15. 3. 2007 Irmeli Hautamäki

Taiteesta ei ole nykyään pulaa, toisin on asia sen julkinen arvioimisen laita. Uusia gallerioita ja uusia tekijöitä tulee esiin, mutta juuri kukaan ei ennätä tai voi arvioida uutta, tai kohta enää vanhaakaan taidetta. Painettu media on kriisissä, se tuijottaa kannattavuuslukuihin. Kritiikki ei ole suurten massojen lempiruokaa, siksi sen osuus on pienentynyt päivälehdissä. Saattaa johtua enemmän ammattiyhdistyspolitiikasta kuin todellisesta kulttuuritahdosta, että jotkut suuret mediat pitävät vielä kritiikkiä itsepintaisesti hengissä.

12. 3. 2007 Kari Yli-Annala

”I have no idea what winds are driving me, and where. But I chose
this way, this
way without directions. I chose it myself and here I am.”

Jonas Mekas elokuvansa Lost, lost, lost (1976) ääninauhalla
Tampereen elokuvajuhlien päävieraaksi vuonna 2007 kutsuttu
avantgarde-elokuvan aktivisti, 84-vuotias Jonas Mekas elää tätä päivää kuten hän on aina tehnyt. Hänen tapansa elää nykyhetkessä välittyy ympärille keräytyneiden
assistenttien ja Mekasin oman pojan, Sebastianin nuorekkaan seuran kautta. Mekas liikkuu iPodien ja liikkuvan kuvan teosten verkkolevityksen maailmassa kuin kotonaan, kuvaten jatkuvasti videokameralla ympärillä olevaa maailmaa. Videokuvat saattavat päätyä osaksi projektia, jonka tuloksena syntyy vuodessa 365 elokuvaa, yksi vuoden jokaisena päivänä.

11. 3. 2007 Sirpa Jokinen

Arvio kirjasta: Lauri Timonen: Aki Kaurismäen elokuvat, Otava, 2006

Lauri Timosen kirja antaa taustatietoa Kaurismäen elokuvista, niiden toteutuksen tekniikoista, Aki Kaurismäen tavasta käsittää elokuva ja sen historia, sekä hänen tavastaan käyttää elokuvan kieltä omien töidensä sisältönä.

7. 3. 2007 Irmeli Hautamäki

Saksalaisen Florian Henckel von Donnersmarckin elokuva Das Leben den Anderen (2006), (Toisten elämät) on merkillinen katsomiskokemus. Elokuva kertoo Itä-Saksan viimeisistä ajoista ja sen pahamaineisesta tiedustelupalvelusta Stasista. Näistä lähtökohdista tehdään tavallisesti rikoselokuvia, mutta Toisten elämät on myös enemmän kuin poliittinen elokuva. Sen tapahtumat on sijoitettu taiteilijamaailmaan, poliisi on urkkimassa taiteen tekijöitä. Elokuvan hämmentävyyttä on vilpittömyys, jolla taide ja inhimillisyys asetetaan poliittisen korruption ja totalitaarisen järjestelmän vastavoimaksi.

6. 3. 2007 Sini Mononen

Kiasman kokoelmanäyttely Maisema avautui jo vuoden 2006 syyskuussa. Näyttely esittelee yli kuudenkymmenen suomalaisen ja ulkomaisen nykytaiteilijan teoksia. Helmikuun lopulla päätän vihdoin poiketa galleriakierrokseltani ja tutustua pääkaupunkimme nykytaiteen museon näkemykseen ympäristöstä ja sen esittämisestä.

12. 3. 2007 Petteri Enroth

Helmer och Assar

T.S. Eliot on esittänyt, että taidetta tulisi arvioida kahdessa vaiheessa: ensin teosta tarkastellaan omassa formaalien ja sisällöllisten ehtojensa mikrokosmoksessa ja sen jälkeen tämän arvojärjestelmän ulkopuolelta. Teemu Mäen kohdalla tämä ei tunnu mahdolliselta tai edes perustellulta. Hänen tapansa selittää elämä biologisena ja arvoista irrallisena prosessina ja tempaista vastaanottaja armotta mukaan luomaansa satunnaisuuksien myllyyn on erittäin koherentti ja kokonaisvaltainen.

14. 3. 2007 Aino Korvensyrjä

Näyttelyn Millaista on/ How it is huomiotaherättävin teos on suurikokoinen triptyykki Vittupää/The Pussyhead. Se vetää puoleensa kuin jättimäinen tv-ruutu.

12. 3. 2007 Aki Pohjankyrö

Happy and Yvette

Kritiikki Teemu Mäen näyttelystä "Millaista on"
Galleria Forum Box, Helsinki, 5.1.–28.1.2007

Teemu Mäen näyttely tuntuu ensivaikutelmasta lähtien jännitteiseltä. Teokset tuovat esiin ja samalla peittävät suoraan sanomisen ja hienovaraisuuden rajaa. Esillä on suuri määrä töitä: maalauksia, muotokuvia, seinän täyttävä piirros, jättimäinen triptyykki, kaksi videoteosta ja valokuvia. Ensimmäistä kertaa näytteillä on myös Mäen grafiikkaa, viidentoista syväpainovedoksen valikoima. Kaikki teokset on toteutettu perinteisille kaksiulotteisille pinnoille, jotka täyttävät lähes kaiken seinäpinta-alan. Näytettävää ja sanottavaa on paljon, mutta avarassa galleriatilassa kokonaisuus näyttää yllättävänkin rauhalliselta. Teokset näyttäytyvät kontrastisissa suhteissa toisiinsa, mutta jokaisen katsomiselle on tilaa.

12. 3. 2007 Kaisu Koivisto

Arvio Teemu Mäen näyttelystä Millaista on. Forum Box, Helsinki 5.-28.1.2007

Teemu Mäen (s.1967) teosten pääosassa on elämän pyörteestä hetkeksi pysäytetty ihminen. Ihmisen kuvat tuijottavat herkeämättä seiniltä intensiivisillä katsekontakteillaan. Näyttely on tilanne, jossa yhteen kokoontuneiden ihmisten läsnäolo pakottaa tarkastelemaan toinen toistaan ensin vaistonvaraisesti, eläimellisesti: mies vai nainen, nuori vai vanha, tuttu vai tuntematon. Vasta sitten tulee tarkemman katsomisen ja yksityiskohtien vuoro. Näyttely muodostaa tilanteen, jossa vaikutelmaksi tulee tilan täyttyminen moniäänisellä, kuvallisella puheensorinalla. Mieleeni tulee Rauni Liukon (s.1940) teos Ruuhkaratikka (1973).

22.3. 2007 Kaisa Aho

Portrait of Markus Renvall

Sivilisaatio on "elämää kuolleena." Se on tarkoituksetonta kuin tähtien kulku tai maan kiertoliike. "Sitä voidaan ihailla tai surkutella - mutta se on olemassa," kirjoittaa Oswald Spengler viime vuosisadan alussa. Sata vuotta myöhemmin Teemu Mäelle ei enää riitä länsimaisen ihmisen kohtaaman tyhjyyden pelkkä toteaminen. Aiheeseen on suhtauduttava kiihkeästi ja äänekkäästi.

Pannuhalli, Kaapelitehdas & Ruoholahti, Helsinki 4.-6.5.2007
Galleria Välivuosi, Helsinki, 4.-9.5.2007

Là-bas→ Hyper Center on Helsingin Kaapelitehtaan Pannuhallissa ja sen ympäristössä järjestettävä kolmipäiväinen tapahtuma performanssi- sekä ääni- ja mediataide-esityksille, jotka tavalla tai toisella heijastavat sekä kansainvälisen elävän nykytaiteen olennaisimpia piirteitä että niitä globaaliin kapitalismiin liittyviä ilmiöitä jotka tekevät tämänkaltaiset sitä kritisoivat tapahtumat mahdollisiksi. On syytä keskustella taiteen kielellä siitä, onko nykyisessä maailmantilanteessa kyse Uljaan Uuden Maailman alusta, maailmanvallankumousta edeltävästä tilanteesta, vai koko luomakuntaa kohdanneesta tuhoisasta katastrofista. Taiteilijoiden ja yleisön hämmentyneisyys juuriltaan kiskotun maailman keskellä saa muodon ruumiillisen taiteen kansainvälisessä merkistössä.

ZIZEK JA PARALLAKSI

Seminaari lauantaina 14.4.2007
Helsingin yliopiston Päärakennus, Sali 7

Slovenialaista Slavoj Zizekiä (1949–) on hänen lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen kansainvälisen uransa aikana ehditty kutsua niin kulttuurintutkimuksen Elvikseksi, Ljubljanan jättiläiseksi kuin akateemiseksi rocktähdeksi mutta toisaalta myös yhdeksi aikamme pysäyttävimmistä, oivaltavimmista ja tärkeimmistä ajattelijoista.

Halle fuer Kunst cordially invites to

Exhibition #2

Alles wird gut/
Everything will be fine

Hans Abbing, Aziz Baako, Personal Cinema, Karen Frostig, David Haley, Jenny Hislop, Karen Heald and Chris Bird-Jones, Jokinen, Pascal de Lavergne,
Roman Ondak, Aviva Rahmani, Eleonore Straub

Art program of the Conference of the European Sociological Association (ESA) / Research Network for the Sociology of the Arts 2007 (www.new-arts-frontiers.eu)

28 March – 15 April 2007

Osoitteessa http://proarte.vetoomus.org on 11.4.2007 julkaistu vetoomus,
joka vastustaa Taideteollisen korkeakoulun liittämistä Raimo Sailaksen
työryhmän suunnittelemaan huippuyliopistoon.

TaiKin hallitus päätti keskiviikkona 11.4.2007, että korkeakoulu tulisi
liittää osaksi huippuyliopistoa. Vetoomuksen alullepanijoiden mielestä
hallituksen kannan ei voi katsoa edustavan opiskelijoiden ja
henkilökunnan mielipidettä yhdistymisestä. Korkeakoulun hallitus ei
missään vaiheessa pyytänyt koulun osastoneuvostoilta kantaa itse
yhdistymiseen, vaan ainoastaan hankkeen jatkokehittelyyn.