Etusivu

Numerot, Maataide ja Helsingin artscene 6/05, numero 12

Tässä numerossa käsitellään Hanna Johanssonin Maataidetta jäljittämässä tutkimusta ja kierretään Helsingin artsceneä Anno Domini 2005
pääkirjoitus

Mustekala -headline 24.10.2005 Irmeli Hautamäki

Mikä kulttuurinen rooli kuvilla on ja miten paljon työtä niiden eteen nähdään sen jälkeen, kun kuva on valmistunut ja lähtenyt tekijänsä kädestä? Kuvan julkinen elämähän alkaa todella vasta sitten, kun tekijä on luovuttanut sen esitettäväksi.
Poliittisessa elämässä kuvat ovat politiikan keskeistä sisältöä, kuvat luovat toivoa tai pelkoa. Tieteellisessä elämässä kuviin otetaan etäisyyttä: kuvat, kuviot, mallit ja havainnollistukset ovat hyödyllisiä ajattelun apuvälineitä. Kuvien välittynyttä luonnetta pidetään tieteessä selvänä, kuvat ovat ihmisen aikaansaannoksia. Mitä useampien käsien lävitse tieteen kuvat ovat kulkeneet, sitä luotettavampina niitä pidetään. Entä taiteen kuvat? Sen jälkeen kun uskonpuhdistus hävitti ne kirkoistamme, on suhteemme kuviin ollut ambivalentti.


artikkeli

21.9. 2005 Veli-Matti Saarinen

Johanssonin mukaan ”maataide näyttäytyy postmoderniin murrokseen liittyvänä ristiriitaisena taidemuotona. Toisaalta maataiteen kautta on haluttu ilmaista mahdollisimman välitöntä ruumiillista kokemusta maailmasta ja toisaalta sen esittämismuodot ja -käytännöt ovat kiinni jälkimodernin taiteen käsitteellistyneessä kaanonissa.


21.9. 2005 Raisa Vesterinen

– Anne Siirtola on halunnut osoittaa jotakin
itse koetusta suhteesta metsään. Ne haastavat katsojan kuvittelemaan, mitä
on olla pitkiäkin aikoja yksin metsässä, joka on historiallisesti myyttinen
paikka. Taiteilija ``näkee toisin´´. ---


27.9. 2005 Carl-Dag Lige

Where is the Home of a Black Girl?


12. 10. 2005 Pirkko Holmberg
Helsingissä on laaja galleriatarjonta, mutta on turha kuvitella, että kaikki galleriat olisivat toistensa kaltaisia.
Aloitan pienen vertailukierrokseni
Galleria Majakasta Kallion Harjukadulla. Huolimatta sijainnistaan pornokauppakorttelin tuntumassa, galleria on kaunis ja tunnelmaltaan
seesteinen.


27.9. 2005 Katja Tähjä
"Have I done something wrong?", ihmettelee iloinen pyöreä jäätelö. Salaattimies vihreässä viitassaan uhoaa puolestaan pelastavansa maailman. Muropakettien, hampurilaiskääröjen ja Disneyn tutun veitikkamaiset hahmot kirmaavat kilpaa Galleria Krista Mikkolan seinillä. Näyttely oliavoinna 18.8. – 18.9. 2005.


24.10.2005 Olli Mäkelä

Manderlay on elokuvantekijä Lars von Trierin kolmiosaisen Amerikka-aiheisen elokuvasarjan toinen osa, joka jatkuu suoraan siitä, mihin sarjan esikoinen Dogville (2002) jäi.


8.11.2005 Eeva Hannula

Surrealismissa todellisuus haluttiin nähdä uudella tavalla. Tuttu ja
jokapäiväinen näyttäytyi outona, hämmästyttävänä ja ihmeellisenä.


8.11.2005 Matti Riihimäki

Bo Carpelanin uusin romaani "Kesän varjot" on monitasoinen kuvaus lapsen, vanhuksen ja suvun arkitodellisuudesta sekä minuuden etsimisestä. Tai kuten kirjailija itse asian toteaa: "Voi kyllä kysyä, onko se romaani. Tavallaan se on, kokonaissuunnitelmastaan huolimatta, sikermä kuvia tai proosarunoja, jotka liittyvät toisiinsa" (Vuori 2005, 24).


7.11.2005 Sini Mononen

Walter Benjaminin essee ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella” pohtii muutosta ja sen kokemista. Benjamin kuului Frankfurtin koulukuntaan, johon hänen lisäkseen kuuluivat myös muun muassa Theodor Adorno, Max Horkheimer ja Leo Lowenthal. Koulukunnan ajatusmaailma pohjautui mm. marxismiin, mutta Benjaminin tekstistä tämän opillisen esi-isän ajatuksia voi olla ensi kädeltä vaikea paikantaa. Benjamin käsittelee aihettaan kuitenkin jotakuinkin dialektiseen tyyliin teesien ja antiteesien kautta.


sekalaiset

12. 10. 2005 Esko Kari

Galleria Anhavaa voi pitää yhtenä Suomen taide-elämän merkittävimmistä foorumeista. Se näyttää taideyleisölle nykymaalausta ja muokkaa maaperää uudelle, vaikka ei olekaan tässä suhteessa varsinaisesti edelläkävijä.