Numerot, Demoscene & Paris art scene 6/08, Volume 31

Tämä numero esittelee demoscenea eli - audiovisuaalista undergroundia sekä Pariisin syksyn 2008 näyttelyitä. Taiteellisen tutkimuksen tilan arviointi jatkuu vierailulla Jan van Eyck Akatemiaan ja sitten vielä ihmetellään Helsingin Punavuoren näyteikkunoita.
pääkirjoitus

"Ultimately, a demo(nstration) in a demoscene sense, is a piece of free software that shows realtime rendered graphics, while playing music. Often, the music is tightly connected/synced to the visuals. Modern PC Demos run linear from start to finish and are non-interactive." (Thomas Gruetzmacher)

artikkeli
Luonut

Jarkko Räsänen

Nostamalla alakulttuuri sellaisenaan suurille taiteen areenoille 
saadaan yleensä vain suututettua sekä alakulttuuri että taideyleisö. Demoskenen esittelemiseen mediataiteilijoille löydän silti monta perustetta. Vaikka aiheesta on pidetty luentoja ja kirjoitettu kirjoja koko demoskenen olemassaolon ajan, nykytaiteen yhteydessä se on monessa mielessä aiempaa ajankohtaisempi. Siinä missä maalauksissa on jo hyvän aikaa voinut nähdä graffitikulttuurin vaikutuksia, vasta viime vuosina on tullut mahdolliseksi huomata nuorten taiteilijoiden töissä viittauksia demoskeneen.

Luonut

This article gives a brief overview on the history of the demoscene and some understanding of different styles inside it. In the end of the article I'll give out some links for further places to study and learn more by yourself.

Mediataiteen historiassa tietokoneen ja videon kaltaisten uusien mediumien
esiintulo kytkeytyy kuvataiteen modernismiin liittyvään taiteen ja teknologian
synergiaan. Yhtenä lähtökohtana on bauhausilainen tieteellis-teknologisten
keksintöjen tarjoamista keinovaroista uutta sisältöä taiteelle ja
taideteolliselle suunnittelulle antava perinne. 1960-luvulla tapahtuvista
alakulttuurikytköksistä nousee toinenkin virtaus, jossa uuden teknologian,
vaihtoehtokulttuurin ja minimalismille vastakkaisena nousee jatkuvasti uusia
rönsyjä esiinnostava psykedeelinen kulttuuri. Eikä tietokonekulttuurin kohdalla
voi tietenkään unohtaa sen kytkentöjä sotateknologiaan, kone- ja
kaupunkikulttuurin rationalisointiprosesseihin ja kaupunkisuunnitteluun
(1970-luvun yhteiskuntakybernetiikka).

Luonut

This article is based on my presentation in Demoscene seminar held in co-operation with Finnish Academy of Fine Arts and Alternative Party. In the presentation and this article, I share my ideas and conceptions of demoscene as a medium for communication and expression reflected via concept of media richness theory by Daft and Legnell (Daft & Lengel 1984, Daft & Legnel 1986).

22.11.2008 by Konstantin Elfimov:

Relations between Soviet Russia and computers were always a bit obscure, especially, when it comes to foreign models, not officially exported in Russia. But, if one wants trace the roots of Russian demoscene, especially on spectrum, one should dig into 80’s, when the first generation of radio amateurs built their first machines. A very popular magazine “Radio” had main role in this development, through years of existence this magazine gathered a lot of talented people, trying to invent something, using available elements to bring technology closer to people.

written for mustekala, finland
in december 2008
by dominator of kosmoplovci
a.k.a. domin8r / corrosion
a.k.a. speaker for the dead
a.k.a. igor djordjevic

to start a short story on how kosmoplovci became is first and foremost an
impossible task. a multiplicity of events and complex correlations with
supposingly different scenes have made it quite hard to catch a full view of
what and why happened, and how exactly did it influence on our path, especially
considering the situation that caught us here in serbia, growing up in one of
the darkest age of local history, one that is still not finished...

Taiteilijoiden työn taustalla ovat olleet usein Pariisissa syntyneet taideteoriat. Niinpä myös Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen lokakuisella Pariisin-ekskursiolla oli tarkoituksena katsoa, mitä piilee teorioiden takana, millaisia ovat teokset, jotka ovat vaikuttaneet taidefilosofioihin ja joista ne ovat jopa saaneet alkunsa. Matkalle valmistauduttiin seuraamalla luentoja, jotka käsittelivät Pariisia taideilmiöiden kaupunkina, surrealismin, situationismin ja nykytaiteen paikkana.

15.12.2008 Maija Korhonen

Kansainväliset situationistit -ryhmä vaikutti vuosina 1957–1972. Se sai alkunsa Pariisista Kansainvälisten lettristien raunioilta. Situationistit voidaan lukea avantgarde-liikkeisiin sikäli, että heitä voidaan pitää dadan ja surrealismin poliittisen työn tai asenteen jatkajina. Taiteelliseen avantgardeen tai modernismiin situationisteja ei sen sijaan ole reilua yhdistää, sillä taidehistorian kaanoniin liittäminen on omiaan mitätöimään ryhmän vallankumoukselliset päämäärät. Aiempien avantgarde-ryhmien virheistä viisastuneina situationistit eivät halunneet hovinarrin asemaa kapitalistisessa yhteiskunnassa, joten he päättivät sanoutua irti taiteen tekemisestä vuonna 1962. Tosin myös termi ”avantgarde” oli situationistien johtohahmon Guy Debordin mukaan porvariston hallitsema.

”Me tahdomme ylistää sotaa, joka on maailman ainut puhtaanapitäjä, ja militarismia, patriotismia, anarkistin hävittävää toimintaa, kauniita ihanteita, jotka tappavat, sekä naisten halveksuntaa.” (F. T. Marinetti: Futurismin manifesti, 20.2.1909)

15.12.2008 Reetta Haarajoki

Kun taiteilija Jeff Koons asettuu kolmeksi kuukaudeksi Versailles’n palatsiin, on jo ennestään koreaan linnaan luvassa lisää kultaa ja kimallusta. Kuninkaallisiin huoneistoihin ja linnan puutarhaan on sijoiteltu Koonsin 17 veistosta. Ja todellakin, Koonsin valikoidut työt aina 1980-luvulta nykypäivään sopivat barokkikulisseihin hervottoman hyvin.

Ennakointi on ollut keskeisiä avuja, jonka ansiosta ihminen on säilynyt elossa elämän taistoissa. Tuttu ja hyväksi havaittu tuntuukin turvalliselta valinnalta. Mutta kuka haluaisi syödä hernekeittoa joka päivä – sen enempää kuin kaviaariakaan? Tai kuka jaksaisi käydä katsomassa samoja kuvia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, olivat ne kuinka tunnettuja ja arvostettuja tahansa? Kaikki haluavat nähdä Mona Lisan, mutta harva hakeutuu sitä ihailemaan vuodesta toiseen. Taidehistorian jatkumo vaalii tarvettamme ennakoida, ja samalla mestarien käden jälki tyydyttää esteettistä makuamme ja kulttuurin nälkäämme. Kun taiteen palatsien seinillä komeilevat samat mestariteokset jopa vuosisadasta toiseen, moni taiteenystäväkin alkaa kaivata jotakin uutta ja yllättävää mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Aloitimme edellisessä numerossa 5/08 keskustelun taideyliopistoissa paljon ajatuksia herättäneestä taiteellisen tutkimuksen luonteesta ja suhteesta yliopistojen humanistien taiteentutkimukseen. Julkaisemissamme kirjoituksissa esiin pääsi ennen kaikkea Kuvataideakatemian tohtorintutkintoon liittyvä taiteellinen tutkimus ja toisaalta filosofinen taiteentutkimus.

22.12.2008 Pasi Lyytikäinen

Sibelius-Akatemiassa tutkimus ja taiteellinen työ on haluttu pitää erillään, meillä ei siis ole varsinaista taiteellisen tutkimuksen traditiota. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö taiteellisen työn ja tutkimuksen välillä käytäisi dialogia, päinvastoin. Yleensä kuitenkin musiikin taiteellisten jatkotutkintojen kirjallisten töiden tavoitteena on täyttää tieteelliseltä kirjoittamiselta vaadittava argumentointitapa.


Beside the main entrance a red plaque states: “POSTGRADUATE CENTRE FOR FINE ART, DESIGN AND THEORY”. The Jan van Eyck Academie does not grant diplomas. The artists, designers or theorists that are enrolled at the academy are researchers, not students. The three departments are run by advising researchers and there is supposed minimum of hierarchy that enables the setting up of an inspiring platform for research and production. A former director coined the term “post-academic institute” to describe the status of the academy.

Veli-Matti Saarinen’s book The Daybreak and Nightfall of Literature is a rich, comprehensive study of romantic literature, which Saarinen, a teacher of art theory at the Finnish Academy of Arts, analyzes with the work of the German writer, poet and philosopher Friedrich Schlegel (1772-1829).

sekalaiset

divaridivari

Robert Doisneaun kuuluisa valokuva vuodelta 1948 Un regard oblique, osoittaa miten näyteikkuna toimii. Pariisilaisen näyteikkunan eteen on pysähtynyt huolitellusti pukeutunut
vanhempi pariskunta, herra ja rouva jotka seisovat käsikynkässä. Valokuva tallentaa heidän ilmeensä liikkeen sisäpuolelta kuin varkain, pariskunta ei huomaa olevansa kuvattuna. Liike on jonkinlainen taidekauppa, ehkä antiikkia myyvä pikkuputiikki. Ikkunassa näkyy tauluja sekä esineitä.

LET'S GET CRITICAL: RECEPTION IN ART HISTORY AND ART CRITICISM
Conference in Copenhagen February 27-28 2009

http://www.kunstakademiet.dk/nnf

The relationship between art critical and art historical praxis is a contested
area. Some maintain that the two fields are separate and delimited disciplines.
The starting point for this conference is that art criticism and art history are
closely related. However, how and when art criticism becomes part of art history
is an ongoing question.

toteutus auri.cc