

      13.4. 2008 Päivi Kimmo
      Nan Goldin self portrait, 1992Nan Goldin self portrait, 1992

      Yksi 1900-luvun mielenkiintoisimmista ajattelijoista, saksalainen Walter Benjamin (1892-1940), löysi modernin alkulähteitä analysoidessaan 1800-luvun puolivälin runoilijan ja kriitikon Charles Baudelairen (1823-1867) tuotannon. Baudelairen Pariisissa elettiin teollistumisen keskellä. Kaupungin katetut pasaasit toivat tavarapaljouden ja ylellisyystavarat nykyisten kauppakeskusten tapaan myös työväestön katsottavaksi ja kosketeltavaksi. Suojassa lasikaton alla oli helppo toteuttaa Baudelairen ja sittemmin myös Walter Benjaminin lähtemättömästi kirjallisuuden historiaan ja estetiikkaan lanseeraamia käsitteitä – flanöörismiä ja dandyismiä.

    • Jumalattoman maailman kylmä valo:

      19.3.2008 Maria Tamminen

      Talven valoa -elokuvaa edeltävässä lyhyessä esittelyssä Ingmar Bergman kertoo elokuvan olevan hänelle jollain tapaa kaikista hänen elokuvistaan läheisin. Tämä selittyy pitkälti Bergmanin omaa taustaa vasten: hänen isänsä oli pappi ja siten hänen kasvatuksensakin oli kristinuskon sävyttämä. Erityisesti elokuvan päähenkilön, leskeksi jääneen pastori Thomas Ericssonin kautta Bergman käsittelee häntä itseäänkin kohdanneita tärkeitä olemisen peruskysymyksiä, uskon menettämistä ja siitä seuraavia vaikeuksia kestää elämän merkityksettömyyttä ja mielettömyyttä. Bergman kertoo esittelyssä myös, ettei hän halunnut tässä elokuvassa pyrkiä miellyttämään suuria yleisöja vaan rohkeasti ottamaan esiin kysymyksiä jotka kiinnostivat häntä. Tämä näkyykin elokuvan tinkimättömyydessä ja armottomuudessa, mitä filmin mustavalkoisuus, äärimmäisen pelkistetty miljöö sekä lavastus korostavat.

    • Yhden ja monen historiaa:

      19.3.2008 Terhi Varonen

      Kjell Westö kuvaa romaanissaan "Missä kuljimme kerran" (2006) Helsinkiä ja ruotsinkielisiä helsinkiläisiä aina vuodesta 1905 vuoteen 1938 asti. Sukupolvien tarinat kulkevat rinnakkain ja lomittain. Kukin sukupolvi tuntuu elävän Westön romaanissa kuitenkin tavallaan omaa aikaansa, kuten todellisuudessakin. Nuorempi polvi kyseenalaistaa isiensä arvot, isillä puolestaan on vaikeuksia sulattaa uutta, modernia aikaa. Kuitenkin edellisten sukupolvien elämä ja kokemukset vaikuttavat väistämättä siihen, millaisia seuraavista sukupolvista tulee. Paitsi yhteiskunnallinen asema, myös aatteet ja kiinnostuksen kohteet voivat siirtyä sukupolvelta seuraavalle. Kirjan keskushenkilöistä nuori Eccu Widing tuntee suorastaan vihaa isänsä luutunutta ajattelua kohtaan, mutta päätyy silti tienaamaan leipänsä isänsä rakkaimman harrastuksen, valokuvauksen parissa.

    • Kuoleva kaupunki – Baudelaire ja Goldin:

      19.3.2008 Outi Vitikka

      Guido on the beach, Venice 1998Guido on the beach, Venice 1998

      Charles Baudelaire, jonka runouden kautta Walter Benjamin näkee modernin allegorian ilmenevän, keskittyy Pahan kukkien lyriikassaan kaupungin ja sen elämän tarkasteluun. Benjaminin ihaileman modernin edelläkävijän runouteen sisältyy mitä erilaisimpia aiheita kauneudesta ihmiskuvauksiin ja kaupungin muuntuviin näkymiin ja maisemiin. Benjamin on tarkastellut Baudelairen lyriikkaa ja määrittänyt modernin elämän luonnetta ja olemista sen avulla. Baudelairen ansioita ovat tunteiden ja kokemusten kuvaus suurkaupungissa. Shokki, inho, toisto, pelko ja melankolia kuuluvat olennaisina kaupunkilaisen kokemusmaailmaan. Moderni ihminen elää jatkuvassa onnellisuuden katastrofissa. Murehtiminen ja loistokkuus elävät rinnakkain modernissa suurkaupunkielämässä.

    • TARINA VOI JATKUA: "SOVITUS" JA WALTER BENJAMIN:

      19.3.2008 Hanna Joensuu

      Joe Wrightin ohjaama elokuva Sovitus (Atonement) perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin vuodelta 2001. ”Romanttinen draama” kertoo rikkaan perheen tyttärestä Ceciliasta (Keira Knightley), joka omaksi järkytyksekseen huomaa rakastuneensa talon emännän poikaan, Robbieen (James McAvoy). Cecilian nuorempi sisko, Briony (Saoirse Rohan) joutuu todistamaan lapsena joukon tapahtumia, jotka ymmärtää täysin väärin – tai lähinnä ei ymmärrä ollenkaan. Mustasukkaisuuttaan tai johtuen peloista asioita kohtaan, joita ei pysty käsittämään, Briony valehtelee ja syyttää Robbieta raiskauksesta, jota tämä ei ole tehnyt. Robbie lähetetään pois, hän saa koko perheen häpeän harteilleen.

    • Francis Alÿsin taide ja modernin projekti kehittyvässä maailmassa :

      19.3.2007 Irmeli Hautamäki

      Mr PeacockMr Peacock
      Francis Alÿs on syntynyt 1959 Antwerpenissä Belgiassa, ja saanut arkkitehdin koulutuksen Belgiassa 78 – 83. Hän on jatkanut opintojaan Italiassa Venetsiassa vuosina 83 – 86. Taiteilijana hän on toiminut Mexico Cityssä 90 – luvun alusta jätettyään arkkitehtina työskentelemisen.

    • LÀ-BAS -> DYNAMICAL - PERFORMANCE FESTIVAL:

      PANNUHALLI, KAAPELITEHDAS, HELSINKI
      PERJANTAI 9. - SUNNUNTAI 11. TOUKOKUUTA 2008

      PERFORMANCE FESTIVAL

      Taiteilijat

      Maurice Blok (Suomi/Alankomaat), Colm Clarke (Pohjois-Irlanti), Alexander del Re (Chile), Leo Devlin (Pohjois-irlanti), On Furukawa (Japani), Essi Kausalainen (Suomi), Kehoruoska (Suomi), Leena Kela (Suomi), Kokeellisen elektroniikan seura (Suomi), Vesa Lahtinen (Suomi), Sara Létourneau (Canada), Pekka Luhta (Suomi), Helge Meyer (Saksa), Yomiko Nii (Japani), Hong O-Bong (Korea), Francis O'Shaughnessy (Kanada), Perfection (Suomi), Pilvari Pirtola (Suomi), Kirsi Pitkänen (Suomi), Puiset heilat (Suomi), Martin Renteria (Mexico), Livia Tarmo (Suomi), Andree Weschler (Singapore/Ranska)

      PERFORMANCE FESTIVAALIN AIKATAULU 9.-11.5.

    • Lauri Anttilan 70-vuotisseminaari 24.4.2008 :

      24.4.2008 klo 12:15 – 17:00

      Kiasma, seminaaritila

      Kuvataiteilija, professori (h.c.) Lauri Anttila täyttää 24.4.2008 70 vuotta.
      Syntymäpäivään ajoitetussa seminaarissa lähestytään erilaisista näkökulmista
      Anttilan monimuotoista taiteellista ajattelua ja toimintaa sekä sille
      läheisiä ilmiöitä. Anttila on aina kaihtanut tiukkoja oppialarajoja ja
      punonut yhteyksiä niin eri taidelajien kuin taiteen ja tieteen välille. Näin
      ollen on luontevaa, että seminaarissa esiintyy paitsi Anttilan taiteellisia
      perillisiä myös eri alojen tutkijoita. Tilaisuuden yhteydessä julkaistaan
      Anttilan taiteen ympärille rakentuva kirja Hommage à Lauri Anttila.

    • Merleau-Ponty ja taiteet - symposium 9.5.2008:

      Ranskan kulttuurikeskus Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 135

      Suomen Estetiikan Seura juhlistaa Maurice Merleau-Pontyn (1908–1961)
      100-vuotispäivää järjestämällä symposiumin, jossa käsitellään Merleau-Pontyn
      ja hänen ajattelustaan ammentaneiden tutkijoiden näkökulmia taiteisiin.

      Tilaisuus järjestetään yhdessä Ranskan Kulttuurikeskuksen kanssa.

Volume 26

  • Modernismi ja avantgarde 1/08, Volume 26
    • Tässä numerossa esitellään suomalaisen modernismin esitaistelijoita ja pohditaan modernismin tilaa suomalaisen kulttuurikonservatismin ahdingossa. Samalla kysytään, kuinka modernismin traditio kestää nykyarkkitehuurin haasteet ja arvioidaan Turun uutta pääkirjastoa.
    • Modernin kokemusta etsintäkuuluttamassa:

      21.1.2008 Irmeli Hautamäki

      Modernisaatio on ollut Suomessa voitokasta: paperiteollisuus työntää ulos sellua ja teknologia teollisuus vääntää bittejä maailmanennätysvauhtia. Mutta onko modernista opittu puhumaan muuten kuin laskennallisesti? Kun liikkuu suomalaisena maailmalla saa kuulla imartelevia kommentteja modernista yhteiskunnasta ja sitähän Suomi ulospäin onkin. Mutta kun saapuu pidemmän poissaolon jälkeen kotimaahan huomaa astuvansa ummehtuneeseen paikkaan, jossa poliitikot pitävät 'kansallisen kulttuurin merkkiteosten' uudelleen arviointia pyhäinhäväistyksenä. Tämä on silkkaa konservatiivisuutta. Modernin ajalla traditio sinänsä on käynyt kyseenalaiseksi, traditio vaati uudelleenarviointia ja taiteen kuvat ajoittaista rikkomista.

    • Contemporaty Architecture and the Tradition of Modernism:

      20.1.2008 Gareth Griffiths

      China Central Television HeadquartersChina Central Television Headquarters

      Architecture is the most public and political of the arts, one generally encountered in a mood of digression and complicit in social control. It could even be argued that the success of the city may have less to do with its aesthetic accomplishments and more to do with the countless emergent factors taking place in such an interface as the street: thus one learns to see buildings as good when they make possible the good lives of their users, as if ethics and aesthetics have a common root. Having undergone self-reflection following the public hostility towards modernist architecture – the alienation of the early industrial city followed by the alienation of the Modernist zoned city – in recent decades (fuelled by the debates surrounding postmodernism) architects have generally taken a standpoint along a spectrum ranging from a continuation or return to the tried-and-tested ideas of classical or vernacular urbanism to those arguing that modernism remains an incomplete project. The incomplete project must push the boundaries of creativity, either guided by current human concerns, such as ecology, or for its own sake. The following article traces different current approaches to avant-gardism in architecture, but relating them to the questions of progress and estrangement so central to modernism.

    • Avantgardistinen kirjallisuus, reflektio ja jatkuva kyseenalaistaminen:

      15.1.2008 Pirjo Lyytikäinen

      Arvio teoksesta "Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus", toimittaneet Sakari Katajamäki ja Harri Veivo. Gaudeamus 2007.

      Sakari Katajamäen ja Harri Veivon toimittama Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus esittelee laajasti 1900-luvun kokeellisen kirjallisuuden suuntauksia. Se on ensimmäinen tunnetuimpien avantgarde-suuntausten ja monien vähemmän tunnettujen kokeellisen kirjallisuuden ryhmittymien yleisesitys suomen kielellä. Sellaisena teos auttaa ymmärtämään myös monia nykykirjallisuuden ilmiöitä, jotka saavat inspiraationsa näistä vanhemmista kokeiluista. Suomessa kirjoitetaan jälleen paljonkin kokeellista runoutta. Esimerkiksi Helsingin Sanomain vuoden 2007 kirjallisuuspalkinnon voittanut Henriikka Tavin runokokoelma Esim. Esa kaipaa tuekseen tietämystä, jota alueen yleisesitys tarjoaa. Myös yliopistolliseksi kirjallisuuden alan oppikirjaksi teos on erittäin tervetullut.

    • Modernius vs. kansallisuus suomalaisessa taiteessa:

      20.1.2008 Irmeli Hautamäki

      Historioitsija Eric Hobsbawmin mukaan sotien välisenä aikana modernismista ”tuli keino erottua niille, jotka halusivat todistaa olevansa sekä sivistyneitä että nykyaikaisia. Jokaisessa maassa kulttuurin etujoukko 30-luvulle tultaessa kirjoitti ja arvioi uudelleen menneisyyttä niin, että se istui nykyajan vaatimuksiin.” Miten oli asia Suomessa?

    • Turun uusi pääkirjasto – Siriuksen korttelin johtotähti :

      13.2.2008 Pinja Petäjä

      Turun pääkirjastoTurun pääkirjasto

      Turun uusi pääkirjasto avasi ovensa yleisölle noin vuosi sitten, keväällä 2007. Aurajoen varrella sijaitseva K.A. Wreden hollantilaista klassisismia edustava pääkirjasto vuodelta 1903 sai seurakseen samaan kortteliin arkkitehtitoimisto JKKM:n suunnitteleman uuden kirjastotalon. Pääarkkitehtina toimi Asmo Jaaksi. Helsinkiläisen arkkitehtitoimiston JKKM:n ehdotus Chiaroscuro, valohämy, voitti kirjaston arkkitehtikilpailun vuonna 1998, joten suunnitelmasta toteutukseen kului liki kymmenen vuotta. Kokonaisuus ei ole vieläkään täysin valmis, sillä vanhan kirjastorakennuksen peruskorjauksen valmistuessa, kirjallisuus-, taide- ja musiikkiosastot muuttavat sinne, jolloin uudisrakennuksesta ja vanhasta kirjastotalosta sekä niiden väliin jäävistä rakennuksista muodostuu kokonainen pääkirjasto-kortteli.

    • Todellisuus näyttäytyy odottamattomana - liettualaista nykydraamaa:

      13.1.2008 Sirpa Jokinen

      Liettualaiset teatteriesitykset kiertävät tänä päivänä Eurooppaa. Neuvostoliiton aikakaudella teatteri oli syy matkustaa Vilnaan, Kaunasiin tai Panevézysiin. Liettualainen teatteri on erityisen merkityksellistä, sillä sen avulla liettualaiset pystyivät pitämään hengissä oman kansallisen identiteettinsä Neuvostoliiton alistavan vallan aikakautena. Kun Suomessa tämänhetkinen kohu teatterimaailmassa liittyy Tuntemattoman Sotilaan uudelleentulkintaan, Liettuassa mielenkiinto on
      keskittynyt uusiin teksteihin.

    • Mustekala top ten 2007 :

      31.1.2007

      Vuoden alussa lehdet julkaisevat tilastoja suosituimmista kirjoituksistaan, niin Mustekalakin. Mustekala on nyt ilmestynyt uudessa lehtimäisessä asussaan vuoden verran, ulkoasu uudistettiin vuoden 2007 alussa. Mustekala poikkeaa muista lehdistä siinä, että kaikki sen 4 ja ½ vuosikertaa ovat helposti luettavissa. Koska lukijat myös etsivät kirjoituksia arkistosta, Mustekalan top ten 2007 listalla on juttuja, jotka on julkaistu jo vuonna 2004. Niitä luetaan yhä edelleen, Mustekalan jutut eivät ole mitään kertakäyttötavaraa. Varsinkin opiskelijat, ja ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat löytäneet Mustekalan. Mustekala tavoittaa lukijoita myös eri puolilla Suomea, etenkin yliopistopaikkakunnilla, joten se lisää kulttuurista tasa-arvoa.

    • POP UP Liikkuvan kuvan ja äänen tapahtuma Taidehallissa – Ilmoitus :

      Taiteilijaosuuskunta FIXC on koonnut videotaiteen, liikkuvan kuvan ja äänen sekä
      installaatioiden viikonlopputapahtuman, joka on esillä Taidehallissa
      perjantaista sunnuntaihin 25.-27.1.2008. Screeningit ja installaatiot joka
      päivä. Lisäksi erityistapahtumia.

    • Kuraattoriseminaari Kiasmassa 6.3.2008 (Ilmoitus):

      Seminaarin teema:

      "Nykyajan nietzscheläinen yli-ihminen, Übermensch, on Übercurator,
      ylikuraattori," kirjoitti Art Monthlyn päätoimittaja Patricia Bickers
      vuosituhannen taitteessa. Bickersin ajatus on, etteivät nykykuraattorit
      huolla taidekokoelmia kuten edeltäjänsä, vaan luovat näyttelyitä
      subjektiivisen näkemyksensä ohjaamina. Nykyisenkaltaisten kuraattorien
      ammattikunta syntyi 1990-luvun kuluessa biennaalien ja nykytaiteen
      katselmusten myötä. He kokoavat neuvoa antavien asiantuntijoiden kanssa
      näyttelyitä, jotka esittävät nykytaiteen kärjen ja pyrkivät huomioimaan
      ajankohdan poliittis-sosiaalis-yhteiskunnallisen ilmaston.

Volume 25

  • Avantgarde elokuva 6/07 , Volume 25
    • Tässä numerossa paneudutaan avantgarde-elokuvan historiaan ja nykyhetkeen Helsingissä pidetyn Avanto festivaalin avulla. Lisäksi estellään enactment elokuvaa ja pornon eri ilmentymiä.
    • Mustekala sukelsi avantoon:

      23.11.2007 Kari Yli-Annala

      Mustekalan tämän kertainen numero käsittelee vuosittain järjestettävää Avantoa, kokeellisen liikkuvan kuvan ja musiikin mediataidefestivaalia.

      Tuntuu siltä, että Helsingin leveysasteilla ainoastaan Avannon tai esimerkiksi 1990-luvun demoskenestä omaksi tekemiskulttuurikseen kehkeytyneen Alternative
Partyn kaltaiset ilmiöt (järjestetty viimeksi 2-4.11.2007 Helsingin Kaapelitehtaalla) voivat tavoittaa sen ruohonjuuritason, jossa ajan virta, sen vietit ja energiat kohtaavat mediataiteen strategiset ja historialliset juuret.

    • PINTAVÄREITÄ JA SYVIÄ VESIÄ: KOLME VUOROKAUTTA AVANNOSSA:

      23.11.2007 Kari Yli-Annala

      Michael Snow, La Région Centrale, 1971Michael Snow, La Région Centrale, 1971

      Tänä syksynä kahdeksatta kertaa Helsingissä järjestetyllä Avanto-festivaalilla on ollut perustamisensa jälkeen merkittävä rooli niin avantgarde-elokuvan klassikkojen, kokeellisen elektronisen musiikin säröisimmän puolen kuin uusien mediataideteostenkin esiin nostamisessa.

    • Kohinaa Avannossa:

      22.11.2007 Terhi Varonen Katsaus Avanto-festivaaliin 2007

      Sekä Snown että Kubelkan tuotannossa korostuu elokuva välineenä. Kameralla, filmillä ja kuvaustekniikoilla leikitellään kuin uudella lelulla. Leikkauksen mahdollisuudet, rytmit ja
      kuvakulmat saavat pääosat molempien filmeissä. ”So is This” – elokuvassa tuli hilpeästi esille myös filmiteknologian mahdollistama massaviihde ja kollektiivinen katsominen. Muiden ihmisten läsnäolo ja reaktiot tuovat nekin lisänsä elokuvakokemukseen.

    • Jalkapallo Gordonin ja Parrenon mukaan: Seuratkaa Zidanea:

      20.11.2007 Saara Hacklin

      Douglas Gordon & Philippe Parreno: Zidane: A 21st Century Portrait (2006)

      Kahden menestyneen kuvataiteilijan, skottitaustaisen, New Yorkissa asuvan Douglas Gordonin (s. 1966) ja algerialaissyntyisen, Pariisissa asuvan Philippe Parrenon (s. 1964) Zidane-elokuva on posketonta katsottavaa. Avanto-festivaalin kävijät suljetaan Kiasma-teatterin valaan vatsaan ja viedään aikamatkalle keväiseen iltaan huhtikuussa 2005. Madridissa, jalkapallojoukkue Real Madridin (valkoiset) kotikentällä pelataan yksi Espanjan liigan otteluista, vastustajana on Villareal CF (keltaiset). Aivan kuten Douglas Gordonin 24-Hour Psychossa (1993), jossa taiteilija hidasti Hitchcockin Psychon vuorokauden mittaiseksi, ei Zidane-elokuvassakaan katsojaa päästetä itse asian äärelle.

    • Marginaalisia huomioita:

      23.11.2007 Harri Laakso

      Jotkin asiat ovat suuria kuin elämä. Urheiluselostuksissa taas saattaa usein kuulla, että suurissa peleissä onkin kyse ”pienistä marginaaleista”. Ilmaisulla halutaan sanoa, että lopputulos voi kallistua kumpaan suuntaan tahansa tasavahvojen joukkueiden koetellessa toisiaan. Kaikki on pienestä kiinni: perussuorituksen ylittävästä pinnistyksestä, hiuksenhienosta erosta yksilöiden taituruudessa ja hivenestä onneakin. Hetkessä tavanomaisuus voi muuttua taianomaisuudeksi.

    • Taianomainen muotokuva Zidanesta?:

      9.12.2007 Petri Hankonen

      ZidaneZidane

      ”Jos kyse olisi vain uskosta tai urheilusta, antaisin anteeksi” Voi luoja. Voi luoja auta. Tämä pettymys ei mene pois, ei. Elokuvassa sanottiin, että jonain päivinä ihme on vain yhden hengenvedon päässä olemattomasta; magic is sometimes very close to nothing at all, toisin kuin tämä elokuva. Tässä oltiin valovuoden päässä kaikesta taianomaisuudesta.

    • ZIDANE – kappale ikuisuutta :

      25.11.2007 Juhani Koivumäki

      Zidanen ensimmäiset ruudut ovat pieniä kuvan rakeita. Sieltä vetäydymme vähitellen taaksepäin Mogwain musiikin säestämänä ja alamme nähdä kuvaa kokonaisuudessaan. Näemme jalkapallokentän, jonka jälkeen vähitellen alamme seurata herra Zidanea joka pelaa vihollista vastaan. Zidane vertautuu kuvissa olemukseltaan ja pelitaktiikaltaan saalistavaan eläimeen. Hän ei hyökkää ja juokse koko ajan, vaan päinvastoin vaanii, löntystelee ja odottaa tilaisuuttaan. Hänen kasvonsa ja eleensä tukevat samaa eläimellisyyttä; ruman komeat kasvot syljeskelevät ja elehtivät vain sen mukaan, mikä on tarpeellista ja välttämätöntä. Hän käyttäytyy tasan oman peliluontonsa mukaisesti, vaikka tietää 17 elokuvakameran seuraavan häntä.

    • Peter Kubelkan elokuva Arnulf Rainer:

      3.12.2007 Kalle Hakkarainen

      “Cinema is projection of stills — — I feel that every 
frame that is projected too much makes the whole thing 
less articulate. I have twenty-four communication possibilities per second, and I don't want to waste 
one.”
      -Peter Kubelka

    • Velocity festival:

      VELOCITY is a stunning festival of digital art and culture, online and
      all along the coastal rail route around Morecambe Bay from Lancaster to
      Barrow-in-Furness in North West England. The real-world aspects of
      VELOCITY finished on November 3rd, but the online legacy continues,
      with a chief project being ArtCast, folly's new ongoing series of podcasting
      programmes: a platform for public access to new and innovative sound
      art.

    • INHOTTAVA HALUTTAVA PORNO:

      20.11.2007 Hanna Etholén

      Puhutaanpa pornosta! Voisitko kuvitella heittäväsi tällaisen keskustelunaiheen ilmoille istuessasi kahvikupposen ääressä ystäviesi, työtovereittesi tai vaikkapa vanhempiesi kanssa? Porno on nykyään kaikkialla, sillä viimeistään internetin myötä se ei ole enää ollut mustissa takeissa hämyisiin kauppoihin hiippailevien miesten salaisuus. Pornon kuvastoihin voi törmätä jopa kadulla: bikinimainoksen naisen huulet kiiltävät ja silmät ovat kutsuvasti puoliavoimet. Miksi pornosta on sitten niin vaikea puhua? Miksi se on tabu?

    • KÄYNTI DORTMUNDISSA - TOISTAAKO HISTORIA ITSEÄÄN?:

      23.11.2007 Kari Yli-Annala

      History will repeat itself. Strategies of re-enactment in contemporary (media) art and performance. HMKV at Phoenix Halle Dortmund: 9.6. – 23.11. 2007/ History will repeat itself. Strategien des Reenactment in der zeitgenössischen Kunst. Kunst-Werke Institute for Contemporary Art Berlin: 18.11.2007 – 13.1.2008

    • Hegelin Hengen fenomenologia 200 vuotta kollokvio Helsingin yliopistossa :

      Helsingin yliopiston filosofian laitos ja Helsingin yliopiston
      tutkijakollokgio järjestävät kollokvion Hegelin Hengen
      fenomenologian 200-vuotisjuhlien kunniaksi. Kollokviossa suomalaiset Hegel-
      asiantuntijat esittelevät tämän käänteentekevän teoksen eri osia
      sekä erilaisia siitä kummunneita tulkintatraditioita.

    • Welcome to the Kingdom of Belgium, Homage to Marcel B.*:

      22 November - 20 December 2007 (Ilmoitus)

      Private View: Wednesday 21 November, 6 - 9pm

      Vienna International Apartment in Brussels opens its doors to the public this autumn with the exhibition Welcome to the Kingdom of Belgium - Homage to Marcel B.*. The exhibition features artworks by four contemporary artists from four different countries: Panagiotis Balomenos ( Greece ), Petri Huurinainen ( Finland ), Lukas Schaller ( Austria ), and Sílvio Salgado ( Portugal ). Vienna International Apartment continues to challenge the public through the exploration and subversion of boundaries between the private and public domains.

Volume 24

  • Teatteri 5/07, Volume 24
    • Tässä numerossa erilaiset kirjoittajat filosofeista taiteilijoihin avioivat /teatteri.nyt tapahtuman (10. – 21. 10. 2007) esityksiä Parallax -tekstilaboratoriossa. Lisäksi /teatteri.nyt tapahtuman taiteilijat esittäytyvät Virve Sutisen haastateltavina. Seuraava mustekalan numero keskittyy audiovisuaaliseen taiteeseen.
    • Parallax -kirjoitusakti: Uutta näkökulmaa teatterista kirjoittamiseen:

      28.9.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja

      Kiasma-teatterin vuodesta 2005 lähtien järjestämä /teatteri.nyt
      festivaali on perinteisesti koonnut yhteen tekijöitä ja katsojia
      paitsi katsomaan nykyteatterin esityksiä, myös keskustelemaan
      esityksistä ja niiden kautta avautuvista tulevaisuushorisonteista.
      Kirjallisia keskusteluja on kuitenkin kertynyt vähemmän. Monet
      esityksistä asettuvat eri traditioiden risteyksiin ja siten myös
      perinteisen taidekritiikin kategorioiden välimaastoon. Uudenlaiset
      esitykset vaativat uudenlaista kirjoitusta, tai ainakin
      ajattelemaan esityksestä kirjoittamista uudella tavalla.

    • Parallaxin välisumma:

      30.10.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja

      Osa /teatteri.nyt:in esityksistä tuli tilallisesti ja tunnelmallisesti
      lähelle katsojiaan, luoden tunnun joustavammasta rajasta esityksen ja
      katsojan välillä. Tämä joustava raja periytyy omista
      perinnepaleteistaan.

    • MAAILMAN LUONNOLLISIN ASIA:

      19.10.2007 Kate McIntosh: All Natural. /teatteri.nyt. Kiasma-teatteri. Elina Latva, Sirpa Jokinen ja Mira Karjalainen alias MUNASOLU, SIITTIÖ JA KOHTU keskustelevat esityksen jälkeen.

      MUNASOLU: Minua pelotti.
      SIITTIÖ: Minulla oli turvallinen olo: mitä esiintyjä tekikin, hän tiesi mitä teki. Oli ennemminkin turvallisuuden ja rakkauden aalto koko esityksen ajan.
      KOHTU: Kohdassa, jossa esiintyjä kertoi itkeneensä ja muistutti, ettemme reagoineet siihen mitenkään, siinä tunsin syyllisyyttä.
      SIITTIÖ: Minä taas olin varma, että esiintyjä vedättää.
      MUNASOLU: Kyllähän se esiintyjä oikeasti toivoi, että yleisö olisi reagoinut enemmän.
      SIITTIÖ: Näki, että hän hallitsi esityksen suvereenisti. Alusta loppuun näki, että hän tiesi esiintyjänä, mitä tekee.
      Kate McIntosh, All NaturalKate McIntosh, All Natural

    • Kaikki on luonnollista:

      21.10. 2007 Kate Macintosh: All Natural, Suvi Parrilla

      Mikä tekee betonilähiöstä epäluonnollisemman kuin ampiaispesä? Loppujen lopuksi ei mikään. Molempiin rakennelmiin tarvittavat materiaalit ovat saatavilla tältä planeetalta ja lopulta luonnosta. Toisia rakentavat ihmiset ja toisia ampiaiset.

    • ALL NATURAL – HUIPPUKOKEMUSTA ETSIMÄSSÄ:

      21.10.2007 Kate McIntosh, All Natural. Selja Ahava

      Millainen on ”huippukokemus”? Puhdas, aito hetki? Esitys rinnastaa rahapelien pelaamisen esiintymiseen, niistä kummastakin saa samanlaiset vibat, niihin jää koukkuun. Ja samanlainen huippukokemus on synnytys. Raha, veri ja yleisön nauru vain virtaavat vapaasti. Me katselemme naista tietyssä altistuneessa tilassa, esiintymässä, raskaana – kuten hän heti esityksen alussa kertoo. Jotenkin ryvettynyt ja repeytynyt showgirlin asu ei kyllä lupaa hyvää.

    • KILTTIÄ LIKAA:

      16.10. 2007 Teatteri Venus: Likaisia juttuja, ensi-ilta, Leena Villka

      Likaisia juttuja käsitteli yhtä tunnetta, inhoa. Lika, töhry, kielletyt tekemiset aiheuttavat meissä inhoa. Inhon esittäjät olivat kuitenkin liian viehättäviä herättääkseen katsojissa inhoa söpöine paljaine varpaineen. Näyttelijät esittivät koko joukon ihmiskehon äänimaailmaa (kuolaamista, huohotusta, örinää ja ulinaa) sen verran ylitehostetusti, että katsojissa se herätti huvittuneisuutta ja vienoja naurunpyrähdyksiä. Inhon esittäminen tuntuu synnyttävän tahatonta komiikkaa.

    • ÄLLÖÄ:

      Teatteri Venus: LIKAISIA JUTTUJA Kiasman Seminaari.
      Esitykset 16.-21.10.2007: 19.10 klo 18.00, 20.10 klo 17.00 ja 21.10 klo 17.00. Mira Karjalainen

      Vieläkin on vaikea hengittää. Ryntäsin ulos salista, mutta nenäkarvoihin on syöpynyt mädäntyneen ruoan ja halvan hajuveden lemu. Ällöttävää.

    • Kiehtova lika :

      16.10.2007 Teatteri Venus, Likaisia juttuja Kiasman seminaari-huone Jaana Pirskanen

      Toivoin vielä poliittisempaa likaa, likaisempaa likaa, jotain joka olisi saanut minut kavahtamaan tai ajattelemaan. Haistelen nyt tunnustellen lisää likaisia juttuja. Miten olisivat käsin painetut tarrat sähkökopin seinässä, hengaavat nuoret ostoskeskuksessa tai rautatieasemalla, naiset alttarin takana. Seksi puistossa, suutelevat naiset kirkon portailla, partaan kuivunut sperma. Kouluttamattomat pakolaiset rajalla.

    • APINOITA:

      16.10.2007 Mira Karjalainen
      Kuusi esittäjää ja rypäs monitoreja käsittelee ihmisen ja eläimen rajapintaa Kansallisteatterin Omapohjassa vierailevassa esityksessä, joka liittyy tämän syksyn /teatteri.nyt–festivaaliin.

      Esitys lähestyy ihmisyyttä muiden eläinlajien kautta. Eläimet huijaavat, matkivat, leikkivät ja tekevät rituaaleja, mutta teoksen mukaan “vain ihminen tekee esityksiä lajitovereilleen, joita muut ihmiset tulevat katsomaan.” Simpanssit ja gorillat valehtelevat ainakin hoitajilleen, ja moni muu eläinlaji huijaa tarkoituksella toisia saadakseen vaikkapa saalistajan pois kotipesän luota. Simpanssi juksaa hoitajaansa (omistajaansa? vangitsijaansa?) teeskentelemällä jääneensä häkin kalterien väliin jumiin, kun tavoitteena on päästä karkuun. Toinen taas matkii haavoittunutta lajitoveriaan ja ontumisellaan näin hauskuuttaa muita. Korpit laskevat lumisilta katoilta pyrstömäkeä hupailumielessä. Metsojen ja monien muiden soidinmenot ovat esimerkkejä eläinten riiteistä. Entä eläinten uskonnollisuus? Siitä ei ole todisteita.

    • Hiljaisuuden sävyjä :

      10.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka - kehollinen installaatio
      Kiasman 3.krs.museon sulkemisajan jälkeen. Sirpa Jokinen

      Todellisuuden tutkimuskeskuksen kehollinen installaatio ”Hiljaisuuden politiikka” uudistaa katsojan ja esiintyjän suhteen. Tämä uudistus tapahtuu hiljaisuuden välityksellä. Se perustuu hiljaisuuden merkitykseen inhimillisen kommunikaation osana ja samalla myös taiteen osana. Esitys antaa myös katsojalle uudenlaisia mahdollisuuksia löytää oma asemansa teoksen keskellä.

    • Mikä hiljaisuuden politiikka?:

      19.10.2007 Hiljaisuuden politiikka- esityksestä ja kuulosuojaimista Sofia Silfast

      Esityksen nimestä keskusteltua: Missä oli politiikka esityksessä?
      Teko: hiljaisuuteen tuominen, jättäminen. Yllättävä toimeettomuus,
      pysähtyminen huoneissa, joissa on pieniä kylttejä neuvomassa mitä
      kuuluu tehdä.

    • Hiljaisuus puhuu puolestaan :

      HILJAISUUDEN POLITIIKKA – Ajatuksia kehollisesta installaatiosta. Janika Maisala

      Filosofi George Berkeley on todennut, että oleminen on havaituksi tulemista. Ehkäpä oleminen on yhtä lailla kuulluksi ja kosketetuksi tulemista: kuule minut, näe minut, tunne minut. Ihminen, jonka ääntä ei huomioida, on vailla valtaa. Ihminen, jota ei suostuta näkemään, on yhteisönsä hylkäämä. Ihmiselle, jonka kehollista koskemattomuutta ei kunnioiteta, ei suoda ihmisarvoa.

    • Hiljaisia kohtauksia:

      11.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka − kehollinen installaatio, Kiasman 3. krs. Anja Portin

      Nostan polvet koukkuun tuolille ja katson ulos lepäävän miehen yli. Äkkiä syksyinen Helsinki alkaa näyttää kauniilta. Edes Mannerheimintie ei tunnu enää vihamieliseltä. Tahtoisin jäädä tähän istumaan ja antaa ajatusten virrata vapaasti, unohtaa että istun nykytaiteen museossa, unohtaa että olen esityksessä katsomassa lepäävää miestä, unohtaa, että lupasin kirjoittaa.

    • KUVITTELE TYÖ JA NÄYTÄ SE :

      14.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: LUMO - Esitys uudesta työstä Kulttuuritehdas Korjaamo. Elina Latva

      Taiteilijat ovat tehneet uutta työtä satoja vuosia. Työnhaussa koko kehollaan, kaikkien kanssa ja kaiken aikaa. Lisään, että ajatus on epämiellyttävä.

    • Kehystämisen taide:

      12.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus LUMO - Esitys uudesta työstä, Kulttuuritehdas Korjaamo. Markku Nousiainen

      LUMOLUMO

      LUMO -esityksen kertojahahmo esittelee katsojille kuvitteellisia maalauksia. Kaksi apulaista nostaa ilmaan suuren valkoisen kehyksen, jonka läpi näkyy kulttuuritehdas Korjaamon tyhjää taustaa. Yleisö keskittyy tarkastelemaan "Opportunisti" –nimistä teosta.

    • Mr. Bush ja Itämaan prinsessa :

      19.10.2007 Rude Mechanicals Get Your War On esityksen herättämiä ajatuksia. Suvi Parrilla

      Vaikka valveutuneet amerikkalaiset ovat julistaneet jo 60-luvulta asti maansa politiikan mädännäissyyttä, ei Rude Mechanicalsin kertaustunti George W. Bushin kahden kauden toilailuista tuntunut tippaakaan tarpeettomalta. Tarpeettomalta tuntuu lähinnä se turhauttava tunne, kun joka ikinen viime vuosina tapaamani amerikkalainen on jossain vaiheessa keskustelua todennut ”I did not vote Bush”, vaikka politiikasta ei olla puhuttu siihen asti sanaakaan.

    • Tuutin täydeltä Amerikan (vasta)meininkiä :

      12.10.2007 Rude Mechanicals (USA): GET YOUR WAR ON Louhisali. Markku Nousiainen

      Muistan istuneeni jokin aika sitten keskustelussa jossa aiheena oli poliittinen teatteri, tai oikeastaan se, miksi sitä ei juuri ole Suomessa. Täällä kun politiikka kaiken kaikkiaan on etäistä eikä tunnu sopivan taiteeseen. Amerikassa teatteri näyttää kelpaavan mainiosti epäkorrektiksi lyömäaseeksi, jolla valtapolitikan näennäisen korrektia mutta läpimätää retoriikkaa sopii löylyttää, toki hymy huulessa.

    • Kun Sanna laulaa hän muuttuu valoa hohtavaksi olennoksi:

      12.10.07 Arvio Sanna Kekäläisen Puna, red esityksestä Suvi Parrilla

      Miksi masai-nainen katsoi Sannaa? Kyttäsi kuin jotain eläintä. Kyttäsi kuin jokin eläin.
      Sanna ponnistelee musta penis selässä. Eikö masai-naisen katse riitä?
      Sanna osaa pitkittäisspagaatin. Eikö masai-naisen katse riitä?

    • PUNASIIRTYMIÄ:

      10.10. 2007 Arvio Sanna Kekäläisen esityksestä: PUNA-RED-ROUGE, Kiasma-teatteri, Kari Yli-Annala

      Lääkärikirjan mukaan punastumisella tarkoitetaan ”ihon hiussuonten yhtäkkistä
      laajentumista ja sen aiheuttamaa läiskittäistä punoitusta kasvoissa,
      kaulalla ja ylävartalossa, harvemmin muualla. Punoitus kestää minuuteista
      pariin tuntiin. Ennakoivana oireena on usein kuumotuksen tunne. Punoitukseen
      liittyy usein hikoilu, joka voi olla hyvin runsasta.” Niinpä.

    • Suurissa tunteissamme olemme alasti :

      10.10.2007 Instant-arvio Sanna Kekäläisen esityksestä Puna–Red–Rouge Kiasma-teatteri, Jaana Pirskanen

      Eikö ole naurettavaa, että intensiivisimmät tunteemme muuttuvat korneiksi, kun ne tuodaan julkisiksi, kun niitä tarkastelee ulkoapäin. Suurissa tunteissamme olemme alasti, punoittavia, lihallisia, suuruudenhulluja ja naurettavia. Haaveilu on nolostuttavaa ja hekuma kornia.

    • Haastattelut: Taiteen ja elämän liitto:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Marja Sildea
      /teatteri.nyt 10. – 21.10. 2007

      Marja Silde : Juureni ovat teatterissa. Teatterilla tarkoitan tässä draamatekstilähtöistä, näyttelijä-ohjaajakeskeistä, näyttämökuvaltaan ja yleisösuhteeltaan ramppiin perustuvaa traditiota, jossa työnkuvat ovat eriytyneet. Kyseenalaistamalla näitä esityksen peruspilareita, liityn osaksi teatterin traditiota.

    • Lisää vallattomuutta teatterin ilmiöön :

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Kaisa Illukkaa
      /teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

      Virve Sutinen: Teatteri-sanan käyttöön liittyy meille myös annos nostalgiaa, mitä monet esitystaiteen tekijät haluavat välttää.
      - Miten itse suhtaudut teatteriin?

      Kaisa Illukka: Suhtaudun teatteriin aika varautuneesti ja yleisön joukossa istuessani koen useammin vieraantuneisuutta kuin yhteisöllisyyttä.

    • Kauhu lisääntyvästä arvotyhjiöstä:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Sanna Kekäläistä
      /teatteri.nyt 10.–21.10.2007

      Sanna Kekäläinen, redSanna Kekäläinen, red

      Virve Sutinen: - Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?

      Sanna Kekäläinen: En koe itseäni palvelujen tuottajana, ehkä enemmänkin palvelijana. En pidä tästä markkinatalousmaailman kielenkäytöstä, jota lanseerataan koko ajan enemmän ja enemmän kulttuurin ja taiteen alueille.

    • Esitystaidetta teatterin sijaan:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Pilvi Porkolaa
      /teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

      Pilvi Porkola: En mielelläni käytä ’teatteri’ sanaa omien esitysteni yhteydessä. Olen valmistunut esitystaiteilijaksi, ja käytän mielelläni töistäni kattonimeä esitystaide. Toisaalta keskustelu käsitteiden määrittelystä (teatteri, nykyteatteri, kokeellinen teatteri, esitystaide jne.) on loputonta, ja yleisölle on ehkä selkeintä viitata kaikkien tuntemaan käsitteeseen eli teatteriin.

    • Radikaali taide haluaa tulla todellisuudeksi:

      1.10.2007 Virve Sutinen haastattelee Esa Kirkkopeltoa
      /teatteri.nyt 10.10.-21.10.2007

      Esa Kirkkopelto: ”Laitoskama” on tietty esteettinen formaatti, joka sallii siirtymät kulttuurista ja instituutiosta toiseen. Kaikki tietävät, mistä on kysymys. Silti on vaikea tehdä toisin. Vastuu on varmaan tekijöillä: olla tekemättä laitoskamaa, vastustaa formaattia. Laitosten paras piirre olisi vastaavasti niiden vieraanvaraisuudessa.

    • Pitkäjänteistä yhteistyötä:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Annika Tudeeria
      /teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

      ObliviaOblivia

      Virve Sutinen: Kiasma-teatteri on pyrkinyt olemaan diskursiivinen “taidelaitos”, joka tarjoaa taiteilijoille tilan ja kontekstin tutkia ja kokeilla, ottaa riskejä. Enemmän kuin tuotantolaitos, sen on voinut ymmärtää tietämisen (informaation) kentäksi, älyllisen vaihdon taloudeksi tai kulttuuristen kamppailujen areenaksi. Suureksi osaksi tämä on ollut Kiasma-teatterin “henkistä” pääomaa ja osaamista taloudellisten puuttuessa. /teatteri.nyt on pyritty tekemään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja tuomalla yhteen tekijöitä, tuottajia ja kuraattoreita. On väitetty, että taiteilijoista tulee taiteellis-kriittisten palveluiden tuottajia.
      - Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?

      Annika Tudeer: Eteenpäinpyrkivänä, avoimuutta edistävänä ja uusia toimintatapoja kehittävänä.

    • Olohuoneen nurkasta yhteiseen tilaan:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Nora Lähteenmäkeä
      /teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

      Nora Lähteenmäki: Teen esityksiä pääasiallisesti yksin. Vaikka esityksessäni on mukana sellisti Markus Hohti ja valosuunnittelusta vastaava Maria Kilpi, suurin osa työstäni on yksinäistä ja teen suurimman osan päätöksistä yksin. Silti esitysten tekeminen on minulle sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa. Pyrin tekemisiin muiden ihmisten kanssa esityksissäni, ne ovat jakamisen paikkoja ja jaettuja tapahtumia.

    • Näen itseni liikkeessä:

      30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Tuomas Laitista
      /teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

      Tuomas Laitinen: Todellisuuden tutkijan paikka on todellisuuden reunamilla. Koska todellisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, vaatii se kykyä olla liikkeessä. Liike vie uusiin paikkoihin.

    • HIAP Tapahtumat Kaapelitehtaalla:

      Tapahtumat / Kuvataide

      HIAP Project Room
      Kaapelitehdas, C4 (C-porras, 4 krs.)
      Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki

    • PORNO ACADEMY Oct. 18 – 19 2007, Pornoakatemia lokakuun 18 -19 2007:

      International Symposium on Pornography, Sexual Representations,
      Obscenity, and Desire

      The Theatre Academy, Haapaniemenkatu 6, Sörnäinen, Helsinki
      (auditorium 1)

      Oct. 18th through 19th, 2007, OPEN FOR ALL, FREE ADMISSION!

Volume 23

  • Amerikka 4/07, Volume 23
    • Tässä numerossa käydään New Yorkin näyttelyissä ja puhutaan taiteen tutkimuksesta USA:n länsirannikolla. Maataide, joka syntyi Yhdysvalloissa 1960 -luvulla, esittäytyy laajasti.
    • Amerikkaa valloittamassa:

      5.8.2007 Irmeli Hautamäki

      Joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita teki rohkean tempun ja lähti katsomaan taidetta New Yorkiin. Suomessa intellektuellin kuuluu nyrpistellä Yhdysvalloille, vaikka ei olisi siellä koskaan itse käynytkään. Tiedonvälitys keskittyy vain Bushin sotapolitikkaan ja kaikki muu, mitä valtavassa maassa tehdään, jää sen jalkoihin.

    • Miten taidetta tutkitaan ja miten siitä kirjoitetaan San Francisco Bayn alueella:

      Alice ShawAlice Shaw

      aiheesta keskustelivat Irmeli Hautamäki, joka on parhaillaan vierailevana tutkijana UC Berkelyssa ja Sirpa Jokinen, joka teki MFA tutkinnon San Francisco Art Institutessa 1997 – 1999.

    • Tila-aikana New York:

      3.8.2007 Saara Hacklin

      ”Is this all we can do?”

      Italialainen säveltäjä ja intellektuelli Luigi Nono (1924–1990) sävelsi vuosina 1965–66 teoksen A floresta é jovem e cheja de vida, [The Forest is Young and Full of Life]. International Contemporary Ensemble esitti Nonon teoksen kokeellisen esitystaiteen tilassa Performance Space 122:ssa New Yorkissa toukokuussa 2007 Habib Azarin ohjauksessa.

    • Huumoria, kuolemaa ja naisia eli taidetta Isossa Omenassa :

      26.7.2007 Terhi Varonen

      ecstatic hysteric ladiesecstatic hysteric ladies

      Ensimmäisenä amerikkalaisissa gallerioisssa ja museoissa silmiin pisti se, kuinka paljon huumoria ja hauskuutta töissä oli. Hilpein esimerkki taiteesta, joka samalla on sekä kantaaottavaa ja kriittistä että hupaisaa on mielestäni italialainen Enrico Baj (1924-2003), jonka surrealistiset kitsch- kollaasit oli ripustettu Friedrich Petzelin galleriaan. Toinen hieno esimerkki siitä, ettei vaikuttavan taiteen tarvitse olla vakavaa, oli esillä Brooklyn Museumin Global feminisms -näyttelyssä. Kaiken ahdistusta ja väkivaltaa henkivän taiteen keskeltä löytyi Tracey Moffatin videokollaasi ”Love” (2003). Teos on kooste elokuvista pätkityistä rakkaus - ja väkivaltakohtauksista.

    • Naisia ja feministejä - Brooklynin suurnäyttely koko maailman naisten tekemän taiteen kimpussa:

      28.7.2007 Anna Jensen

      binding ritualbinding ritual

      Miksi?

      Miksi naiset ovat niin vihaisia? Mitä he haluavat? Miksei nainen voi olla enemmän miehen kaltainen? Miksei ole suuria naistaiteilijoita? Kuka pelkää Virginia Woolfia? Mitä on feminismi? Mitä on taide? Onko feministitaide ”taidetta”? Onko feministitaide suurta taidetta? Onko naistaiteilijoiden tekemä taide feministitaidetta? Onko feministitaide naisten taidetta? Kuinka monta feministiä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Onko feministeillä huumorintajua? Voivatko naiset olla hauskoja? (Ei, mutta voimme olla hysteerisiä.) Onko meillä jatkuva PMS? Synnytäänkö naisiksi, vai tullaanko naisiksi? Onko nainen luontoa vai kulttuuria, lajin vai yhteiskunnan uhri? Onko naisen sukupuoli biologinen vai kulttuurinen? Onko naisen identiteetti performanssi, konstruktio, perusolemus, liikaa vai liian vähän?

    • Meteli ja hiljaisuus Christian Marclayn Guitar Drag teoksessa:

      14.8.2007 Alpo Väkevä

      Christian Marclayn teoksissa asiat kohdataan usein epätyypillisesti. Teokset leikkivät sisältämiensä asioiden olemuksilla, ja niistä tulee itselleen vieraan oloisia. Marclayn teoksissa esiintyy usein musiikki-instrumentteina toimivia esineitä. Marclay on käyttänyt esimerkiksi levysoittimia, kelanauhureita ja rumpuja. Teokset saavat instrumentit soimaan tavalla, joka on niiden vakiintuneelle soimiselle vierasta. Tällainen äänen ulos kaivertaminen tuo soittimista esille odottamattomasti jotain mielenkiintoista ja nautittavaa.

    • Monimuotoinen maataide:

      31.7.2007 Outi Vitikka

      Yhdysvallat on käsitetty maataiteen syntypaikaksi ja siksi myös suurin osa kirjallisuudesta käsittelee yhdysvaltalaista sekä brittiläistä maataidetta. 60-luvulla useat taiteilijat taidemaailman rajojen ahdistaessa alkoivat kokeilla jälleen taiteen rajoja. Taide vietiin konkreettisesti pois gallerioista. Teokset tehtiin usein paikkoihin, jonne maasto oli vaikeakulkuista tai jotka sijaitsivat muuten vain syrjässä. Usein vastasyntynyt maataide oli myös niin suurikokoista, ettei se olisi sopinut yhteenkään taidenäyttelytilaan. Yhdysvaltalaisten ohella myös britit luetaan maataiteen edelläkävijöiksi. Heidän 60- ja 70-lukujen pienieleinen maataiteensa erosi kuitenkin pääosin kookkaasta amerikkalaisesta maataiteesta. Teknisten välineiden käytön maataiteen osana voi myös laskea brittien saavutukseksi.

    • Dan Perjovschin poliittinen taide:

      2.7. 2007 Anna Beckers

      Dan Perovjschi tuo teoksessaan “Projects 85“ esiin niitä elementtejä ja haasteita, joita kaupallisuuden ja taidemaailman yhdentymiskehitys on aiheuttanut. Hän käsittelee erilaisia aiheita spontaaneilla piirroksillaan, jotka on maalattu suoraan MoMA:n The Donald P. & Catherine C. Marronin atriumin seinälle. Teos kulkee otsikolla “Capitalism”, minkä vuoksi katson sen liittyvän aiheeseen, jota haluan tässä esseessä käsitellä hieman laajemmin. Tällä hetkellä taide ja taidemaailma joutuvat pienen yksilön tavoin luovimaan globaalissa maailmassa omien ja kaupallisten tavoitteiden välissä. Kysymykseksi jää, kumman kustannuksella halutaan toimia.

    • New insight of Sound and Vision in Audiovisual Arts:

      26.8. 2007 Sini Mononen

      A Review of an anthology: “Essays on Sound and Vision” (2007) Eds. John Richardson and Stan Hawkins: Helsinki, Helsinki University Press

      In audiovisual art sound and image fight for attention. Visual elements are often regarded as main substances, and it goes without saying that we observe our environment in the first hand visually. For instance, while describing a space, we tend to talk about its color, shape and distances rather than it’s sound scape. In order to draw our attention and to rise above the visuality sound has to be somewhat strange or disturbing.

    • Documenta XII :

      5.8. 2007 Saara Hacklin

      Harun Farocki, Deep Play (2007)Harun Farocki, Deep Play (2007)

      Kasselin documenta järjestettiin tänä vuonna kahdettatoista kertaa. Tämä nykytaiteen festivaali on spektaakkeli, joka on herättänyt paikallisissa myös vastareaktioita. Voin kuvitella, miten kaksijakoista identiteettiä joutuminen taidemaailman parrasvaloihin joka viides vuosi rakentaa. Rahahanat ovat auki vain yhtä tarkoitusta varten: jotta trendikkäät nykytaiteen harrastajat tulisivat kaupunkiin kääntymään palatakseen jälleen viiden vuoden päästä. Näyttely tuo kaupunkiin säpinää, mutta herra paratkoon, jos siellä pitäisi asua myös välivuosina. Oma vierailuni documentaan tapahtui nyt ensimmäistä kertaa, ja jouduin nolona selittämään minut pysäyttäneelle kyselyä tehneelle nuorelle, että tiedän Kasselista vain documentan. En olisi tullut tänne ilman näyttelyä. Kassel on keskellä Saksaa ja silti vähän syrjässä.

    • Reflections of the documenta XII :

      9.8.2007 Saara Hacklin

      Danica Daki, El Dorado (2007)Danica Daki, El Dorado (2007)

      The documenta exhibition was organized in Kassel for twelfth time this year. This festival of contemporary art is a spectacle, which has also become a source of controversy for the local inhabitants. I can imagine, that getting into the limelight of art world every fifth year creates a twofold identity for the local people. Money comes pouring in for one reason only – so that the trendy art people can quickly visit the city and come back after another five years. The exhibition vitalizes the city of Kassel, but good grief, if one should live there during the intermission years.

    • Läsnäoleva ääni :

      5.8. 2007 Sini Mononen

      Audiovisuaalisessa taiteessa ääni ja kuva taistelevat huomiosta. Usein kuvaa pidetään pääsubstanssina, ja kieltämättä tapamme havainnoida maailmaa onkin yleensä ensisijaisesti visuaalinen. Esimerkiksi kuvaillessamme tilaa, kiinnitämme huomiota sen äänimaisemaan ja visuaalisiin ärsykkeisiin kuten muotoihin, etäisyyksiin ja väreihin. Jotta ääni nousisi visuaalisten elementtien yläpuolelle, tulee sen olla jollakin tavalla poikkeava, esimerkiksi erityisen kova tai jollakin muulla tavalla outo ja vieraannuttava.

    • FIXC liikkuvan kuvan osuuskunta aloittaa Espoon Cinessä - ilmoitus:

      FIXC POPPAA UPIMMIN - uuden levitysosuuskunnan tekokuut espoon sinessä

      FIXC on uusi suomalaisten liikkuvan kuvan taiteilijoiden osuuskunta,
      joka järjestää näyttelyitä, screeningejä ja live-esityksiä
      Suomessa
      ja ulkomailla. FIXCin ensiesittäytyminen tapahtuu Espoon Cinen
      avajaispäivän yhteydessä nimellä Pop up.

    • Taiteilijaresidenssi Lüneburgissa – Ilmoitus:

      Call for applications

      Deadline: 29/09/07

      Since 1979 the Kuenstlerstaette Schloss Bleckede has been seeking to
      promote young artists who explore innovative positions in the field of
      contemporary fine art. Today artists, whose work addresses complex
      aesthetic, cultural or political issues, rarely find the necessary
      support to realize their ambitious projects. This is why the
      Kuenstlerstaette Schloss Bleckede wishes to offer these artists the
      opportunity to develop their work in the course of a residential
      scholarship of three or six months.

Volume 22

  • Tulkinta ja kritiikki 3/07, Volume 22
    • Onko kritiikki mainosta? Mistä runous puhuu? Mitä on Kaija Saariahon musiikin mytopoeettisuus. Onko taiteellinen tutkimus OK?
    • Taidetta tulkitsemassa :

      17.5.2007 Irmeli Hautamäki

      Tässä mustekalan numerossa aiheena on taiteen tutkimus ja tulkinta. Taidehistorioitsija Taina Kauppinen kyseli, miksi kuva-analyysi aloitetaan teosten kuvailulla, jonka jälkeen tulee vasta lopuksi tulkinta? Moni muu on kysynyt samaa asiaa. Mitään neutraalia kuvailua ei nimittäin ole olemassa. Pieninkin havainto tehdään aina jostakin näkökulmasta, arvolähtökohdasta tai poliittisesta positiosta käsin. Jokaisen havainnon taustalla on tulkitsevia oletuksia. Me tulkitsemme todellisuutta koko ajan.

    • Kritiikin tehtävät:

      9.5.2007 Janne Kurki

      Ihmiset suunnistavat informaatiotulvan keskellä erilaisten strategioiden avulla, joissa kritiikillä on enemmän tai vähemmän keskeinen paikkansa. Mutta mitä tehdä, jos ja kun kritiikistä itsestään tulee osa informaatiotulvaa, kun kritiikkejä alkaa tulvia joka tuutista ja alkaa tuntua, että tarvitsisimme kritiikkien kritiikkejä poimimaan kritiikkien joukosta ne, jotka kannattaisi lukea? Tällöin viimeistään keskustelu kritiikin tehtävistä on paikallaan. Esittelen tässä kolme erilaista tapaa käsitteellistää kritiikin asemaa ja tehtäviä: kritiikki mainonnan hämäräpuolena, kritiikki suodatustoimintana ja kritiikki ajatteluna.

    • Mieleni minun tekevi – Ajatelmia taiteesta, joka kulkee nimellä kuva-analyysi :

      17.5.2007 Taina Kauppinen

      I Yksi tapa opettaa kuva-analyysiä

      Olen toiminut neljänä vuotena Turun avoimen yliopiston taidehistorian verkkotuutorina ohjaten perusopintoja. Olen pyrkinyt pitämään huolta siitä, että opiskelijat joutuvat alusta asti tekemään kuva-analyysejä. Verkkokursseilla on käytössä Panofsky -sovellus, jossa kuva-analyysi jaetaan kolmeen vaiheeseen: ensin kirjoitetaan kuvaus teoksesta, sitten etsitään teokseen liittyvää tietoa eli tehdään sisältöanalyysi ja kolmanneksi kirjoitetaan tulkinta. Joka kerta yritän muistaa mainita, että tämä on tällä kurssilla käytössä oleva sovellus. Koska jokaisella taidehistorioitsijalla on lopulta oma tapansa tehdä kuva-analyysejä, mitään oikeaa tapaa ei voi opettaa.

    • Derridan testamentti:

      17.5.2007 Pajari Räsänen

      Arvio kirjasta Jacques Derrida: Sovereignties in Question: The Poetics of Paul
      Celan, toim. Thomas Dutoit ja Outi Pasanen, Fordham University
      Press, 2005

      Jacques Derridan (1930-2004) kirjoitukset runoilija Paul
      Celanista on koottu yksiin kansiin uusina englanninkielisinä
      käännöksinä.

      Paul Celanin (1920-1970) esittely parilla sanalla vaikkapa hänen
      runojensa “teemojen” kautta ei ole aivan yksinkertaista. “Runo”,
      hän itse kirjoittaa, “on olemukseltaan, eikä suinkaan ensi sijassa
      tematiikkansa puolesta, todellisen ihmisyyden koulu: se opettaa
      ymmärtämään toista toiseudessaan, vaatii meiltä veljeyttä tähän
      toiseen, myös siellä missä tämä toinen astuu esiin — ei suinkaan
      mantelisilmäisenä, vaan kyömynenäisenä ja epämuodostuneena...”

    • Maalaus rysähtää ruumiillisuuteen:

      9.5.2007 Pirkko Holmberg

      Arvio Tarja Pitkänen-Walterin kirjasta ”Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta”

      Kuvataiteilija Tarja Pitkänen-Walterin elämäntyön voisi tulkita maalaustaiteen puolustuspuheena, mutta melko monimielisessä merkityksessä. Hänen työnsä eivät enää viime aikoina ole olleet tunnistettavissa maalauksiksi perinteisessä mielessä, niistä on tullut esineitä, joihin on käytetty materiaalina muun muassa pigmentoitua mehiläisvahaa ja kumia. Kuvataiteen tohtorintutkintonsa kirjallisessa osuudessa (Like 2006), jota tässä käsittelen, hänen toivoisi tuovan teoreettista selvennystä siihen, miksi hänen teoksensa ovat sellaisia kuin ovat. Kysymys liittyy teoreettiseen paineeseen, joka kohdistuu yhä enenevässä määrin sekä taiteilijoihin että taiteen tutkijoihin, niin että teoriaa ja taidetta on lopulta vaikea erottaa toisistaan.

    • Matka on tärkeä, ei päämäärä – Kaija Saariahon mytopoetiikasta ja Notes on Light -sellokonsertosta:

      28.5.2007 Susanna Välimäki

      Kaija Saariaho on keskittynyt tuotannossaan yhä enenevissä määrin metafyysisiin ja eksistentiaalisiin, olevaisen olemusta ja ihmisen olemassaoloa käsitteleviin teemoihin. Saariahoa voi pitää mytopoeettisena säveltäjänä: hän on kehittänyt omaleimaisen musiikillisen tyylin, jolla käsittelee filosofis-uskonnollisia teemoja yleisistä mytologioista ja maailmankirjallisuudesta ammentaen. Filosofis-uskonnollisista teemoista puhuttaessa on Saariahon kohdalla korostettava, että kyse on yleishengellisyydestä: Saariahon tuotanto saa lähtökohtia sekamuotoisista indoeurooppalaisista mytologioista, niin kristillisistä kuin hindulaisista aiheista, ja yhtä hyvin buddhalaisesta kuin egyptiläisestä muinaisrunoudesta.

    • GENERAATTORIGALLERIA PORISSA:

      Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osasto avaa
      5.7.2007
      uuden taidegallerian Porin Puuvillan generaattorirakennuksessa.
      Generaattorigalleria esittelee uutta nykytaidetta vuorovaikutuksessa
      historiallisen tilan kanssa. Tilaa hallitsee 1920-luvulla
      käyttöönotettu ja sittemmin suojeltu generaattorihuone.

    • VIRTUAALITURISTIN KOTIALBUMI:

      15.4.2007 Kati Pelkonen ja Irma Puttonen

      The FallsThe Falls

      Arvio kirjasta Juha Suonpää: Sacred Places | Pyhät paikat

      Lähdössä kesälomareissulle? Onhan kamera mukana? Hyvää matkaa!
      Jos nyt kuitenkin jäät puistoon jäätelölle tai laiturille lukemaan, niin Juha Suonpään valokuvakirja Sacred Places | Pyhät paikat tarjoaa näihinkin hetkiin virtuaalisia matkailukokemuksia. Kirjaa selatessa pääsee nauttimaan niin nähtävyyksistä kuin aistimaan turistisia kokemuksiakin.

    • YMPÄRISTÖ TÄYNNÄ TARINOITA Seminaari Lahdessa 13. –14.9. 2007:

      Seminaari ympäristön kuvien ja kertomusten kysymyksistä
      torstai - perjantai 13. - 14. 9. 2007

Volume 21

  • Elokuvista, kritiikistä ja sen opiskelusta 2/07, Volume 21
    • Tässä numerossa esitellään avant-garde elokuvan pioneeri Jonas Mekas, arvioidaan Kaurismäen elokuvia käsittelevää kirjaa, käydään elokuvissa Kaliforniassa ja arvioidaan Teemu Mäen näyttelyä
    • Miten kriitikoksi tullaan?:

      15. 3. 2007 Irmeli Hautamäki

      Taiteesta ei ole nykyään pulaa, toisin on asia sen julkinen arvioimisen laita. Uusia gallerioita ja uusia tekijöitä tulee esiin, mutta juuri kukaan ei ennätä tai voi arvioida uutta, tai kohta enää vanhaakaan taidetta. Painettu media on kriisissä, se tuijottaa kannattavuuslukuihin. Kritiikki ei ole suurten massojen lempiruokaa, siksi sen osuus on pienentynyt päivälehdissä. Saattaa johtua enemmän ammattiyhdistyspolitiikasta kuin todellisesta kulttuuritahdosta, että jotkut suuret mediat pitävät vielä kritiikkiä itsepintaisesti hengissä.

    • MUISTIINPANOJA – ikinuori Jonas Mekas:

      12. 3. 2007 Kari Yli-Annala

      ”I have no idea what winds are driving me, and where. But I chose
      this way, this
      way without directions. I chose it myself and here I am.”

      Jonas Mekas elokuvansa Lost, lost, lost (1976) ääninauhalla
      Tampereen elokuvajuhlien päävieraaksi vuonna 2007 kutsuttu
      avantgarde-elokuvan aktivisti, 84-vuotias Jonas Mekas elää tätä päivää kuten hän on aina tehnyt. Hänen tapansa elää nykyhetkessä välittyy ympärille keräytyneiden
      assistenttien ja Mekasin oman pojan, Sebastianin nuorekkaan seuran kautta. Mekas liikkuu iPodien ja liikkuvan kuvan teosten verkkolevityksen maailmassa kuin kotonaan, kuvaten jatkuvasti videokameralla ympärillä olevaa maailmaa. Videokuvat saattavat päätyä osaksi projektia, jonka tuloksena syntyy vuodessa 365 elokuvaa, yksi vuoden jokaisena päivänä.

    • Elokuvaa ravintolan pöydän äärellä:

      11. 3. 2007 Sirpa Jokinen

      Arvio kirjasta: Lauri Timonen: Aki Kaurismäen elokuvat, Otava, 2006

      Lauri Timosen kirja antaa taustatietoa Kaurismäen elokuvista, niiden toteutuksen tekniikoista, Aki Kaurismäen tavasta käsittää elokuva ja sen historia, sekä hänen tavastaan käyttää elokuvan kieltä omien töidensä sisältönä.

    • Das leben den Anderen, Toisten elämät – Taiteen vastaus väkivallalle:

      7. 3. 2007 Irmeli Hautamäki

      Saksalaisen Florian Henckel von Donnersmarckin elokuva Das Leben den Anderen (2006), (Toisten elämät) on merkillinen katsomiskokemus. Elokuva kertoo Itä-Saksan viimeisistä ajoista ja sen pahamaineisesta tiedustelupalvelusta Stasista. Näistä lähtökohdista tehdään tavallisesti rikoselokuvia, mutta Toisten elämät on myös enemmän kuin poliittinen elokuva. Sen tapahtumat on sijoitettu taiteilijamaailmaan, poliisi on urkkimassa taiteen tekijöitä. Elokuvan hämmentävyyttä on vilpittömyys, jolla taide ja inhimillisyys asetetaan poliittisen korruption ja totalitaarisen järjestelmän vastavoimaksi.

    • HISTORIAN JA YMPÄRISTÖN UUDELLEENNÄKEMINEN KIASMAN MAISEMA -näyttelyssä:

      6. 3. 2007 Sini Mononen

      Kiasman kokoelmanäyttely Maisema avautui jo vuoden 2006 syyskuussa. Näyttely esittelee yli kuudenkymmenen suomalaisen ja ulkomaisen nykytaiteilijan teoksia. Helmikuun lopulla päätän vihdoin poiketa galleriakierrokseltani ja tutustua pääkaupunkimme nykytaiteen museon näkemykseen ympäristöstä ja sen esittämisestä.

    • Mäki maalaa ihmisen sokeita pisteitä:

      12. 3. 2007 Petteri Enroth

      Helmer och AssarHelmer och Assar

      T.S. Eliot on esittänyt, että taidetta tulisi arvioida kahdessa vaiheessa: ensin teosta tarkastellaan omassa formaalien ja sisällöllisten ehtojensa mikrokosmoksessa ja sen jälkeen tämän arvojärjestelmän ulkopuolelta. Teemu Mäen kohdalla tämä ei tunnu mahdolliselta tai edes perustellulta. Hänen tapansa selittää elämä biologisena ja arvoista irrallisena prosessina ja tempaista vastaanottaja armotta mukaan luomaansa satunnaisuuksien myllyyn on erittäin koherentti ja kokonaisvaltainen.

    • Spektaakkelia, perhe-elämää vai mahdotonta filosofointia? – Teemu Mäki Forum Boxissa 5.1.-28.1.2007::

      14. 3. 2007 Aino Korvensyrjä

      Näyttelyn Millaista on/ How it is huomiotaherättävin teos on suurikokoinen triptyykki Vittupää/The Pussyhead. Se vetää puoleensa kuin jättimäinen tv-ruutu.

    • Kuinka kertoa, miten on?:

      12. 3. 2007 Aki Pohjankyrö

      Happy and YvetteHappy and Yvette

      Kritiikki Teemu Mäen näyttelystä "Millaista on"
      Galleria Forum Box, Helsinki, 5.1.–28.1.2007

      Teemu Mäen näyttely tuntuu ensivaikutelmasta lähtien jännitteiseltä. Teokset tuovat esiin ja samalla peittävät suoraan sanomisen ja hienovaraisuuden rajaa. Esillä on suuri määrä töitä: maalauksia, muotokuvia, seinän täyttävä piirros, jättimäinen triptyykki, kaksi videoteosta ja valokuvia. Ensimmäistä kertaa näytteillä on myös Mäen grafiikkaa, viidentoista syväpainovedoksen valikoima. Kaikki teokset on toteutettu perinteisille kaksiulotteisille pinnoille, jotka täyttävät lähes kaiken seinäpinta-alan. Näytettävää ja sanottavaa on paljon, mutta avarassa galleriatilassa kokonaisuus näyttää yllättävänkin rauhalliselta. Teokset näyttäytyvät kontrastisissa suhteissa toisiinsa, mutta jokaisen katsomiselle on tilaa.

    • Elämän riivaamat:

      12. 3. 2007 Kaisu Koivisto

      Arvio Teemu Mäen näyttelystä Millaista on. Forum Box, Helsinki 5.-28.1.2007

      Teemu Mäen (s.1967) teosten pääosassa on elämän pyörteestä hetkeksi pysäytetty ihminen. Ihmisen kuvat tuijottavat herkeämättä seiniltä intensiivisillä katsekontakteillaan. Näyttely on tilanne, jossa yhteen kokoontuneiden ihmisten läsnäolo pakottaa tarkastelemaan toinen toistaan ensin vaistonvaraisesti, eläimellisesti: mies vai nainen, nuori vai vanha, tuttu vai tuntematon. Vasta sitten tulee tarkemman katsomisen ja yksityiskohtien vuoro. Näyttely muodostaa tilanteen, jossa vaikutelmaksi tulee tilan täyttyminen moniäänisellä, kuvallisella puheensorinalla. Mieleeni tulee Rauni Liukon (s.1940) teos Ruuhkaratikka (1973).

    • Millaista on? Teemu Mäen taide Samuel Beckettin teemasta :

      22.3. 2007 Kaisa Aho

      Portrait of Markus RenvallPortrait of Markus Renvall

      Sivilisaatio on "elämää kuolleena." Se on tarkoituksetonta kuin tähtien kulku tai maan kiertoliike. "Sitä voidaan ihailla tai surkutella - mutta se on olemassa," kirjoittaa Oswald Spengler viime vuosisadan alussa. Sata vuotta myöhemmin Teemu Mäelle ei enää riitä länsimaisen ihmisen kohtaaman tyhjyyden pelkkä toteaminen. Aiheeseen on suhtauduttava kiihkeästi ja äänekkäästi.

    • Là-bas→ Hyper Center Simulation for Revolution _ Performance and Its Discontents:

      Pannuhalli, Kaapelitehdas & Ruoholahti, Helsinki 4.-6.5.2007
      Galleria Välivuosi, Helsinki, 4.-9.5.2007

      Là-bas→ Hyper Center on Helsingin Kaapelitehtaan Pannuhallissa ja sen ympäristössä järjestettävä kolmipäiväinen tapahtuma performanssi- sekä ääni- ja mediataide-esityksille, jotka tavalla tai toisella heijastavat sekä kansainvälisen elävän nykytaiteen olennaisimpia piirteitä että niitä globaaliin kapitalismiin liittyviä ilmiöitä jotka tekevät tämänkaltaiset sitä kritisoivat tapahtumat mahdollisiksi. On syytä keskustella taiteen kielellä siitä, onko nykyisessä maailmantilanteessa kyse Uljaan Uuden Maailman alusta, maailmanvallankumousta edeltävästä tilanteesta, vai koko luomakuntaa kohdanneesta tuhoisasta katastrofista. Taiteilijoiden ja yleisön hämmentyneisyys juuriltaan kiskotun maailman keskellä saa muodon ruumiillisen taiteen kansainvälisessä merkistössä.

    • ZIZEK -SEMINAARI 14.4. 2007:

      ZIZEK JA PARALLAKSI

      Seminaari lauantaina 14.4.2007
      Helsingin yliopiston Päärakennus, Sali 7

      Slovenialaista Slavoj Zizekiä (1949–) on hänen lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen kansainvälisen uransa aikana ehditty kutsua niin kulttuurintutkimuksen Elvikseksi, Ljubljanan jättiläiseksi kuin akateemiseksi rocktähdeksi mutta toisaalta myös yhdeksi aikamme pysäyttävimmistä, oivaltavimmista ja tärkeimmistä ajattelijoista.

    • Everything will be fine:

      Halle fuer Kunst cordially invites to

      Exhibition #2

      Alles wird gut/
      Everything will be fine

      Hans Abbing, Aziz Baako, Personal Cinema, Karen Frostig, David Haley, Jenny Hislop, Karen Heald and Chris Bird-Jones, Jokinen, Pascal de Lavergne,
      Roman Ondak, Aviva Rahmani, Eleonore Straub

      Art program of the Conference of the European Sociological Association (ESA) / Research Network for the Sociology of the Arts 2007 (www.new-arts-frontiers.eu)

      28 March – 15 April 2007

    • ALLEKIRJOITA VETOOMUS RIIPPUMATTOMAN TAIDEOPETUKSEN PUOLESTA:

      Osoitteessa http://proarte.vetoomus.org on 11.4.2007 julkaistu vetoomus,
      joka vastustaa Taideteollisen korkeakoulun liittämistä Raimo Sailaksen
      työryhmän suunnittelemaan huippuyliopistoon.

      TaiKin hallitus päätti keskiviikkona 11.4.2007, että korkeakoulu tulisi
      liittää osaksi huippuyliopistoa. Vetoomuksen alullepanijoiden mielestä
      hallituksen kannan ei voi katsoa edustavan opiskelijoiden ja
      henkilökunnan mielipidettä yhdistymisestä. Korkeakoulun hallitus ei
      missään vaiheessa pyytänyt koulun osastoneuvostoilta kantaa itse
      yhdistymiseen, vaan ainoastaan hankkeen jatkokehittelyyn.

Volume 20

  • Ruma,huono,groteski 1/07, Volume 20
    • Tässä numerossa tarkastellaan ruman, huonon ja groteskin estetiikkaa
    • Uudet sivut ja uudet toiminnat:

      19.1. 2007 Irmeli Hautamäki

      Hyvä lukija, edessäsi on ensimmäinen Mustekala.infon uusitun sivuston numero. Pitkin syksyä olemme luvanneet parempia käyttö- ja hakuominaisuuksia ja nyt lupaus on täytetty.
      Sivuston uudistamisesta vastaavat Auri Hautamäki ja Dominique Bouix, jotka ovat käyttäneet sen tekemiseen lukemattomia vapaaehtoisia työtunteja. Heille suuret kiitokset!

    • Estetiikan opiskelijat järjestivät rumuuden, huonouden ja paskan päivän:

      19.1.2007 Anna Poranen

      “Huono? Ruma? Paska?” keskustelutti Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen ainejärjestö Aistimuksen järjestämässä Estetiikka –päivässä marraskuussa 2006. Päivän teemasta keskusteltiin esteetikkojen, taiteen tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa teemaan täydellisesti sopivassa rähjäisen sympaattisessa yliopiston Alina -salissa. Tämä vuoden ensimmäinen Mustekala –numero pitää sisällään aiheesta inspiroituneita artikkeleita. Toivottavasti aiheen rento ja vapaamuotoinen käsittely tilaisuudessa välittyy myös teksteistä. Toivottavaa on myös, että ajankohtainen aihe synnyttää lisää uusia kysymyksiä ja pohdintoja.
      elephantelephant

    • Piia Lehden taide ja groteski:

      30.11.2006 Taina Kauppinen

      Groteski tarkoitti alun perin Neron ”Kultaisen talon” fantastisia ornamentteja, mutta nykyään se yhdistetään taiteen rumaan ja irvokkaaseen kuvakieleen. Tästä huomaa, että groteskin määrittely on muuttunut historian aikana paljon. Tällä hetkellä monet kirjoittajat näkevät, että groteskista kuvastosta on ylitarjontaa. Fantasia, kauhu ja scifi ovat suosittua populaarikulttuuria ja niiden myötä aiemmin irvokkaaksi tai hätkähdyttäväksi nähty kuvamaailma on arkipäiväistynyt.(1) Groteskin määritteleminen on samalla muuttunut aiempaa vaikeammaksi prosessiksi. Tosin groteskista ei ole ollut olemassa koskaan yhtenäistä määrittelyä.

    • Heli Rekulan taide ja ABJEKTIn teoria :

      30.12. 2006 Suvi Keto-oja

      Estetiikan opiskelijoiden ainejärjestö Aistimuksen toteuttamassa Estetiikka-päivässä 13.11.2006 pohdittiin ruman ja huonon ilmenemistä niin arjen pieninä yksityiskohtina, elinympäristön ongelmina, taiteen materiaalina kuin käsitteellisinä määreinä. Määritelmän lausuminen tapahtuu useimmiten rajaamisen, poissulkemisen ja vastakohdan osoittamisen kautta. Jokin on sellaista, mitä toinen ei ole tai jossakin on havaittavissa se, mikä tuosta toisesta puuttuu. Sekä ruma että huono ovat ongelmallisia käsitteitä, sillä ne jäsentyvät ainoastaan oman kaksijakoisuutensa kautta.

    • Death to False Metal!:

      4.1.2007 Anna Poranen

      Keikkaelämyksen visuaalisuus, sekä turistin katseen visuaalisuus tuovat minulle samankaltaisia mielleyhtymiä. Nämä käsitteet mielessäni olen pohdiskellut keikoilla käymisen kokemusta. Tarkastelen myös hiukan rock-kulttuurin visuaalisia elementtejä ruman estetiikasta käsin.

    • Mauttomuus rumuutena ja laittomuutena:

      5.1.2007 Tom Sundberg

      Ulosteet ja muut ruumiin eritteet? Joutomaat ja betonilähiöt?
      Melusaaste? Ovatko nämä kaikki rumuuden ilmenemismuotoja? Rumaan tunnutaan
      liittävän niin vastenmielisiä ja luotaantyöntäviä kuin epäkiinnostavia ja
      mitäänsanomattomia piirteitä. Taiteen piirissä huono tai
      epäonnistunut teos saatetaan laskea rumaksi. Erään ajatusmallin mukaan ruma on
      epäesteettistä.

    • Mauton vai kitkerä? Onko mitäänsanomaton parempi kuin ruma?:

      6.1. 2007 Sini Mononen
      Mietin rumuutta taiteessa ja sitä, miten se ilmenee ja miksi. Ajatus pyörii groteskista maalaustaiteesta monotonisuudessaan ahdistavaa musiikkiin ja siitä edelleen kauhuelokuvaan. Miettimisen rytmiä hämmentää vielä muistin perällä lymyävä keskustelu, joka käytiin viime vuoden kesällä suomalaisen kirjallisuuden tilasta. Tuolloin kotimaista proosaa moitittiin yhteiskunnallisen otteen puuttumisesta. Tekeekö tämä kirjallisuudesta huonoa? Entä rumuus?

    • Kauhea moka! Eräitä eriäviä näkemyksiä audiovisuaalisista ’virheistä’:

      6.1.2007 Tero Huotari

      Jonkin aikaa niin elokuvakeskusteluita niin livenä kuin no-lifena seuranneena olen tyrmistynyt virheiden etsimisen määrästä. Tyrmistys on ehkä vahva sana tähän yhteyteen, pikemminkin virheiden etsintä on moralistille paremmin sopiva keino ilmoittaa ylemmyytensä. En voi kuitenkaan välttyä kokemasta virheiden etsintää besserwisserisminä. Etsijöiden reaktio virheisiin, kuten omanikin, ei pääasiassa ole huvittunut, etenkään kun nämä ’virheet’ tuppaavat olemaan kohteliaasti ilmaistuna parhaimmillaankin ulkoelokuvallisia, maljakoiden paikan vaihtumia ja kameramerkin esiintymistä ”vuotta liian aikaisin”.

    • TAITEILIJOIDEN, TUTKIJOIDEN JA MUIDEN KULTTUURITYÖNTEKIJÖIDEN YHTEINEN MIELENOSOITUS:

      Kutsu mielenosoitukseen! Levitä eteenpäin!

      Perjantaina 2.3.2007 eri paikkakunnilla kello 12 alkaen (keskeisten
      valta- tai kulttuuri-instituutioiden edessä).

      Helsingissä kello 12 alkaen eduskuntatalon edustalla.

      MIELENOSOITUKSEN TEEMA: Apurahoilla ja pätkätöillä elävät
      taiteen- ja tieteentekijät sekä muut kulttuurialan työläiset ovat jääneet
      ilman asianmukaista työttömyys- ja sosiaaliturvaa, joiden tulisi kuulua
      jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin. Nykyinen politiikka on tehnyt
      kulttuurialan silpputyöläisistä lainsuojattomia.

    • Jan van Eyck Akatemia hakee taiteilijoita, designereita ja tutkijoita/Ilmoitus:

      Call for applications
      Deadline: 15 April 2007

      Artists, designers and theoreticians are invited to submit research and production proposals to become a researcher at the Jan van Eyck Academie. Candidates can either apply with a topic of their own or for a project formulated by the institute itself. In order to realise these projects, the Jan van Eyck offers the necessary made-to-measure artistic, technical and auxiliary preconditions.

    • Mustekalan kyyneleet:

      5.1.2007 Irmeli Hautamäki

      Arvio kirjasta: The Magic Bottle. Written & Illustrated by Camille Rose Garcia, 2006 published by Fantasographics Seattle Washington.

      the Magic Bottle - mustekalathe Magic Bottle - mustekala
      Millaisia satuja kerrotaan lapsille ilmaston lämpenemisen ja ympäristötuhon aikakaudella?

    • Sivuosasta parrasvaloihin, Artisokka - Helsinki Woman Film Festival Bio Rexissä 9.−11.2.2007:

      12. 2. 2007 Sini Mononen

      Suomalainen elokuvamaailma kokoontui tammikuussa palkitsemaan kuluneen vuoden kotimaisia elokuvia. Jussi-gaalan valokeilojen himmennyttyä yhdelle elokuvamaailman pienistä sivuareenoista nousi Artisokka-festivaali Helsingin Bio Rexissä. Muiden festivaalien keskittyessä pääasiassa elokuvan eri lajityyppeihin, Artisokka esitteli yhden elokuvamaailman kummajaisen: naisen.

    • Räjäytyksiä ja psykoanalyysiä:

      1.1.2007 Sirpa Jokinen

      Slavoj Zizek: Tervetuloa reaaliseen autiomaahan! & Janne Kurki: Slavoj Zizek – Hollywoodista Irakiin, Apeiron kirjat, Helsinki, 2004

      Slavoj Zizekin tiivis kirjoitustyyli ja hänen tapansa viitata kirjoituksissaan etupäässä ranskalaisen psykoanalyytikko Jaques Lacanin ja myös laajasti saksalaisten filosofien luomiin käsitteisiin (näiden lähteiden olematta ainoat Zizekin teksteissä), antaa hyvän haasteen kenelle tahansa ymmärtää ja saada jotain irti hänen sisällöistään. Hyvä teksti on ymmärrettävä tyyliltään. Jos lukijalla ei ole laajoja tietoja entuudestaan Zizekin käyttämästä lähdekirjallisuudesta, on hänen helpoin ratkaisuna laittaa tämä kirja sivuun.

    • Lyijykynän henkäys hangella. Sari Hiltunen, piirroksia:

      17.2. 2007 Pirkko Holmberg

      Sari Hiltunen, piirroksia
      Lasipalatsin näyttelytila 15.2.-4.3.2007

      Ikuisesti kadonnutIkuisesti kadonnut

      Sari Hiltunen on antanut lyijykynänsä hapuillen tavoittaa pakenevia muistikuvia. Poispyyhityn ja uudelleen luonnostellun läikehtivä vaihtelu saavuttaa taiteilijan herkälle kämmenelle palan kauneutta. Vapaasti virtaavien abstraktien hahmotelmien keskeltä kajastaa ihmisten kasvoja. Katsoessani lähempää pettymys on kuitenkin hienoinen, kun piirrokset onkin tulostettu ja muokattu tietokoneella. Täydellisyyttä on tavoiteltu alkuperäisen kädenjäljen läsnäolon kustannuksella. Pitääkö kaiken olla nykyään yhtä puhtaaksiviljeltyä kuin radiopop?

Volume 19

  • Nykytaiteen tutkimus 5/06, Volume 19
    • Tässä numerossa pohditaan mitä on nykytaiteen tutkimus ja ketkä sitä voivat tehdä sekä arvioidaan Aki Kaurismäen elokuvaa Laitakaupungin valot – Lights in the Dusk
    • Pääkirjoitus: Jonka voi vain tuntea...:

      Susanna Pettersson

      16.10.2006 Jonka voi vain tuntea...

      "Täytyy yleensä tyytyä siihen, että hänessä [lapsessa] herää jonkinlainen aavistus siitä, että sanoilla kuvatun asiallisen sisällön takana taideteoksessa on jotakin muuta, sellaista, jonka voi vain tuntea ja joka onkin pääasia." Näin kirjoitti Alfred Lichtwark klassikoksi muodostuneessa teoksessaan Taideteoksia oppimassa, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1926.

    • Nykytaiteen tutkimuksen imploosio vai uudelleen yhdistyvät intressit?:

      16.10.2006 Leevi Haapala

      Nykyään tuntuu, että sitä tekevät kaikki: taiteentutkimusta. Joten on melkoisen helppoa vastata, että tekee työkseen nykytaiteentutkimusta. Ja samalla, kun tämän määritelmän itsestään antaa, odottaakin jo seuraava kysymys. Mitä oikein tutkit?

    • Tahra linssissä vai kuvassa – miten katsoa valokuvateoksen tekijyyttä?:

      16.10.2006 Taava Koskinen

      Katselen noin sata vuotta vanhaa Daniel Nyblinin valokuvaa Kaarlo Bergbomista, Kansallisteatteria edeltäneen Suomalaisen teatterin ja Kansallisoopperaa edeltäneen Suomalaisen oopperan perustajasta.

    • Teoksia viidelle aistille ja mielelle – Nykytaiteen katsomisesta:

      16.10.2006 Minna Turtiainen

      Taiteen vastaanottaminen tai kokeminen on aina moniaistinen kokemus. Siksi otsikkoni on oikeastaan harhaanjohtava: vain harva nykytaiteen teos puhuttelee pelkästään näköaistia. Katsominen onkin seuraavassa ymmärrettävä laajasti, melkeinpä metaforisesti.

    • Vinoa katsetta ja vikuroivaa luentaa – Arvio Annamari Vänskän väitöskirjasta ”Vikuroivia vilkaisuja. Ruumis, sukupuoli,:

      16.10.2006 Juha-Heikki Tihinen

      Annamari Vänskän tuore väitöskirja on merkittävä puheenvuoro suomalaisessa kuvan- ja sukupuolentutkimuksessa. Artikkelimuotoisen väitöstutkimuksen osahan on ollut jo luettavissa alkuperäisissä ilmestymisyhteyksissään, mutta yhteen koottuna ja laajalla, noin puolet teoksesta kattavalla, johdannolla varustettu väitöskirja on merkittävä tutkimuksellinen tapaus. Vänskän väitöskirja koostuu johdannon lisäksi viidestä artikkelista, jotka ovat ilmestyneet vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana.

    • Ruumiista, vastuksesta, valaista ja vaseliinista – Matthew Barneyn Drawing Restraint SF MoMassa:

      16.10. 2006 Irmeli Hautamäki

      Matthew Barney Drawing Restraint San Franciscon MoMassa 23.6. - 17.9. 2006

    • Of Bodies, Restraints, Whales and Vaseline – Matthew Barney's Drawing Restraint in SF MoMa:

      16.10.2006 Irmeli Hautamäki
      Matthew Barney Drawing Restraint in San Francisco MoMa 6. 23 - 9.17. 2006

      Matthew Barney's exhibition Drawing Restraint, which closed recently in San Francisco MoMa was a total work of art, in which works made with various media: sculptures, performances, videos, photographs and drawings all served to produce a complex, multilayered but unified experience. Barney, who was born in 1967 in San Francisco, has been working with the same theme of bodily restraint already for two decades. Drawing Restraint is an ongoing project, where all new pieces complete the same theme.

    • Loners in the Night – Aki Kaurismäki's Lights in the Dusk :

      6.11. 2006 Irmeli Hautamäki

      Aki Kaurismäki's newest film 'Lights in the Dusk' (2006) completes a trilogy, which begun with 'Far away the Clouds' (1999) addressing unemployment. The subject of the second film 'The Man without the Past' (2002) was homelessness or illegal immigration.

    • Yksinäiset kaupungin yössä – Aki Kaurismäki: Laitakaupungin valot :

      6.11.2006 Irmeli Hautamäki

      Aki Kaurismäen uusin elokuva ”Laitakaupungin valot” (2006) on jatkoa sarjalle, jonka aloitti työttömyyttä kuvannut ”Kauas pilvet karkaavat” (1999) ja joka sai jatkoa asunnottomuuden tai laittoman maahanmuuttajan tilannetta sivuavasta elokuvasta ”Mies vailla menneisyyttä” (2002). Toisin kuin kahdessa edellisessä ”Laitakaupungin valoissa” ei ole lähestulkoon lainkaan Kaurismäen tyypillistä kuivaa, mutta sovittavaa huumoria - elokuvan aiheena onkin yksinäisyys.

Volume 18

Volume 17

  • Kirjallisuus 3/06, Volume 17
    • Tässä numerossa pohditaan kirjallisuutta lahjana sekä arvioidaan Nietzschen kirjoitusta väkijoukkoon eksyneestä hullusta
    • Kirjallisuus – lahja, jonka avaamme yhä uudelleen?:

      Veli-Matti Saarinen

      Seuraavissa kirjoituksissa on kyse kirjallisuuden olemuksen pohdinnasta. Meidän aikamme moderni kirjallisuus on kiinnostavimmillaan tarjotessaan meille tiloja – kirjainten avulla luotuja konkreettisia tiloja – joissa olemme valmiita ottamaan vastaan jotain meille vielä tuntematonta.

    • Kirjallisuus - kirjainten avulla luotuja kuvia?:

      14.5.2006 Veli-Matti Saarinen

      Mikä merkitys kuvilla on modernissa kirjallisuudessa? Onko kirjallisuuden merkitys ennen kaikkea siinä, että kirjallisuudessa kirjainten avulla luodaan kuvia, jotka tuovat esiin todellisuudesta jotain sellaista, mitä käsitteiden avulla ei voida kertoa? Onko sittenkin niin, että kuvat - myös kirjallisuudessa aina romantiikasta lähtien - vaalivat yhteyttämme ihmeelliseen, tuntemattomaan ja hämmästyttävään? Onko tähän syynä se, että kirjaintenkin avulla luodut kuvat voivat sisältää jotain sellaista, mitä ei koskaan voida analysoida ja selittää tyhjentävästi käsitteiden - ja filosofisen diskurssin - avulla?

    • Ja he soittavat viuluillaan Shostakovitsia:

      26.05.2006 Christina Griebel

      Tsaikovski-konserttisalin rapuilla on palanen harmaata WC-paperia, huolellisesti taiteltuna, vastikään sitä on kannettu lähellä vartaloa, sitten se on kuitenkin luiskahtanut sisätaskun reiästä, sukkanauhoista, alushousujen kuminauhan alta. Pian joku kaipaa sitä; WC:ssä ei ole paperia.

    • The Madman in the Crowd: The Death of God as a Social Crisis in Nietzsche's "The Madman":

      14.5.2006 Clark Buckner

      When reading Nietzsche’s parable of the madman who laments the death of God, it strikes me as crucial to consider the constitution of the crowd in which he appears. They are not, as one might expect, pious religious people. To the contrary, they are the modern, enlightened bourgeous people, who find themselves in the marketplace before daybreak, and do not believe in God. In fact, as suggested by their treatment of the madman, they find the very idea of God, and the madman’s need to question after Him, to be ridiculous. With their jokes, they make it clear that they stand above such superstitions like adults over children.

    • Kirjallisuuden ja filosofian rajankäyntiä: Derridan "lahja":

      14.5.2006 Tomi Kaarto

      Monet kirjalliset tekstit sekä tuotetaan että luetaan lahjoina, joita edes kirjailijan tarkoitteet eivät voi palauttaa mihinkään määrättyyn tai välttämättömään identiteettiin. ”Kirjallisuudessa” saattaa usein olla hyvin näkyvillä se, että merkki on aina jo jokin annettu, jonka identiteetti, alkuperäinen merkitys, “das Es”, voidaan kyllä määrittää, mutta vain tietyllä todennäköisyydellä. Fenomenologinen intuitio tai tulkinta ei voi koskaan täysin purkaa tai paljastaa merkkiä.

    • Rohkeat – ei muistiinpanoja. Teatterikorkeakoulun esitys hulluutta tutkimassa.:

      28.5.2006 Sirpa Jokinen

      Rohkeat-näytelmä sijoittuu saarelle. Sinne ui poika, joka pian saa nimekseen Seisokki, sillä hän huomaa heti saavuttuaan parantuneensa kauan kärsimästään impotenssista. Nimen antaa paikkaa asuttava vaihtoehtoisia terapiamuotoja edustava Oiva, joka yhdessä psykoanalyytikko Mairen kanssa on jo vuosia odottanut ensimmäistä opetuslasta yhdyskuntaansa. Myöhemmin Seisokki toteaa parantuneensa myös hallusinaatiostaan, jossa hänellä on siivet ja toisesta ahdistavasta kuvitelmasta, jonka mukaan hän olisi polttomurhannut omat vanhempansa. Saarella hän alkaa hyväksyä totuutena sen, minkä toivoo olevan totta.

    • Vetoomus Kluuvin gallerian puolesta:

      Tehkää kulttuuriteko ja antakaa Kluuvin gallerian
      jatkaa nykyisissä tiloissaan!

    • Writing in context: French literature, theory and the avant-gardes:

      30.5.2006 Ilmoitus seminaarista 1. - 3. 6. 2006 /Timo Kaitaro

    • Outoa kauneutta - Nathalia Edenmontin näyttely 30.4. 06 saakka Forsblom Projects galleriassa:

      23. 4. 2006 Sirpa Jokinen

      Onko mahdollista tehdä taideteos, joka olisi ennennäkemätön ratkaisuissaan? Onko mahdollista tehdä jotain kokonaan uutta, joka välttäisi tradition seuraamisen? Jos tällainen teos olisikin olemassa, se tarvitsisi kaikki aiemmin tehdyt taideteokset vertailukohdakseen tullakseen tunnistetuksi alkuperäiseksi. Pitäisikö hylätä alkuperäisyyden tavoittelu mahdottomana ja tyytyä siihen, mitä tradition puitteissa voi luoda?

Volume 16

  • Surrealismi 2/06, Volume 16
    • Surrealismia Suomessako? Kyllä, mutta vain Mustekalassa
    • Pääkirjoitus: Surrealismia - ties missä:

      28.3.2006 Timo Kaitaro

      Suomi esiintyy ranskalaisessa kirjallisuudessa usein kaukaisuuden ja tuntemattomuuden metaforana. Tällaisena se esiintyy myös surrealistirunoilija André Bretonin teoksessa "Les vases communicants" (1932). Breton kertoo, kuinka hän herätessään, unen ja valveen välisessä tilassa, oli kuullut hypnapompisena hallusinaationa lauseen ”Pohjolan äärimmäisillä perukoilla, savuttavien lamppujen alla…harhailee, sinua odottaen, Olga”. Herättyään Bretonin ensimmäinen ajatus oli, pitäisikö hänen lähteä Islantiin ”tai, ties minne, Suomeen” ottamaan selvää, mitä tämä Olga hänestä haluaa. Koska hän jätti matkan kuitenkin tekemättä, hän ei – emmekä siis mekään – saanut koskaan tietää, mitä olisi täältä löytänyt. Ei varmaankaan surrealisteja tuolloin kolmekymmenluvun alussa, mutta kenties hän olisi eksynyt niille ”seuduille jotka eivät ole paikkoja”, joihin Jyrki Vainonen johdattelee meitä tässä Mustekalassa. Tunnetta siitä, että on eksynyt tieltä, Breton nimittäin piti kaikkein hedelmällisimpänä tilana.

    • "Ihminen on enemmän kuin kone" - Väinö Kirstinän haastattelu, maaliskuussa 2006:

      28.3.2006 Timo Kaitaro

      TK: Olet kääntänyt André Bretonin Surrealismin manifestin suomeksi. Olet myös varustanut sen esipuheella, joka on varmasti monille suomalaisille lukijoille muodostunut kiinteäksi osaksi manifestia (olen joskus etsiessäni turhaan muistelemaani manifestisitaattia hoksannut lopulta, että sehän olikin Kirstinän esipuheessa). Manifestin innostuneesta ja innostavasta esipuheesta saakin vaikutelman, että kyseessä ei ollut pelkästään tilaustyö, vaan että surrealismi oli sinulle läheinen ja omakohtainenkin asia. Joissakin runoissasi on myös havaittavissa selviä vaikutteita surrealismista. Koska ja miten tutustuit surrealismiin?

    • Surrealismi Suomessa: väärinkäsityksiä, viiveitä, vaikutteita:

      28.3.2006 Timo Kaitaro

      Vaikka surrealismi syntyi Pariisissa, se levisi lopulta hyvin laajaksi kansainväliseksi liikkeeksi. Surrealistiryhmiä toimi useissa maissa, mm. Belgiassa, Britanniassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Surrealismin vaikutus levisi muutenkin laajalti, Japanista – Ruotsia ja Egyptiä unohtamatta – New Yorkiin. Suomessa ei koskaan ole toiminut varsinaista surrealistiryhmää.

    • MIELIKUVITUKSEN ALKEMIAA, HARHARETKIÄ JA EKSYMISIÄ - kuvaus erään kirjailijan tiestä seudulle joka ei ole paikka:

      28.3.2006 Jyrki Vainonen

      Luentosali on suuri, paikalla lisäkseni viitisenkymmentä ihmistä. Muutaman penkkirivin päässä, alempana, hurisee diaprojektori. Kuvat valkokankaalla vaihtuvat, ovat vaihtuneet jo hyvän aikaa, kun öljyvärein ikuistetut kohtaukset Euroopan historiasta tai vuoristo- ja alankomaisemista ovat välkkyneet silmiemme edessä ja puhutelleet aistejamme.

    • SURREALISMIA SUOMALAISESSA KUVATAITEESSA 1930-, 1940- JA 1950-LUVUILLA. Turun koulun perintö:

      28.3.2006 Ulla Vihanta
      Surrealismin edellytyksistä 1920- ja 1930-luvun Suomessa

      Pariisissa 1924 André Bretonin johdolla perustetun surrealistiryhmän ajatukset levisivät nopeasti Eurooppaan, mm. Belgiaan, Jugoslaviaan, Tsekkoslovakiaan, Romaniaan ja Tanskaan. Myös Ruotsiin surrealismi kotiutui jo 20-luvun lopulla. Suomessa surrealismi oli 20-luvulla lähes tuntematon ilmiö.

    • André Breton, taiteen rakastaminen ja museot:

      Timo Kaitaro 8.9. 2003

      André Breton, joka omisti elämänsä surrealistiselle liikkeelle, toimi myös kuvataidekriitikkona. Surrealistinen kuvataide ei toteuttanut mitään valmista teoriaa, sillä surrealismin syntyessä kenelläkään ei ollut käsitystä siitä, millaista surrealistinen kuvataide voisi olla - tai olisiko se edes mahdollista.

    • MUSTEKALAN MAALISKUUN 2006 NÄYTTELY: Katse on valoa. Anne-Karin Furunesin näyttely Galerie Anhavalla 2.4 . 2006 asti:

      26.3.2006 Sirpa Jokinen

      Kasvokuvat etäiseltä ajalta virittävät tunnelman Anne-Karin Furunesin näyttelyssä. Menneisyyden läsnäolon tuntu on voimakas, vaikka se ei synny ilmeisin keinoin. Kuvissa ei ole nähtävissä mitään tiettyyn aikakauteen viittaavaa. Niissä näkyy katse naisen kasvoilla, ja se on erilainen kuin nykypäivän naisen katse. Seison keskellä näyttelytilaa ja ymmärrän, että nämä naiset kuvissa eivät katso minua. He katsovat suoraan kameraan omassa ajassaan.

Volume 15

  • Visuaalinen kulttuuri 1/06, Volume 15
    • Tässä numerossa käsitellään visuaalisen kulttuurin kysymyksiä sarjakuvista pyhimyksiin
    • Pääkirjoitus: Kuvan voima:

      Mustekala headline 7.3.2006 Irmeli Hautamaki

      Viime viikonvaihteen San Francisco Chronicle kertoi kaupungin episkopaalisen Grace Cathedralin tilanneen itselleen Maria Magdalenaa esittävän ikonin. Ikoni juhlisti ensimmäisen naispuolisen episkopaalisen piispan, Barbara Harrisin nimittämistä.

    • Armoa vasaralla: Duchampin "Suihkulähde" vandalismin kohteena:

      1.2.2006 Timo Kaitaro

      Kuten muistetaan, Marcel Duchampin vuonna 1917 Society of Independent Artists'in näyttelyyn R. Muttin nimellä tarjoama pisoaari hylättiin. Teos jäi kuitenkin taidehistoriaan. Alkuperäinen ready-made -teos on sittemmin kadonnut, mutta liikkeellä on kahdeksan ”aitoa kopiota” - Duchampin ja Arthuro Schwartzin 1964 toteuttamasta ”uusintapainoksesta”. Vaikka nämä eivät ole alkuperäisiä, autenttisia - kuten ei tavallaan ollut alkuperäinenkään - ovat ne silti arvostettuja taideteoksia, joista maksetaan huikeita summia ja joita pidetään näytteillä museoissa ympäri maailmaa.

    • Confusing Encounters - Senses in film and architecture:

      17.2.2006 Carl-Dag Lige

      The following essay will look at the topic of modern urban space. Focusing on the problems of individual perception of contemporary architecture and public space in general, the essay criticizes the prevalent domination of the visual as well as the notion of anonymity in Western architecture. By using Anu Pennanen's film A Monument For The Invisible (2003) and Juhani Pallasmaa's essay The Eyes of the Skin (1996) as it's main inspirational sources, the essay proposes a view that individual experience (including the sensory experiences, thoughts, memories and imagination of a subject) is essential to consider when aiming to design public urban environment (including architecture) of high and diverse experiential potentiality.

    • Kiva nähdä, katellaan - Kuvien todellisuudesta ja spektaakkelin kritiikin mahdollisuuksista:

      7.3.2006 Maria Savela

      "Missä reaalimaailma muuttuu todellisiksi kuviksi, siellä muuttuvat pelkät kuvat todellisiksi olennoiksi - käsin kosketeltaviksi kuvitelmiksi, jotka ovat hypnoottisen käyttäytymisen käyttövoima."

    • Liik-kuvat taakse ja ampukaa - Kriittisyyden ja annettuuden suhteesta visuaalisessa maailmankuvassa ja visuaalisissa taiteissa:

      7.3.2006 Tero Huotari

      Varsinkin sellaisissa elokuvissa, joissa käytetään tietokoneita, kaikki toiminta näkyy suoraan graafisena suoritteena. Aktuaalisessa maailmassa näkyvän maailman kuvan, toiminnan ja arvomaailman yhteys ei ole näin selkeä. Kuvituksen ja sen kohteen yhteys koetaan kuitenkin kuvan voiman takia voimakkaana, todistusaineistona jonkin asian puolesta tai vastaan. Kuvan retorinen käyttö onkin tähtäimessämme nyt, se miten fiktiivisen ja dokumentaarisen rajat sumeutuvat ja miten ne tietoisestikin hälvennetään.

    • Auktoriteetti ja sen kritiikki tieteessä ja taiteessa:

      7.3.2006 Niko Pyrhönen

      Postmoderniin informaatiotulvaan tarjotaan tavan takaa samaa selviytymispakkausta - kriittistä asennetta. Sen mukaan ei pidä ottaa mitään annettuna ja jokaisen auktoriteetin auktoriteettiaseman on tultava aina uudelleen arvioiduksi. Ensimmäinen koetinkivi tälle kriittiselle asenteelle on kuitenkin, miten suhtaudutaan kriittisyyden selviytymispakkaukseen itseensä.

    • Mustekalan tammikuun 2006 näyttely: Andreas Lycken piirustuksia Kuvataideakatemian galleriassa:

      6.2.2006 Veli-Matti Saarinen

      Jacques Derrida päätyi Sokean muistelmat –teoksessaan paradoksaaliseen väitteeseen, jonka mukaan piirtäjän on oltava sokea kohteelleen, jotta hän voisi piirtää kohteensa. Huolimatta piirtäjän yrityksestä liittää havainto ja käden jälki toisiinsa mahdollisimman likelle, niiden väliin jää aina välttämättä kuilu. Käsi piirtää jäljen muistin – ei havainnon - mukaan.

    • Self-Made Man ja Feministinen filosofia - sukupuolen kokemuksia Amerikassa:

      24.2. 2006 Irmeli Hautamäki

      Sukupuolisuus-teeman voi nykyisin sanoa olevan valtavirtaa Yhdysvalloissa monillakin aloilla. Mitä elokuvaan tulee, ovat gay- ja transgender-aihetta eri tavoin käsittelevät filmit, kuten Brokeback Mountain ja Transamerica onnistuneet saavuttamaan suuren yleisön suosion. Hollywood-tyylisesti komea Brokeback Mountain on vakava elokuva, joka panee täkäläisen yleisön hiljenemään päähenkilöiden väistämättömien kärsimysten takia. Elokuvan sanoma on, että rakkaus on luonnonvoima, gay-rakkauskin, eikä luonnolle voi mitään. Ympäristön tyly suhtautuminen tekee miesten elämästä tragedian.

Volume 14

  • Menestys 8/05, Volume 14
    • Tässä numerossa pohditaan mediassa suosittua taiteen menestyskertomusta ja esitellään Eino-Juhani Rautavaaran teosta Book of Visions
    • Pääkirjoitus: Menestystä, vastuuta ja hengen töitä:

      21.12.2005 Irmeli Hautamäki

      Vuoden vaihtuessa toivotetaan yleensä onnea ja menestystä. Olen kokenut tämän toivotuksen hyvin ristiriitaiseksi, sillä onni henkilökohtaisessa elämässä ja menestys ammatissa eivät oikein viihdy yhdessä. Nykyisin ne pikemminkin sulkevat toisensa pois, vaikka näin ei välttämättä tarvitsisi olla.

    • Kaunis ja älykäs taide ja media: Taava Koskisen menestyskolumni:

      21.12.2005 Taava Koskinen

      Viime aikoina olen etenkin neromyyttiä tutkiessani joutunut paljon miettimään, miksi menestys on ollut ja miksi siitä on yhä enenevästi tullut keskeinen tavoiteltava arvo kulttuurissamme. Mitä on menestys?

    • Nykyajan materialismi ja taiteilijan intellektuaalinen vastuu:

      Mercel Duchamp

      Alla oleva Marcel Duchampin puhe esitettiin Irmeli Hautamäen toimesta Helsingissä pidetyssä
      Taiteilijan vastuu -seminaarissa 10.12. 2005. Puhe herätti runsaasti keskustelua ja kommentteja puolesta ja vastaan ja puheenvuorot aiheesta ovat tervetulleita edelleenkin mustekala.infon sivustolle.

    • Näkyjä ja hengen töitä :Eino Juhani Rautavaaran BOOK OF VISIONS:

      20.12.2005 Antti Filppu
      Ahtaissa ja kriittisissä klassisen musiikin nk. sisäpiireissä (lähinnä kuitenkin nuorten ja ylimielisten musiikiin opiskelijoiden parissa) Rautavaaraa on viimeisen vuosikymmenen aikana uhattu populistin leimalla. Vuoden 1994 Angel of Light, seitsemäs sinfonia, herätti suuren yleisön huomion, ja kaikki mitä Rautavaara on tehnyt sen jälkeen on saanut tilaa mediassa enemmän kuin modernin taidemusiikin säveltäjien tuotokset yleensä sitten 50-luvun.

    • Psykoanalyyttisen teorian käyttö musiikin tutkimuksessa:

      21.12.2005 Sirpa Jokinen
      --"Susanna Välimäki kysyy väitöskirjassaan, miksi psykoanalyysin teoriaa on käytetty vähemmän musiikin kuin esimerkiksi kuvataiteen, kirjallisuuden tai elokuvan tutkimuksessa? Välimäen tutkimus on perusteellinen määritelmissään, selkeä ja antaa tietoa"-- psykoanalyyttisesta tutkimuksesta aina Freudin ajoista nykypäivään asti, joten se sopisi mielestäni hyvin tällaisen tutkimuksen eteenpäin viejäksi.

      Arvio kirjasta: Susanna Välimäki: Subject Strategies in Music
      A Psychoanalytic Approach to Musical Signification (2005)

    • Mustekalan joulukuun taiteilija: Mari Sunna:

      21.12.2005 Irmeli Hautamäki

      Mari Sunna on syntynyt vuonna 1972 Espoossa ja Vapaan taidekoulun käytyään lähtenyt Lontooseen jatko-opintoihin, millä tiellä hän on vieläkin. Sunna on työskennellyt Lontoossa vuodesta 1999.

Volume 13

  • Audiovisuaalinen taide 7/05, Volume 13
    • Tässä numerossa käsitellään äänen ja kuvan käyttöä taiteessa poliittiselta ja psykoanalyyttiselta kannalta
    • Pääkirjoitus: Äänen ja kuvan kokemukset:

      Mustekala headline 18.11.2005 Sirpa Jokinen ja Minna Heikinaho

      Numeromme kirjoittajat Ian Helliwell, Ilkka Levä ja Susanna Välimäki ovat uusia tuttavuuksia meille, kuten toivottavasti myös muille kuvataiteen kentällä toimiville. Valintaamme vaikutti kiinnostuksemme siihen miten eri tieteiden ja taiteiden edustajat lähestyisivät audiovisuaalisuutta, äänen ja kuvan suhteen kannalta.

    • Musiikin ja kuvan sodanvastainen retoriikka Rautaristi-elokuvassa:

      18.11.2005 Susanna Välimäki

      Sam Peckinpahin vuonna 1977 ohjaama Rautaristi-elokuva on yksi niitä toisen maailmansodan taisteluelokuvia, joiden viesti on selkeän kriittinen - kyse on sodanvastaisesta sotaelokuvasta. Juuri se, että toisen maailmansodan taisteluelokuva muodostaa niin suuren ja vahvan genren tiukkoine lajipiirteineen (ks. Basinger 2003 [1986]), mahdollistaa lajityypin kriittiset inversiot, vakiintuneiden kaavojen toisin toistamisen, vastakkaisten merkitysten rakentamisen “vanhoilla merkitsijöillä”.

    • Poliittisen talouden fetissit ja niiden tuhoaminen Tarantinon "Kill Bill" -elokuvissa:

      18.11.2005 Ilkka Levä

      ”Yhteiskunta, sitä paitsi, on prosessi, jossa minkä tahansa elävän, suhteellisen hyvin yhteen liittyneen inhimillisen ryhmän tila vaihtelee kiinteän ja - lainatakseni japanilaisten ystäviemme käsitettä - 'kelluvien maailmojen' (floating worlds) välillä.” (Turner 1991, vii.)

    • Experiments with Sound and Image:

      18.11.2005 Ian Helliwell

      The majority of my super-8 films involve a significant hands-on element - drawing, scratching and bleaching of emulsion, in a direct physical interaction with the celluloid. My electronic music soundtracks have a direct relationship with that same methodology; starting with a soldering iron and circuit, touching on wires and adding components, then physically reacting while recording the sound and watching the image - my aim is to achieve a very close synthesis of audio and visual elements.

    • Audiovisuaalisia tarinoita, Audiovisual Stories:

      18.11.2005 Dinah Bird, Petri Kuljuntausta, Maria Frepoli

      Dinah Bird:Coming from a radio background I feel the following story sums up my feelings: Once a journalist asked Orson Welles, which medium he preferred working with, radio or cinema, and he replied: " Radio, the screen is bigger ".
      – Dinah-Bird is sound artist in Paris.

    • Audiovisuaalisia tarinoita:

      18.11.2005 Seppo Renvall, Pekka Sassi:

      Olin kerran Katajanokalla, oli aamu ja oli syksyinen kuulas hyvin jyrkkä valo. Olin kävelemässä ja lapset leikkivät lähimmällä leikkialueella. Keinujen vinkuna, valo ja yhtä aikaa kuuluva raitiovaunun kaarroksessa tekemä kirskunta tuntuivat muodostavan kuvan ja äänen, jotka olivat samaa, tähän kokonaisuuteen tuntui kuuluvan myös kylmä ilma. Se oli kokonaisuus, joka kertoi jotain, musiikillinen ja kuvallinen kokemus.

    • Surrounding Sound:

      24.11.2005 Sossa Jorgensen

      Driving home one afternoon, I was listening to a radio program discussing what music you should not listen to when being in the traffic. British researchers concluded that heavy rock and sounds of car crashes was not recommended. Maybe not surprising?

    • Mustekalan marraskuun taiteilijat: SheOne ja Kid Acne:

      24.11.2005 Irmeli Hautamäki
      Girls, Myymälä 2, 11. -24.11. 2005
      Mikä vaivaa marraskuuta? Säntäilen ympäri kaupunkia etsimässä kuukauden taiteilijaa ja totean kerta toisensa jälkeen tilanteen lohduttomuuden.

Volume 12

  • Maataide ja Helsingin artscene 6/05, Volume 12
    • Tässä numerossa käsitellään Hanna Johanssonin Maataidetta jäljittämässä tutkimusta ja kierretään Helsingin artsceneä Anno Domini 2005
    • Pääkirjoitus: Taiteen kuvia rakentamassa, kaatamassa ja yhteen törmäyttämässä:

      Mustekala -headline 24.10.2005 Irmeli Hautamäki

      Mikä kulttuurinen rooli kuvilla on ja miten paljon työtä niiden eteen nähdään sen jälkeen, kun kuva on valmistunut ja lähtenyt tekijänsä kädestä? Kuvan julkinen elämähän alkaa todella vasta sitten, kun tekijä on luovuttanut sen esitettäväksi.
      Poliittisessa elämässä kuvat ovat politiikan keskeistä sisältöä, kuvat luovat toivoa tai pelkoa. Tieteellisessä elämässä kuviin otetaan etäisyyttä: kuvat, kuviot, mallit ja havainnollistukset ovat hyödyllisiä ajattelun apuvälineitä. Kuvien välittynyttä luonnetta pidetään tieteessä selvänä, kuvat ovat ihmisen aikaansaannoksia. Mitä useampien käsien lävitse tieteen kuvat ovat kulkeneet, sitä luotettavampina niitä pidetään. Entä taiteen kuvat? Sen jälkeen kun uskonpuhdistus hävitti ne kirkoistamme, on suhteemme kuviin ollut ambivalentti.

    • Maataiteen kokemusta jäljittämässä. Arvio Hanna Johanssonin väitöskirjasta "Maataidetta jäljittämässä":

      21.9. 2005 Veli-Matti Saarinen

      Johanssonin mukaan ”maataide näyttäytyy postmoderniin murrokseen liittyvänä ristiriitaisena taidemuotona. Toisaalta maataiteen kautta on haluttu ilmaista mahdollisimman välitöntä ruumiillista kokemusta maailmasta ja toisaalta sen esittämismuodot ja -käytännöt ovat kiinni jälkimodernin taiteen käsitteellistyneessä kaanonissa.

    • Filosofi, yksin, metsässä - Ajatuksia Hanna Johanssonin "Maataidetta jäljittämässä" –väitöskirjasta:

      21.9. 2005 Raisa Vesterinen

      – Anne Siirtola on halunnut osoittaa jotakin
      itse koetusta suhteesta metsään. Ne haastavat katsojan kuvittelemaan, mitä
      on olla pitkiäkin aikoja yksin metsässä, joka on historiallisesti myyttinen
      paikka. Taiteilija ``näkee toisin´´. ---

    • Mustekalan syyskuun näyttely: Raakel Kuukka, Rebekka:

      27.9. 2005 Carl-Dag Lige

      Where is the Home of a Black Girl?

    • Kierroksella Helsingin gallerioissa syyskuussa - Luovia tekoja ja tweed-takki miehiä:

      12. 10. 2005 Pirkko Holmberg
      Helsingissä on laaja galleriatarjonta, mutta on turha kuvitella, että kaikki galleriat olisivat toistensa kaltaisia.
      Aloitan pienen vertailukierrokseni
      Galleria Majakasta Kallion Harjukadulla. Huolimatta sijainnistaan pornokauppakorttelin tuntumassa, galleria on kaunis ja tunnelmaltaan
      seesteinen.

    • Riiko Sakkisen unelmadieetti:

      27.9. 2005 Katja Tähjä
      "Have I done something wrong?", ihmettelee iloinen pyöreä jäätelö. Salaattimies vihreässä viitassaan uhoaa puolestaan pelastavansa maailman. Muropakettien, hampurilaiskääröjen ja Disneyn tutun veitikkamaiset hahmot kirmaavat kilpaa Galleria Krista Mikkolan seinillä. Näyttely oliavoinna 18.8. – 18.9. 2005.

    • Vapauden ja sorron kuvat Von Trierin Manderlayssa:

      24.10.2005 Olli Mäkelä

      Manderlay on elokuvantekijä Lars von Trierin kolmiosaisen Amerikka-aiheisen elokuvasarjan toinen osa, joka jatkuu suoraan siitä, mihin sarjan esikoinen Dogville (2002) jäi.

    • Muistojen valo ja varjot - surrealistinen kokemus Bo Carpelanin "Kesän varjoissa":

      8.11.2005 Eeva Hannula

      Surrealismissa todellisuus haluttiin nähdä uudella tavalla. Tuttu ja
      jokapäiväinen näyttäytyi outona, hämmästyttävänä ja ihmeellisenä.

    • Realismin ja todellisuuden mahdoton yhtälö - Bo Carpelanin "Kesän varjot" surrealistisessa viitekehyksessä:

      8.11.2005 Matti Riihimäki

      Bo Carpelanin uusin romaani "Kesän varjot" on monitasoinen kuvaus lapsen, vanhuksen ja suvun arkitodellisuudesta sekä minuuden etsimisestä. Tai kuten kirjailija itse asian toteaa: "Voi kyllä kysyä, onko se romaani. Tavallaan se on, kokonaissuunnitelmastaan huolimatta, sikermä kuvia tai proosarunoja, jotka liittyvät toisiinsa" (Vuori 2005, 24).

    • Ajatuksen nopeudella kulutettua taidetta - Walter Benjaminin "Taideteos" –esseetä lukemassa:

      7.11.2005 Sini Mononen

      Walter Benjaminin essee ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella” pohtii muutosta ja sen kokemista. Benjamin kuului Frankfurtin koulukuntaan, johon hänen lisäkseen kuuluivat myös muun muassa Theodor Adorno, Max Horkheimer ja Leo Lowenthal. Koulukunnan ajatusmaailma pohjautui mm. marxismiin, mutta Benjaminin tekstistä tämän opillisen esi-isän ajatuksia voi olla ensi kädeltä vaikea paikantaa. Benjamin käsittelee aihettaan kuitenkin jotakuinkin dialektiseen tyyliin teesien ja antiteesien kautta.

    • Marianna Uutisen näyttely pysäyttää:

      12. 10. 2005 Esko Kari

      Galleria Anhavaa voi pitää yhtenä Suomen taide-elämän merkittävimmistä foorumeista. Se näyttää taideyleisölle nykymaalausta ja muokkaa maaperää uudelle, vaikka ei olekaan tässä suhteessa varsinaisesti edelläkävijä.

Volume 11

  • Mallarmé, Une Negresse 5/05, Volume 11
    • Tässä numerossa Mustekala.infon uusi toimitusneuvosto esittäytyy runoilija Stephane Mallarmén tulkitsijana
    • Pääkirjoitus: Runoraati Mallarmén kimpussa. Mustekala.infon uusi toimitusneuvosto esittäytyy:

      Mustekala headline 20.6.2005 Irmeli Hautamäki

      Kiinnostukseni Mallarméta kohtaan syntyi tehdessäni väitöskirjaa Duchampista kymmenisen vuotta sitten. Duchamp ilmoitti ihailevansa Mallarmén persoonaa ja tämän tapaa käyttää kieltä.

    • Une Négresse...(Neekeritär...):

      20.6.2005 Stéphane Mallarmé

      Neekeritär ...

      Neekeritär demonin riivaama
      Haluaa maistaa lasta surullista uusien hedelmien
      Ja rikollisten myöskin revittyjen hameidensa alla,
      Tämä ahmatti valmistautuu viekkaisiin puuhiin:

    • Todellisuuden selittäminen ja selättäminen runouden keinoin:

      20.6. 2005 Timo Kaitaro

      Jos ei kiinnitetä huomiota runon ilmeisimpiin merkityksiin: kuten torjutun paluuseen, oidipuskompleksiin, kastraatioahdistukseen, eksotismiin, jne., paljastuu alta outoja kieliopillisia konstruktioita, epäselviä viittauksia ja hämäriä vihjauksia. Vaikka Mallarmén teksti on nuoruudenrunona huomattavasti selkeämpi kuin hänen monet muut runonsa, on sen jäsentämisessä oma vaivansa. Lukija pannaankin siis heti alkuunsa töihin.

    • Demoni valtameren aarella:

      20.6.2005 Sirpa Jokinen

      Hanen saavuttuaan outoon maahan, ehka Kuubaan, ja karsittyaan aikaeron luomasta vasymyksesta,
      heraa selallaan levattyaan jouhipatjan paalla. Han nousee hamarassa palatsissa.
      Neekeritar, surullinen kuin riivatut viekkaat rikolliset,
      tuo kuitenkin hedelmia.

    • Puhekyvytön lastenkamarissa:

      20.6.2005 Irmeli Hautamäki

      Stephane Mallarmén Neekeritär- runoa on mahdotonta selittää tyhjentävästi, eikä se ole edes tarpeellista, sillä se toimii muutenkin, ja on erittäin mukaansatempaava. Parhaan lähtökohdan sen lukemiselle antaa tieto, että kirjoittaja on 20-vuotias nuorimies. Nuorimies haluaa näemmä shokeerata.

    • Kissan katse eli filosofi kylpyhuoneessa – Tieto-opillisia pohdiskeluja "Neekerittären" ja Derridan innoittamina:

      20.6.2005 Tomi Kaarto

      Vuonna 1997 pitämässään esitelmässä («L’animal que donc je suis [à suivre]») Jacques Derrida puhuu tilanteesta, jossa ollessaan alasti kylpy- tai makuuhuoneessa kissa, ”eläin”, katsoo häntä. Ja hän tuntee häpeää tämän katseen edessä.

    • Ei vastaanottoa ateljeeaikana kello 9 - 4. Arvio Riitta Konttisen Schjerfbeck-elämäkerrasta:

      23.5. 2005 Hannele Rantala

      "...minä en tiedä miltä moderni näyttää, vain sen tiedän, että teos kehittyy edellisen pohjalta, siinä saavutetun kokemuksen kautta", kirjoitti Helene Schjerfbeck kun häntä määriteltiin moderniksi.

    • Kaksi naamioitujaa - Axel Gallénin Démasquéen arvoitukset:

      16.5. 2005 Taina Kauppinen ja Mirkka Mattheiszen

      Taiteilijat tuottavat koko ajan uusia kuvia. Vain pieni osa niistä saa pysyvän sijan taidehistoriassa. Jotkut teoksista kanonisoidaan. Silloin saattaa käydä niin, että niistä tehdään jatkuvasti entisiin nojaavia tulkintoja sen sijaan, että ne perustuisivat tuoreisiin, kuvan edessä syntyviin, kokemuksiin.

Volume 10

  • Ympäristötaide 4/05, Volume 10
    • Tässä numerossa käsitellään ympäristöestetiikkaa, arkkitehtuuria, naistenlehtien unelma-asuntoja ja Heli Rekulan valokuvataidetta
    • Pääkirjoitus: Ympäristötaidetta ja arkkitehtuurikokemusta etsimässä:

      Mustekala-headline 15.4.2005 Irmeli Hautamäki

      Meillä kaikilla on tarve elää hyvässä ympäristössä ja haluamme vaalia ympäristön laatua. Hyvä ympäristö on myös kaunis ja siinä on myös mielellään taidetta. Tällaiset itsestäänselvyydet vaikuttavat latteuksilta jokamiehen sanomina, mutta kun ne lausutaan akateemisessa yhteydessä tutkimukseen vedoten, on syytä vähän hieroa silmiään.

    • Ympäristötaideaapinen - ajatuksia Ossi Naukkarisen kirjasta "Ympäristön taide":

      15. 4. 2005 Teemu Mäki

      Johtuuko siitä, että Naukkarinen on töissä “muotoiluyliopistossa” , että hän joutuu erikseen painottamaan, että taiteella saa olla kriittinenkin tehtävä?

    • Kenelle 'Ympäristön taide' on tarkoitettu - vastaus Teemu Mäelle:

      20.4. 2005 Ossi Naukkarinen

      Teemu Mäki arvioi kirjaani ’Ympäristön taide’ 15.4.2005 päivätyssä tekstissään ’Ympäristötaideaapinen’ niin perusteellisesti, ettei keskustelua voi olla jatkamatta. Hän nimittäin nostaa esiin muutamia aiheita, joita on syytä ruotia yleisemminkin kuin vain yhteen kirjaan keskittyen. Mäen arvio on myönteinen kokemus, sillä se edustaa valitettavan harvinaista perustellun, huolellisen ja ajatellun kritiikin perinnettä, jota ei esimerkiksi valtalehdistössä tai kaupallisissa sähköisissä viestimissä tapaa juuri koskaan.

    • Heli Rekulan taide ja arkkitehtuurin kokeminen:

      12. 4. 2005 Arvi Mäkitalo

      "Arkkitehtuuri , joka ei puhuttele, joka ei paljasta mitään ei ole todellista arkkitehtuuria. Rakennustaide, joka ei kosketa ei ole todellista taidetta."
      Heli Rekulan näyttely saa katsojan nostamaan vireystasoaan. Sen terävät kaksiulotteiset kuvat koetaan hyvin fyysisesti. Ne ovat lähes veistoksellisia, videoteosten tapauksessa jopa tilallisia. Maisemakuvat, muotokuvat ja selkeämmin kantaaottavat teokset ovat ulkoisesti hyvinkin erilaisia. Yhdistävä tekijä on välimatkan, saavuttamattomuuden ja samanaikaisen saavutettavuuden tutkiminen.

    • Autiomaan vieraus - Heli Rekulan näyttely suunnittelijan silmin:

      12. 4. 2005 Eila Lahdenperä

      ”Autiomaa”- näyttelyn maisemakuvien toiseus ja valikoimattomuus on hirvittävää. Tulee selvästi esiin, että maailma on ruma ja vihamielinen paikka meille, jotka haluamme nähdä asiat kauniina ja harmonisina.

    • Kaipaus ja kosketus Rekulan kuvissa sekä modernin arkkitehtuurin kritiikki:

      12.4. 2005 Milja Nuorkivi

      "The architecture of the eye detaches and controls, whereas haptic architecture engages and unites" (Pallasmaa, Hapticity and Time).

    • Koti runollisena mielikuvana Bachelardin "Tilan poetiikassa":

      8. 6. 2005 Irmeli Hautamäki

      Gaston Bachelard oli ranskalainen filosofi ja tiedemies, jonka ajattelu säteilee yhä ympärilleen laajasti levittäytyvää lempeää valoa.Bachelardin tuotannossa analyyttisyys ja taiteellisuus yhdistyvät ihailtavasti.

    • Koti tarinana - Gaston Bachelardin narratiivinen uneksinta:

      8. 6. 2005 Arvi Mäkitalo

      Bachelardin käsityksen mukaan uneksiva ihminen ja talo yhdessä muodostavat kodin. Näin muodostuva koti tarjoaa yksilölle merkityksiä ja sisältöä. Näiden subjektiivisten merkitysten kautta mieleen rakentuu uneksinnan koti, jota hän kantaa aina mukanaan, ja joka on enemmän kuin sen synnyttänyt materiaalinen muoto. Bachelard lainaa Jean Wahlia:

    • Filosofimiehet Glorian kauniissa kodissa:

      8. 6. 2005 Milja Nuorkivi

      Niin kutsuttujen sisustuslehtien kenttä jakautuu karkesti kahteen alueeseen: toiseen kuuluvat ns. naistenlehdet, kuten Avotakka, Glorian koti sekä Kodin kuvalehti, toiseen taas selvemmin ammattilaisille suunnatut muotoilu- ja arkkitehtuuripainoitteiset lehdet kuten Muoto, Wallpaper ja Arkkitehti, jotka välttävät profiloitumista viihteellisiksi naistenlehdiksi.

    • Unelmien järjestelijät - Naistenlehdet ja kodin mielikuva:

      8. 6. 2005 Irmeli Huhtala

      Bachelardin ajatukset nurkkauksista, jotka on varattu unelmille, saivat minut tunnustamaan kotini tavarakätköjen tarpeellisuuden. Vaikka hän ei puhu tavaroista, vaan vain unelmien kodeista, näen silti niillä yhtäläisyyttä. Koen että tavarat ovat indikaattoreita unille ja että ne tuottavat unelmia ja assosiaatioita. Ne eivät ole turhia, vaikka toisinaan kaaos kuvaa tarkemmin olotilaa, minkä kohtaan tavaroideni keskellä. Esineet ovat taloni irrallisia osia. Ne muistuttavat edellisistä asuinpaikoista, menneestä ajasta ja kulkevat mukanani.

    • Katseen liikkeen jäljillä Hannele Rantalan ja Heli Rekulan näyttelyissä:

      12. 4. 2005 Markku Norvasuo

      Hannele Rantalan näyttelyssä kuvaaja on flanööri, jonka havainto osuu ikään kuin ohi, ei suoraan nimettävään kohteeseen, vaan sen jättämiin jälkiin. Hannele Rantalan näyttely (9.3. – 27.3. 05) jakautuu kolmeen osaan. Ylägallerian toisessa huoneessa on kymppikuvakokoisia värivedoksia. Toisen huoneen kuvat ovat typografisia, ne esittävät sanoja. Valokuvat on ryhmitelty yksittäin, kaksittain, kolmittain niin että syntyy rinnastuksia.

    • Hulvatonta menoa taiteessa - arvio romaanista 'Suuri performanssi':

      16.5. 2005 Irmeli Hautamäki

      Harri Mannerin humoristinen romaani ‘Suuri performanssi’ käsittelee fiktion keinoin suomalaisen taidemaailman tilaa postmodernin hyökyaallon jäljiltä.

    • Places, Sounds , Words:

      16.5. 2005 Sirpa Jokinen

      Listening to the recordings made in different spaces, enables the listener to picture in his own mind the place, its dimensions and what is there.

    • Elina Brotherus ja Heli Rekula: kaksi kuvaa naiseudesta:

      26. 4. 2005 Raisa Vesterinen

      Käsittelen seuraavassa Elina Brotheruksen omaelämäkerrallisia valokuvia teossarjoista Das Mädchen Sprach von Liebe (1997-1999), Suites francaisen 2 (1999) ja The New Painting (200-) ja vertaan niitä Heli Rekulan (oma)kuviin Autiomaa-nayttelyssä.

Volume 9

  • Heidegger, asuminen ja Paha maa –elokuva 3/05, Volume 9
    • Tässä numerossa tarkastellaan asumista fenomenologian näkökulmasta ja katsotaan millaista on olo Helsingissä Aku Louhimiehen elokuvassa Paha Maa
    • Pääkirjoitus: Ketkä lukevat mustekalaa ja miksi?:

      Mustekala-headline 15. 3. 2005 Irmeli Hautamäki

      Mustekala.info perustettiin maaliskuussa 2003. Kahden vuoden toiminnan jälkeen teetetty palvelintilasto kertoo, että tänä aikana onnistuneita pyyntöjä on ollut yhteensä 22.737 ja onnistuneita sivujen pyyntöjä 14.051. Tämä tarkoittaa, että vähän yli
      14.000 kävijää on vieraillut sivustoilla ja että lähes jokainen lukee enemmän kuin yhden artikkelin, mistä tulee luku 22.737.

    • Millaista on olo hyvinvointi-Helsingissä - Paha maa Heideggerin ajattelun valossa:

      13. 3. 2005 Eila Lahdenperä

      Aki Louhimiehen 'Paha maa' elokuvassa kuvataan Helsinkiä ankeana. Sää tuntuu koko ajan olevan huono. Helsinki on kylmä, eikä siellä tunnu olevan kovin montaa onnellista asukasta.

    • Heideggerin päättäväisyys 'Paha maa' elokuvassa:

      13. 3. 2005 Peter Tattersall

      "Syyttömänä syntymään sattui hän,
      tähän maahan pohjoiseen ja kylmään"

    • Heidegger's Resoluteness in the film 'Paha Maa':

      13. 3. 2005 Peter Tattersall

      "Syyttömänä syntymään sattui hän,
      tähän maahan pohjoiseen ja kylmään"

      The above excerpt from Eppu Normaali's song, shown at the start of the film, is a description of the Heideggerian concept of being "thrown-into-the world".

    • Pahan maan perilliset ja Heideggerin alkuperäinen etiikka:

      13. 3. 2005 Saara Hannula

      Onko elokuvassa todella kyse pahan olon siirtymisestä ihmisestä toiseen, kuten sen alussa kysytään? Henkilöiden tuntemukset tuntuvat olevan passiivisesti läsnä ja vain odottavan tilaisuutta noustakseen pintaan. Toisaalta mitkään tapahtumista eivät ole seurausta tietoisesta pyrkimyksestä pahan tuottamiseen.

    • Enkeleitä ja paholaisia ´Pahassa maassa':

      13.3. 2005 Milja Nuorkivi

      Osa 'Pahan maan' henkilöistä edustaa selvästi poeisis-kulttuuria, taitojen ja huolenpidon, käsityön, ruoanlaiton, puutarhanhoidon ja kirjallisuuden kulttuuria, kun osa taas on selvästi teknologia-aikakauden lapsia, jossa päämääränä on enenevässä määrin halujen ja tarpeiden nopea tyydyttäminen. Näiden kulttuurien törmääminen johtaa erilaisiin kriiseihin.

Volume 8

  • Edelfelt -spektaakkeli 2 2/05, Volume 8
    • Tässä numerossa käydään keskustelua Edelfelt -juhlanäyttelyn spektaakkelimaisesta luonteesta ja valtion museoiden roolista
    • Pääkirjoitus: Edelfelt-spektaakkeli keskustelu jatkuu:

      16.2. 2005 IrmeliHautamäki

      Albert Edelfeltin 150 vuotisnäyttelyn spektaakkeli-luonnetta arvioitiin mustekala. infossa Arja karhumaan ja Jenni Peisan kirjoituksissa sekä tammikuun headlinessa. Keskustelu jatkuu kolmesta eri näkökulmasta.

      Kriitikko Heikki Kastemaan mielestä kaupalliset taidespektaakkelit ovat OK ja niiden arvostelu osoitus luterilaisesta penseydestä. Spektaakakeleita täydentävät tutkimuksen alalla taidehistorian 'saippuaoopperat', jollaiseksi Kastemaa nimittää Anna Kortelaisen 'Virgine'-kirjaa. Nekin ovat Kastemaan mielestä OK.

    • Miten suhtautua taiteen megahitteihin? eli ovatko yli kolmesataa tuhatta kävijää väärässä?:

      15.2. 2005 Heikki Kastemaa

      Ateneumin Albert Edelfelt -näyttelyn päättymistä 30.1.2005 uutisoitiin laajasti, mutta hyvin toteavasti ja rutiininomaisesti. Kyseessä oli kaikkien aikojen suurimman yleisömäärän saavuttanut taidenäyttely maassamme. Syyskuun 3. päivänä 2004 yleisölle avattu taidenäyttely kokosi 304 767 katsojaa.

    • Museo ei ole tyyneyden keidas - kommentti museon kävijäennätysten puolesta:

      15.2. 2005 Susanna Pettersson

      Albert Edelfelt –näyttely on puhuttanut Mustekalassa näyttelyn aikana ja myös sen jälkeen. Näyttelyn suuri suosio herätti kriittiset arvioijat pohtimaan näyttelyn spektaakkeliluonnetta. Mitä taiteesta jää jäljelle, jos salit ovat tungokseen asti täynnä ja museokäynnin huipentuma on shoppailukierros museon kaupassa?
      Seuraavassa kommenttipuheenvuorossa tarkastelen sitä, miksi kävijäennätyksillä on paikkansa museomaailmassa ja kysyn, eikö taidetta voisi myös ”kuluttaa”.

    • Edelfelt-näyttelyn presentaatio ja taiteen tutkimus:

      15.2. 2005 Irmeli Hautamäki

      Edelfelt-juhlanäyttelyn loppuvaiheessa tammikuussa 05 ‘Virginie- maalaus piti eristää köysillä uteliaalta massalta, joka tungeksi sen ympärillä peittäen sen muurin tavoin. Monet ihmiset työnsivät nokkansa kiinni Virginiehen ja yrittivät jopa koskettaa sitä.

    • Katutaide ympäristöesteettisin silmin - Ajatuksia julkisen tilan käytöstä Suomessa:

      8.2.2005 Anssi Vallius

      Siinä missä perinteisissä gallerioissa näytteillä olevat nykytaideteokset saavat maksavan yleisön naurahdellen pyörittelemään päitään, "katujen gallerioiden" taiteilijoita kyyditetään kiven sisään.

Volume 7

  • Edelfelt -spektaakkeli 1 1/05, Volume 7
    • Tässä numerossa käsitellään Ateneumin syksyn 04 spektakulaarista Edelfelt -juhlanäyttelyä
    • Pääkirjoitus: Spektaakkeli -Albert ja marginaali-Jouni:

      Mustekala headline 3.1.2005 Irmeli Hautamäki

      Syksyn 2004 aikana helsinkiläisyleisölle tarjottiin useita hyvin tehtyjä näyttelyitä, joista suuri yleisö otti omakseen Designmuseon Versace-näyttelyn ja Ateneumin Edelfeltin 150- vuotisjuhlanäyttelyn.

      Helsingin kaupunginmuseon taiteellisesti korkeatasoinen ‘Nurkan takana’- näyttely ja Kiasman ‘Ehkä puhummme samasta’-näyttely jäivät sen sijaan varjoon. Tämä on paradoksaalista, sillä juuri ne olivat taiteellisesti tarkastellen kärkeä.

    • Ateneumin Albert Edelfelt-näyttely spektaakkelina:

      5.1.2005 Jenni Peisa

      Vuonna 1957 perustettu Kansainvälisten situationistien liike näki modernin kapitalistisen yhteiskunnan spektaakkeliyhteiskuntana. Avantgardistinen ja marxilainen situationismi oli nähnyt dadan ja surrealismin epäonnistueen kapitalistisen yhteiskunnan järkyttämisessä: kapitalismi oli onnistunut kääntämään kritiikin voitokseen tekemällä kriittisistä taideteoksista myyntiartikkeleita.

    • Taidekasvatusta vai massakulttuuria? Albert Edelfeltin juhlanäyttely taidespektaakkelina:

      3.1. 2005 Arja Karhumaa

      Lehti-ilmoituksen kuvassa on Albert Edelfeltin teos 'Merellä' (1883) kehyksissä Ateneumin seinällä. Teoksen edessä, selin meihin, seisoo nainen yllään viimeisintä muotia olevat vaatteet ja näyttävät korkeakorkoiset saappaat sekä kädessä designlaukku. Naisen hiukset ja sifonkihuivi hulmuavat tuulessa, joka maalauksen mereltä puhaltaa naista päin. Valokuva antaa tietenkin ymmärtää, että maalaus tekee naiseen suuren vaikutuksen.

    • Kohtaaminen ja kohtaamattomuus - Jouni Kujansuun ja Dias&Riedwegin näyttelyt ja niiden presentaatiot:

      3.1.2005 Olli Vallinheimo

      Nykytaide saattaa olla vastaanottajan kannalta vaikeaselkoista ja hankalaakin. Tämä vaikeus ei aina johdu pelkästään siitä, että teokset estäisivät katsojan omien ja vapaiden tulkintojen tekemisen. Vaikeus johtuu myös siitä, että katsomme niitä taidemuseokontekstissa ja nojaudumme herkästi tulkinnoissamme museoiden tuottamaan materiaaliin.

    • Kaupunkitaide ei ole ilkivaltaa:

      7.12. 2004 Mika Hannula

      Sanan ‘taide’ käyttö on kiinnostavassa käymistilassa. Samaan aikaan kun Taide-lehden päätoimittaja (5/04) tuskailee taiteilija- ja taide-käsitteiden laajentumista uusiin yhteyksiin - kuten muodin ja kehitysvammaisten luovan toiminnan piiriin - Kuvataideakatemia opettaa rohkeasti ottaamaan kaupunkitilaa haltuun taiteen nimissä

Volume 6

  • Versacen lumous 5/04, Volume 6
    • Tässä numerossa käsitellään Gianni Versacen muotitaidetta jonka valtamedia kuittasi huorahtavaksi sekä elokuvia ja näyttelyitä joiden sisältö liittyyy homoseksuaalisuuteen
    • Pääkirjoitus: Ylellisyyttä, moralisoinita ja kohtaamisia palatsissa:

      Mustekala headline 30.11.2004 Irmeli Hautamäki

      Käydessäni alle kymmenen vuotta sitten Milanossa yritin vierailla kaupungin kuuluisassa Duomossa.

      Kävijät jonottivat kirkon ulkopuolella vahtimestarien päästäessä ihmisiä sisään vuorollaan. Kun oma vuoroni tuli, vahtimestarit katsahtivat minua ylhäältä alas. Toinen heistä rypisti kulmiaan ja tokaisi : Watch your arms, lady!

      Hänen katseensa sysäsi minut jonon sivuun. Ylläni oli kesäleninki, jonka helma ulottui maahan asti. Leningissä ei ollut kuitenkaan hihoja. Astuin tyrmistyneenä sivuun samalla kun aistikas italiatar, jolla myöskin oli hihaton asu, vetäisi käsilaukustaan ohuen silkkihuivin ja peitti sillä käsivartensa. Hän astui kirkkoon minun ohitseni.

    • Versacen lumoissa:

      25.11.2004 Kati Laakso

      Muoti kuuluu kiinteänä osana designin yhä kasvavaan merkitykseen ja sen arvostus on vihdoin myös meillä Suomessa nousussa.

    • Gianni Versacen taide - totta vai tarua?:

      5.12. 2004 Kati-Maarit Ritvanen
      Gianni Versacen taiteellisuus ja intohimo omaa työtään kohtaan on ilmeistä. Hänen
      luomassaan tyylissä näkyy voimakkaasti hänen persoonansa; siinä italialaisuus
      kohtaa homoeroottisuuden ja perinne nykyisyyden.

    • Irti täti-tyylistä - Gianni Versace ja unelma naisesta:

      24.11.2004 Aila Ahla

      Gianni Versace osaa totetuttaa jokaisen tätityylistä poikkeavan, hienostuneen ja älykkään naisen toiveen näyttää joskus edes hiukan ”katutytöltä” .

    • Gianni Versacen postmoderni muotitaide:

      30.11. Jaana Cawen

      Postmodernin hengen mukaisesti Versacen luomistyö perustui lainauksille ja viitteille.

    • Pakeneva minuus -Jouni Kujansuun retrospektiivinen näyttely Tennispalatsissa:

      18.10.2004 Raisa Vesterinen

      Teoksessa "Puppies" rinnastetaan koiranpennut ja mies, jonka olemus viittaa homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuus on marginaalista.

    • Olemassaolon vääjäämättömyydestä - Jouni Kujansuun retrospektiivinen näyttely:

      7.10.2004 Kimmo Korhonen

    • Puhtaus ja lika - miehinen ahdistus ulkonäöstä:

      10.10.2004 Marjukka Syväterä

      Jouni Kujansuun Nurkan takana- näyttelyssä Tennispalatsissa on teoksia kymmenen vuoden ajalta, vanhimmat 90-luvun alusta.

    • Miehisyyden gloriasta syrjäytymisen häpeään:

      10.10. 2004 Anna Jensen

      Jouni Kujansuun näyttely Tennispalatsissa on kuin korkeakulttuurinen peep show; tuntuu kuin olisi salaa päässyt katsomaan jotakin hyvin intiimiä, jotakin, mikä yleensä pidetään katseilta suojassa. Prosessinomaisuus, joka syntyy ripustuksesta, sekä siitä, että esillä on kaikkea piirustuksista ja videoista valmiisiin veistoksiin, luo illuusion taiteilijan ajatuksiin kurkistamisesta. Lopputulos on monipuolinen ja moniselitteinen.

    • Viileää lihakeittoa - Jouni Kujansuun retrospektiivi:

      20.10.2004 Jaakko Koskinen

      Kujansuun teoksissa on yhtenäisenä tekijänä staattisuus, paikallaolo. Teokset ovat ja pysyvät paikallaan, vaikka me itse vanhenemme, kasvamme ja rapistumme.

    • Ignacio Darling - Almodovarin eroottinen ihmissuhdetrilleri:

      20.10.2004 Kimmo Korhonen

      Elokuva asettaa valtakulttuurin ulkopuolelle fiktiivisen maailman, jossa transseksuaalisuus ei ole poikkeus ja homoseksuaalisuus näyttäytyy lähes normina

    • Hyväksikäytettyjä ja hyväksikäyttäjiä Huonossa Kasvatuksessa:

      10.11. 2004 Pessi Levanto

      *Huono kasvatus' on jo Almodovarin viidestoista elokuva, mutta ensimmäinen, missä hän suoranaisesti ottaa kantaa Francon aikaan ja siihen, miten se vaikutti sen alla kasvaneisiin ihmisiin, kuten häneen itsensä.

    • Dias&Riedweg puhuvat meille meistä:

      5.12. 2004 Kati-Maarit Ritvanen

      'Ehkä puhumme samasta' (Kiasma 30.10.2004 - 16.1.2005) on näyttely, jossa aika ja paikka unohtuvat hetkeksi.
      Olemme tilanteessa, jossa kohtaamme 'toiseuden' ihmisissä, jotka ovat
      saaneet huonompiosaisen, muttei kuitenkaan merkityksettömän,
      roolin.

    • Dias&Riedweg - kohtaamisia:

      30.11. Niko Haukkala

      Taiteilijapari Dias&Riedwegin näyttely Kiasmassa haastaa tarkastelijan pohtimaan itseään maailmassa elävänä olentona. Näyttelyn teosten aiheiden punaisena lankana on yksilö ja yksilönä maailmassa olemisen ja toimimisen eri roolit ja ehdot, joiden vastapoolina toimii kokonaisuus: yhteisö, uskonto, jumala.

    • Kuinka vaikeaa on puhua samasta:

      30.11. Petra Minn

      Ehkä puhumme samasta näyttelyssä yksilöä kunnioitetaan kyllä, mutta samalla etsitään yhtäläisyyksiä, yhteisiä puheenaiheita ja käsitteitä.

    • Naamioita ja kohtaamisia - Dias&Riedweg Kiasmassa:

      3.12. 2004 Veera Berner

      Kuuntelijan roolillaan taiteilijat ovat halunneet korostaa yksilöllisyyden arvoa.

    • Lasi maitoa ja uusin Akkari - Vesa-Pekka Rannikko/Fiktio:

      24.11.2004 Terhi Varonen

      Rannikon värikylläisten teosten ote on sarjakuvahahmojen lailla karikatyyristävä ja hauska.

Volume 5

  • Duchamp 4/04, Volume 5
    • Tässä numerossa käsitellään insitutionaaliseen taiodeteoriaan liittyviä myyttejä
    • Pääkirjoitus: Tekevätkö instituutiot taidetta?:

      Mustekala headline 26.10.2004 Irmeli Hautamäki

      Jos museo julistaa kaiken normikriittisen taiteen jo etukäteen turhaksi anarkiaksi, onko silloin syytä ihmetellä kritiikin puutetta?

    • Nykytaiteen banaali helvetti - arvio Donal Kuspitin kirjasta The End of Art:

      6.10. 2004 Irmeli Hautamäki

      Johtava amerikkalainen taidekriitikko Donald Kuspit on julkaissut 2004 poleemisen kirjan ‘The End of Art’, (Cambridge University Press, 2004) jonka pääväitteenä on, että taide on lopussa.

    • Sana Taide:

      6. 10. 2004 Georges Charbonnier ja Marcel Duchamp

      Mustekala julkaisee otteen Georges Charbonnierin keskustelusta Marcel Duchampin kanssa, joka tehtiin Ranskan Radiolle 1961. Keskustelun aiheena ovat taiteen ja maun käsitteet.

    • Muste Tahroja:

      25.6. 2004 Löylyn Lyömä

      Mustekala alkaa julkaista uutta kevyempää 'Muste tahroja' - palstaa, jonne voi toimittaa taide-elämään liittyviä anekdootteja ja pakinoita, kirjoituksia voidaan julkaista myös nimimerkillä. Toimituksen email-osoite on mustekala@mustekala.info. Palstan aloittaa Löylyn lyömä juhannus-aiheisella pakinallaan. Mustekala toivottaa kaikille hyvää juhannusta!

Volume 4

  • Teemu Mäki 3/04, Volume 4
    • Tässä numerossa käsitellään eläisuojeluaktivistien keväällä 2004 aiheuttamaa väkivaltiasta purkausta taidemaailmassa joka oli vähällä viedä taiteilija Teemu Mäen ja museotyöntekijöiden hengen
    • Pääkirjoitus: Fundamentalismia ja taidetta:

      Mustekala headline 6.5. 2004 Irmeli Hautamäki

    • " Minne tuuli kuljettaa..."eli provokatiivisen viestin vaikeudet:

      8.6. 2004 Maritta Mellais

      Vaikuttaa siltä että provokatiivisuus kuvataiteen keinona todella voi onnistua herättämään yhteiskunnassa vaiettuja asioita ja paljastamaan näkymättömissä olevia solmuja. Ovatko ne juuri niitä asoita, joita taiteilija teoksen tehdessään on halunnut esille nostettavan, on toinen kysymys kirjoittaa Kuvataiteen keskusarkistossa työskentelevä Maritta Mellais.

    • Avantgardea, metafyysista ahdistusta ja suomalaista suvaitsemattomuutta:

      4.6. 2004 Irmeli Hautamäki

      Avantgardea on suvaittu Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa länsimaisen vapauden nimissä, koska se on kyennyt käsittelemään kipeitä aiheita ja samalla puhdistanut henkistä ilmpiiriä.

    • Väkinäistä seksiä:

      4.6. 2004 Teemu Mäki

      Kissan tappaminen ja videoteoksen tekeminen EI ollut minulle seksuaalisesti kiihottavaa, kirjoittaa Teemu Mäki, joka alla kertoo asioista, joita My Way teos käsitteli ja mitä hän teoksella halusi sanoa.

Volume 3

  • Taidepalkinnot 2/04, Volume 3
    • Pääkirjoitus: Taidepalkinnot ja kritiikin paikka:

      3.4. 2004 Irmeli Hautamäki

      Kertovatko nykyisin jaettavat taiteilijapalkinnot yleisön yhä piinallisemmaksi käyvästä kiitollisuudenvelasta? Korvataanko aito tunnustus ja kiinnostus työntämällä taiteilijalle vain iso könttäsumma rahaa?

    • Tampereen taidemuseo - kaupunkilaisten olohuone vai modernismin temppeli?:

      17.3. 04 Katja Matikainen

      Tampere on muuttunut vauhdilla perinteikkäästä savupiipputeollisuus kaupungista moderniksi IT-alojen e-Tampereeksi. Nyt sinne halutaan uusi museokeskus, sillä kaupunki haluaa ilmeisesti korottaa profiiliaan luovana ympäristönä. Pari vuotta sitten Helsingistä Tampereelle muuttanut taidehistorioitsija Katja Matikainen tarkastelee kotikaupunkinsa museoiden tilannetta.

    • Palkitsemisen piina:

      30.3. 2004 Timo Valjakka

      Taidepalkiinnot peilaavat maun ja arvostusten muutoksia.
      Palkinnot ovat eräänlaisia ilmapuntareita ja sellaisina merkittävä osa taideyhteisön historiaa. Kun niitä tarkastelee pitkällä aikavälillä, yksittäisten taiteilijoiden takaa paljastuu esimerkiksi valintoja tehneiden yksilöiden ja raatien suhde omaan aikaansa ja sen ilmiöihin. Näin palkinnot kertovat paljon siitä, miten muuttuva maku ja vaihtelevat mielipiteet ja arvostukset ovat kulloinkin muovanneet käsitystä siitä, millaista on hyvä taide.

    • Meidän 90-lukumme:

      17.3. 04 Irmeli Hautamäki ja Taava Koskinen

      Kahden 90-luvulla taide-elämässä aloittaneen toimijan muistelmat kirjeenvaihdon muodossa. Törmäyksiä, paljastuksia, kylmää hikeä ja naurua. Jos muistat jotakin lisää tai paremmin, voit kirjoittaa meille osoitteeseen mustekala@mustekala.info.

    • Hysteria ja taide:

      17.3. 04 Irmeli Hautamäki

      Tohtori Charcot’n sanotaan suhtautuneen potilaisiinsa kuin taiteilija materaalinsa. Tämän tulkinnan esittäminen on Anna Kortelaisen kirjan paras oivallus ja peittää taakseen sen puutteet.

    • Huomiota johdannosta Derridan Platonin apteekkiin:

      3.4. 2004 Tomi Kaarto

      Johdantoon sisältyy aina jokin filosofinen ennakko-oletus suhteessa tekstiin johon se johdattaa. Tomi Kaarto tarkastelee Platonin apteekin toimittajien johdattelua Derridan kannalta keskeiseen fenomenologiaan.

    • Historiaa nopeammin - Niin lähellä, niin kaukana:

      2.4. 2004 Mirva Sjöroos

      Kiasmassa 2.5. 2004 asti esillä oleva Historiaa nopeammin -näyttely esittelee Venäjän ja Baltian maiden nykytaiteilijoiden teoksia.

    • After Image - Kuvia sisimmästä:

      2.4. 2004 Seija Kurki

      Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa on avoinna 25.2 - 23.5. 2004 neljän naistaiteilijan yhteisnäyttely, valokuvia ja videoteoksia.

Volume 2

  • Elonkorjaajat 1/04, Volume 2
    • Pääkirjoitus: Vaihtoehtotaidetta eilen ja tänään:

      Irmeli Hautamäki 19.2. 2004

      Mustekala kertoi toukokuun 03 pääkirjoituksessaan Helsingin uusista vaihtoehtogallerioista. Sen jälkeen niitä on ilmaantunut varsinkin Kallion kaupunginosaan vielä lisää.

    • Aikalaisia ja edelläkävijöitä - Elonkorjaajat käsitetaiteen tiellä:

      Heikki Kastemaa 18.2.04

      Elonkorjaajat toi kansainävälisen nykytaiteen maahamme kylmän sodan aikakaudella, jolloin Suomi ei muodostanut minkäänlaista vuoropuhelua länsieurooppalaisen taiteen kanssa.

    • Luulin tuntevani Elonkorjaajat:

      Maria Laukka 18.2.04

      Taidehallin näyttelyssä 13.12.03-18.1.04 nähtiin jo melkein instituutioksi muuttunut taiteilijaryhmä. Heidän suurin yhteinen piirteensä on romanttisiin mittoihin yltävä individualismi.

      Nimi oli hauska jo silloin kun se keksittiin. Se toi hupaisesti mieleen Courbet´n Tähkänpoimijat, jopa Iltakellot, kuin viestinä siitä, että Olle Mallanderin mahdollisuuksien maailmassa myös populaaritaide, taide reproduktion aikakaudella, oli mitä suurimman mielenkiinnon kohteena. Tämä kiinnosti minua, olin kotona Tehtaankadulla ripustanut seinälle valtavan kultakehyksisen

    • Homo ludens - Leikkivä ihminen:

      Kaarina Valkama 18.2. 04

      Elonkorjaajien näyttelyssä Helsingin Taidehallissa 13.12.03-18.1.04 oli tarjollä monipuolista käsitetaidetta, naivistisilla keinoilla leikittelyä, shamanismia ja tietoista paluuta primitiivisyyteen kirjoittaa Kaarina Valkama.

    • Mietiskelyä, matkustelua ja hauskanpitoa - Elonkorjaajat 70-luvulla:

      Irmeli Hautamäki 18.2.04

      Elonkorjaajien jäsenillä ei ollut tavoitteena tehdä taitelijan uraa nykymielessä. Pääasia oli, että oltiin liikkeellä ja tietyllä asenteella.

    • Vakava tomaatti -Rakel Liehun Helene-romaani:

      Elina Saloranta 18.2. 04

      Kautta romaanin muisteleminen rinnastuu maalaamiseen, se on samantapainen prosessi kuin kuvan rakentaminen. Liehun kerrontatavan ansiosta Helene ei pääse jähmettymään paikoilleen, hänestä ei synny yhtä kuvaa vaan monta.

    • Ateneumin raikkaat kasvot - kansallisen taiteen kokoelma ranskalaisessa seurassa:

      Juha-Heikki Tihinen 12.1. 2004

      Ateneum on uusinut kansallisen kokoelman esillepanon. Juha-Heikki Tihinen kävi katsomassa, kuinka uusi ripustus palvelee museossakävijöitä.

2008

  • Museokritiikki, Volume 1
    • Tämä on Mustekala.infon ensimmäinen numero uudessa formaatissa.
    • Pääkirjoitus: Palvelukseen halutaan museokriitikko:

      Susanna Pettersson 17.11 2003

      Susanna Pettersson peräänkuuluttaa analyyttisempää ja kriittisempää kirjoittamista museoiden näyttelypolitiikasta. Muualla maailmassa jopa suuren yleisön oletetaan olevan kiinnostunut siitä, miten taide esitellään yhteisin varoin ylläpidetyissä museoissa.

    • Vallan estetiikkaa raottamassa: ei saatavilla
    • Mitä museossa, mitä museolla?:

      Anne Aurasmaa 5.12. 2003

      Miten katse pitäisi kohdistaa historiallisessa museossa, joka pyrkii arvovarauksettomuuteen, pohtii Anne Aurasmaa.

    • Museoiden perusteita kaivelemassa:

      Susanna Pettersson 5.11. 2003

      Museoaiheista kirjallisuutta julkaistaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Museoita analysoidaan filosofisina instituutioina, niiden toimintaperiaatteita tarkastellaan kriittisesti ja merkitystä punnitaan monipuolisesti suhteessa yleisöön ja yhteiskuntaan. Samanaikaisesti suurimpien taidemuseoiden historiaa tutkitaan ja kirjoitetaan uudestaan.

toteutus auri.cc