Tässä numerossa erilaiset kirjoittajat filosofeista taiteilijoihin avioivat /teatteri.nyt tapahtuman (10. – 21. 10. 2007) esityksiä Parallax -tekstilaboratoriossa. Lisäksi /teatteri.nyt tapahtuman taiteilijat esittäytyvät Virve Sutisen haastateltavina.
Seuraava mustekalan numero keskittyy audiovisuaaliseen taiteeseen.
- Parallax -kirjoitusakti: Uutta näkökulmaa teatterista kirjoittamiseen:
28.9.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja
Kiasma-teatterin vuodesta 2005 lähtien järjestämä /teatteri.nyt
festivaali on perinteisesti koonnut yhteen tekijöitä ja katsojia
paitsi katsomaan nykyteatterin esityksiä, myös keskustelemaan
esityksistä ja niiden kautta avautuvista tulevaisuushorisonteista.
Kirjallisia keskusteluja on kuitenkin kertynyt vähemmän. Monet
esityksistä asettuvat eri traditioiden risteyksiin ja siten myös
perinteisen taidekritiikin kategorioiden välimaastoon. Uudenlaiset
esitykset vaativat uudenlaista kirjoitusta, tai ainakin
ajattelemaan esityksestä kirjoittamista uudella tavalla.
- Parallaxin välisumma:
30.10.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja
Osa /teatteri.nyt:in esityksistä tuli tilallisesti ja tunnelmallisesti
lähelle katsojiaan, luoden tunnun joustavammasta rajasta esityksen ja
katsojan välillä. Tämä joustava raja periytyy omista
perinnepaleteistaan.
- MAAILMAN LUONNOLLISIN ASIA:
19.10.2007 Kate McIntosh: All Natural. /teatteri.nyt. Kiasma-teatteri. Elina Latva, Sirpa Jokinen ja Mira Karjalainen alias MUNASOLU, SIITTIÖ JA KOHTU keskustelevat esityksen jälkeen.
MUNASOLU: Minua pelotti.
SIITTIÖ: Minulla oli turvallinen olo: mitä esiintyjä tekikin, hän tiesi mitä teki. Oli ennemminkin turvallisuuden ja rakkauden aalto koko esityksen ajan.
KOHTU: Kohdassa, jossa esiintyjä kertoi itkeneensä ja muistutti, ettemme reagoineet siihen mitenkään, siinä tunsin syyllisyyttä.
SIITTIÖ: Minä taas olin varma, että esiintyjä vedättää.
MUNASOLU: Kyllähän se esiintyjä oikeasti toivoi, että yleisö olisi reagoinut enemmän.
SIITTIÖ: Näki, että hän hallitsi esityksen suvereenisti. Alusta loppuun näki, että hän tiesi esiintyjänä, mitä tekee.
Kate McIntosh, All Natural
- Kaikki on luonnollista:
21.10. 2007 Kate Macintosh: All Natural, Suvi Parrilla
Mikä tekee betonilähiöstä epäluonnollisemman kuin ampiaispesä? Loppujen lopuksi ei mikään. Molempiin rakennelmiin tarvittavat materiaalit ovat saatavilla tältä planeetalta ja lopulta luonnosta. Toisia rakentavat ihmiset ja toisia ampiaiset.
- ALL NATURAL – HUIPPUKOKEMUSTA ETSIMÄSSÄ:
21.10.2007 Kate McIntosh, All Natural. Selja Ahava
Millainen on ”huippukokemus”? Puhdas, aito hetki? Esitys rinnastaa rahapelien pelaamisen esiintymiseen, niistä kummastakin saa samanlaiset vibat, niihin jää koukkuun. Ja samanlainen huippukokemus on synnytys. Raha, veri ja yleisön nauru vain virtaavat vapaasti. Me katselemme naista tietyssä altistuneessa tilassa, esiintymässä, raskaana – kuten hän heti esityksen alussa kertoo. Jotenkin ryvettynyt ja repeytynyt showgirlin asu ei kyllä lupaa hyvää.
- KILTTIÄ LIKAA:
16.10. 2007 Teatteri Venus: Likaisia juttuja, ensi-ilta, Leena Villka
Likaisia juttuja käsitteli yhtä tunnetta, inhoa. Lika, töhry, kielletyt tekemiset aiheuttavat meissä inhoa. Inhon esittäjät olivat kuitenkin liian viehättäviä herättääkseen katsojissa inhoa söpöine paljaine varpaineen. Näyttelijät esittivät koko joukon ihmiskehon äänimaailmaa (kuolaamista, huohotusta, örinää ja ulinaa) sen verran ylitehostetusti, että katsojissa se herätti huvittuneisuutta ja vienoja naurunpyrähdyksiä. Inhon esittäminen tuntuu synnyttävän tahatonta komiikkaa.
- ÄLLÖÄ:
Teatteri Venus: LIKAISIA JUTTUJA Kiasman Seminaari.
Esitykset 16.-21.10.2007: 19.10 klo 18.00, 20.10 klo 17.00 ja 21.10 klo 17.00. Mira Karjalainen
Vieläkin on vaikea hengittää. Ryntäsin ulos salista, mutta nenäkarvoihin on syöpynyt mädäntyneen ruoan ja halvan hajuveden lemu. Ällöttävää.
- Kiehtova lika :
16.10.2007 Teatteri Venus, Likaisia juttuja Kiasman seminaari-huone Jaana Pirskanen
Toivoin vielä poliittisempaa likaa, likaisempaa likaa, jotain joka olisi saanut minut kavahtamaan tai ajattelemaan. Haistelen nyt tunnustellen lisää likaisia juttuja. Miten olisivat käsin painetut tarrat sähkökopin seinässä, hengaavat nuoret ostoskeskuksessa tai rautatieasemalla, naiset alttarin takana. Seksi puistossa, suutelevat naiset kirkon portailla, partaan kuivunut sperma. Kouluttamattomat pakolaiset rajalla.
- APINOITA:
16.10.2007 Mira Karjalainen
Kuusi esittäjää ja rypäs monitoreja käsittelee ihmisen ja eläimen rajapintaa Kansallisteatterin Omapohjassa vierailevassa esityksessä, joka liittyy tämän syksyn /teatteri.nyt–festivaaliin.
Esitys lähestyy ihmisyyttä muiden eläinlajien kautta. Eläimet huijaavat, matkivat, leikkivät ja tekevät rituaaleja, mutta teoksen mukaan “vain ihminen tekee esityksiä lajitovereilleen, joita muut ihmiset tulevat katsomaan.” Simpanssit ja gorillat valehtelevat ainakin hoitajilleen, ja moni muu eläinlaji huijaa tarkoituksella toisia saadakseen vaikkapa saalistajan pois kotipesän luota. Simpanssi juksaa hoitajaansa (omistajaansa? vangitsijaansa?) teeskentelemällä jääneensä häkin kalterien väliin jumiin, kun tavoitteena on päästä karkuun. Toinen taas matkii haavoittunutta lajitoveriaan ja ontumisellaan näin hauskuuttaa muita. Korpit laskevat lumisilta katoilta pyrstömäkeä hupailumielessä. Metsojen ja monien muiden soidinmenot ovat esimerkkejä eläinten riiteistä. Entä eläinten uskonnollisuus? Siitä ei ole todisteita.
- Hiljaisuuden sävyjä :
10.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka - kehollinen installaatio
Kiasman 3.krs.museon sulkemisajan jälkeen. Sirpa Jokinen
Todellisuuden tutkimuskeskuksen kehollinen installaatio ”Hiljaisuuden politiikka” uudistaa katsojan ja esiintyjän suhteen. Tämä uudistus tapahtuu hiljaisuuden välityksellä. Se perustuu hiljaisuuden merkitykseen inhimillisen kommunikaation osana ja samalla myös taiteen osana. Esitys antaa myös katsojalle uudenlaisia mahdollisuuksia löytää oma asemansa teoksen keskellä.
- Mikä hiljaisuuden politiikka?:
19.10.2007 Hiljaisuuden politiikka- esityksestä ja kuulosuojaimista Sofia Silfast
Esityksen nimestä keskusteltua: Missä oli politiikka esityksessä?
Teko: hiljaisuuteen tuominen, jättäminen. Yllättävä toimeettomuus,
pysähtyminen huoneissa, joissa on pieniä kylttejä neuvomassa mitä
kuuluu tehdä.
- Hiljaisuus puhuu puolestaan :
HILJAISUUDEN POLITIIKKA – Ajatuksia kehollisesta installaatiosta. Janika Maisala
Filosofi George Berkeley on todennut, että oleminen on havaituksi tulemista. Ehkäpä oleminen on yhtä lailla kuulluksi ja kosketetuksi tulemista: kuule minut, näe minut, tunne minut. Ihminen, jonka ääntä ei huomioida, on vailla valtaa. Ihminen, jota ei suostuta näkemään, on yhteisönsä hylkäämä. Ihmiselle, jonka kehollista koskemattomuutta ei kunnioiteta, ei suoda ihmisarvoa.
- Hiljaisia kohtauksia:
11.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka − kehollinen installaatio, Kiasman 3. krs. Anja Portin
Nostan polvet koukkuun tuolille ja katson ulos lepäävän miehen yli. Äkkiä syksyinen Helsinki alkaa näyttää kauniilta. Edes Mannerheimintie ei tunnu enää vihamieliseltä. Tahtoisin jäädä tähän istumaan ja antaa ajatusten virrata vapaasti, unohtaa että istun nykytaiteen museossa, unohtaa että olen esityksessä katsomassa lepäävää miestä, unohtaa, että lupasin kirjoittaa.
- KUVITTELE TYÖ JA NÄYTÄ SE :
14.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: LUMO - Esitys uudesta työstä Kulttuuritehdas Korjaamo. Elina Latva
Taiteilijat ovat tehneet uutta työtä satoja vuosia. Työnhaussa koko kehollaan, kaikkien kanssa ja kaiken aikaa. Lisään, että ajatus on epämiellyttävä.
- Kehystämisen taide:
12.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus LUMO - Esitys uudesta työstä, Kulttuuritehdas Korjaamo. Markku Nousiainen
LUMO
LUMO -esityksen kertojahahmo esittelee katsojille kuvitteellisia maalauksia. Kaksi apulaista nostaa ilmaan suuren valkoisen kehyksen, jonka läpi näkyy kulttuuritehdas Korjaamon tyhjää taustaa. Yleisö keskittyy tarkastelemaan "Opportunisti" –nimistä teosta.
- Mr. Bush ja Itämaan prinsessa :
19.10.2007 Rude Mechanicals Get Your War On esityksen herättämiä ajatuksia. Suvi Parrilla
Vaikka valveutuneet amerikkalaiset ovat julistaneet jo 60-luvulta asti maansa politiikan mädännäissyyttä, ei Rude Mechanicalsin kertaustunti George W. Bushin kahden kauden toilailuista tuntunut tippaakaan tarpeettomalta. Tarpeettomalta tuntuu lähinnä se turhauttava tunne, kun joka ikinen viime vuosina tapaamani amerikkalainen on jossain vaiheessa keskustelua todennut ”I did not vote Bush”, vaikka politiikasta ei olla puhuttu siihen asti sanaakaan.
- Tuutin täydeltä Amerikan (vasta)meininkiä :
12.10.2007 Rude Mechanicals (USA): GET YOUR WAR ON Louhisali. Markku Nousiainen
Muistan istuneeni jokin aika sitten keskustelussa jossa aiheena oli poliittinen teatteri, tai oikeastaan se, miksi sitä ei juuri ole Suomessa. Täällä kun politiikka kaiken kaikkiaan on etäistä eikä tunnu sopivan taiteeseen. Amerikassa teatteri näyttää kelpaavan mainiosti epäkorrektiksi lyömäaseeksi, jolla valtapolitikan näennäisen korrektia mutta läpimätää retoriikkaa sopii löylyttää, toki hymy huulessa.
- Kun Sanna laulaa hän muuttuu valoa hohtavaksi olennoksi:
12.10.07 Arvio Sanna Kekäläisen Puna, red esityksestä Suvi Parrilla
Miksi masai-nainen katsoi Sannaa? Kyttäsi kuin jotain eläintä. Kyttäsi kuin jokin eläin.
Sanna ponnistelee musta penis selässä. Eikö masai-naisen katse riitä?
Sanna osaa pitkittäisspagaatin. Eikö masai-naisen katse riitä?
- PUNASIIRTYMIÄ:
10.10. 2007 Arvio Sanna Kekäläisen esityksestä: PUNA-RED-ROUGE, Kiasma-teatteri, Kari Yli-Annala
Lääkärikirjan mukaan punastumisella tarkoitetaan ”ihon hiussuonten yhtäkkistä
laajentumista ja sen aiheuttamaa läiskittäistä punoitusta kasvoissa,
kaulalla ja ylävartalossa, harvemmin muualla. Punoitus kestää minuuteista
pariin tuntiin. Ennakoivana oireena on usein kuumotuksen tunne. Punoitukseen
liittyy usein hikoilu, joka voi olla hyvin runsasta.” Niinpä.
- Suurissa tunteissamme olemme alasti :
10.10.2007 Instant-arvio Sanna Kekäläisen esityksestä Puna–Red–Rouge Kiasma-teatteri, Jaana Pirskanen
Eikö ole naurettavaa, että intensiivisimmät tunteemme muuttuvat korneiksi, kun ne tuodaan julkisiksi, kun niitä tarkastelee ulkoapäin. Suurissa tunteissamme olemme alasti, punoittavia, lihallisia, suuruudenhulluja ja naurettavia. Haaveilu on nolostuttavaa ja hekuma kornia.
- Haastattelut: Taiteen ja elämän liitto:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Marja Sildea
/teatteri.nyt 10. – 21.10. 2007
Marja Silde : Juureni ovat teatterissa. Teatterilla tarkoitan tässä draamatekstilähtöistä, näyttelijä-ohjaajakeskeistä, näyttämökuvaltaan ja yleisösuhteeltaan ramppiin perustuvaa traditiota, jossa työnkuvat ovat eriytyneet. Kyseenalaistamalla näitä esityksen peruspilareita, liityn osaksi teatterin traditiota.
- Lisää vallattomuutta teatterin ilmiöön :
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Kaisa Illukkaa
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007
Virve Sutinen: Teatteri-sanan käyttöön liittyy meille myös annos nostalgiaa, mitä monet esitystaiteen tekijät haluavat välttää.
- Miten itse suhtaudut teatteriin?
Kaisa Illukka: Suhtaudun teatteriin aika varautuneesti ja yleisön joukossa istuessani koen useammin vieraantuneisuutta kuin yhteisöllisyyttä.
- Kauhu lisääntyvästä arvotyhjiöstä:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Sanna Kekäläistä
/teatteri.nyt 10.–21.10.2007
Sanna Kekäläinen, red
Virve Sutinen: - Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?
Sanna Kekäläinen: En koe itseäni palvelujen tuottajana, ehkä enemmänkin palvelijana. En pidä tästä markkinatalousmaailman kielenkäytöstä, jota lanseerataan koko ajan enemmän ja enemmän kulttuurin ja taiteen alueille.
- Esitystaidetta teatterin sijaan:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Pilvi Porkolaa
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007
Pilvi Porkola: En mielelläni käytä ’teatteri’ sanaa omien esitysteni yhteydessä. Olen valmistunut esitystaiteilijaksi, ja käytän mielelläni töistäni kattonimeä esitystaide. Toisaalta keskustelu käsitteiden määrittelystä (teatteri, nykyteatteri, kokeellinen teatteri, esitystaide jne.) on loputonta, ja yleisölle on ehkä selkeintä viitata kaikkien tuntemaan käsitteeseen eli teatteriin.
- Radikaali taide haluaa tulla todellisuudeksi:
1.10.2007 Virve Sutinen haastattelee Esa Kirkkopeltoa
/teatteri.nyt 10.10.-21.10.2007
Esa Kirkkopelto: ”Laitoskama” on tietty esteettinen formaatti, joka sallii siirtymät kulttuurista ja instituutiosta toiseen. Kaikki tietävät, mistä on kysymys. Silti on vaikea tehdä toisin. Vastuu on varmaan tekijöillä: olla tekemättä laitoskamaa, vastustaa formaattia. Laitosten paras piirre olisi vastaavasti niiden vieraanvaraisuudessa.
- Pitkäjänteistä yhteistyötä:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Annika Tudeeria
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007
Oblivia
Virve Sutinen: Kiasma-teatteri on pyrkinyt olemaan diskursiivinen “taidelaitos”, joka tarjoaa taiteilijoille tilan ja kontekstin tutkia ja kokeilla, ottaa riskejä. Enemmän kuin tuotantolaitos, sen on voinut ymmärtää tietämisen (informaation) kentäksi, älyllisen vaihdon taloudeksi tai kulttuuristen kamppailujen areenaksi. Suureksi osaksi tämä on ollut Kiasma-teatterin “henkistä” pääomaa ja osaamista taloudellisten puuttuessa. /teatteri.nyt on pyritty tekemään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja tuomalla yhteen tekijöitä, tuottajia ja kuraattoreita. On väitetty, että taiteilijoista tulee taiteellis-kriittisten palveluiden tuottajia.
- Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?
Annika Tudeer: Eteenpäinpyrkivänä, avoimuutta edistävänä ja uusia toimintatapoja kehittävänä.
- Olohuoneen nurkasta yhteiseen tilaan:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Nora Lähteenmäkeä
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007
Nora Lähteenmäki: Teen esityksiä pääasiallisesti yksin. Vaikka esityksessäni on mukana sellisti Markus Hohti ja valosuunnittelusta vastaava Maria Kilpi, suurin osa työstäni on yksinäistä ja teen suurimman osan päätöksistä yksin. Silti esitysten tekeminen on minulle sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa. Pyrin tekemisiin muiden ihmisten kanssa esityksissäni, ne ovat jakamisen paikkoja ja jaettuja tapahtumia.
- Näen itseni liikkeessä:
30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Tuomas Laitista
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007
Tuomas Laitinen: Todellisuuden tutkijan paikka on todellisuuden reunamilla. Koska todellisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, vaatii se kykyä olla liikkeessä. Liike vie uusiin paikkoihin.
- HIAP Tapahtumat Kaapelitehtaalla:
Tapahtumat / Kuvataide
HIAP Project Room
Kaapelitehdas, C4 (C-porras, 4 krs.)
Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki
- PORNO ACADEMY Oct. 18 – 19 2007, Pornoakatemia lokakuun 18 -19 2007:
International Symposium on Pornography, Sexual Representations,
Obscenity, and Desire
The Theatre Academy, Haapaniemenkatu 6, Sörnäinen, Helsinki
(auditorium 1)
Oct. 18th through 19th, 2007, OPEN FOR ALL, FREE ADMISSION!