9.6.2010 Hyvä lukija

Olet tullut kulttuurijulkaisu Mustekalan uusituille sivuille.Uutta Mustekalassa on keskustelumahdollisuus, jonka avaamme rekisteröityneille käyttäjille. Toivomme mietittyjä ja perusteellisia puheenvuoroja ja kommentteja, joita voi kirjoittaa paitsi arvosteluihin, myös blogeihin ja artikkeleihin. Piakkoin Mustekalaan tulee myös englanninkielinen osasto.

Mustekala julkaisee uudelleen Maurice Merleau-Pontyn artikkelin Cézannen epäily. Artikkelin suomennos on julkaistu aiemmin Taide-lehden numerossa 1/1993 s. 33 – 44.
Internet -aikakausi tekee kulttuuripalveluksen tuomalla tämän taiteen tutkimuksen klassikkoartikkelin kaikkien ulottuville. Ne Taide-lehdet, joissa artikkeli olisi luettavissa, ovat kaiketi suurelta osin hävinneet ja tuhoutuneet.

8.6.2010 Jenna Jauhiainen

I have always seen myself as a natural person capable to create my own reality. I was born into the world of the nineties, where anybody could be and do anything, at least according to public propaganda. I loved Spice Girls and one of my first introductions to British politics was the following quote from Geri Halliwell: "Maggie was the first Spice Girl. We Spice Girls are true Thatcherites. Thatcher was the first Spice Girl, the pioneer of our ideology, Girl Power”, in reference to Margaret Thatcher who served as the prime minister of United Kingdom from 1979 to 1990.

8.6.2010 Hanna Parry

Bertolt Brecht (1898–1956) on kiistatta yksi teatterihistorian merkittävimmistä vaikuttajista. Hän kehitti teatteriteorian, jonka tarkoitus oli hänen omia termejään käyttäen uudistaa vanhaa draamallista teatterikäsitystä korvaamalla se eeppisellä teatterimuodolla. Brechtiläisyys on 1960–70 -lukujen jälkeen tullut jälleen muotiin. Lars von Trierin (s. 1956) elokuva Dogville on uusbrechtiläinen ilmiö, jossa brechtiläinen pelkistäminen sekä yhteiskunnallinen kannanotto näkyvät uudella tavalla. Von Trier on kertonut inspiroituneensa Brechtin näytelmässä Kolmen pennin ooppera olevasta laulusta Merirosvo-Jenny ja sitä voidaan pitää elokuvan lähtökohtana.

8.6. 2010 Essi Varis

1980-luvun puolivälissä englantilainen käsikirjoittajalahjakkuus Alan Moore ja hänen maanmiehensä, piirtäjä-tekstaaja Dave Gibbons loivat DC Comicsin tilauksesta 12-osaisen supersankariteoksen Watchmen (1986–87), jota alettiin pian kutsua kaikkien aikojen parhaaksi sarjakuvaromaaniksi. Tarina viidestä epätasapainoisesta naamiosankarista, jotka selvittävät kollegansa murhaa ja kärjistyvää ydinasekriisiä kylmän sodan aikaisessa New Yorkissa, onkin raivannut uusia polkuja koko sarjakuvamediumin tallattavaksi. Yhtäältä se hivutti sarjakuvataidetta lähemmäs valtavirtaa: Watchmen muistetaan ainoana sarjakuvana, joka pääsi Times-lehden arvostetulle ”All-Time 100 Novels” -listalle (Grossman & Lacyo 2005). Toisaalta se porautuu poikkeuksellisen syvälle sarjakuvaan itseensä: vaikka Watchmenia on toistaiseksi tutkittu pikemminkin filosofisena pähkinänä kuin kirjallisena teoksena, se tuo kiehtovalla tavalla esiin sarjakuvan kerronnallista potentiaalia. Erityisen hyvin tämä ilmenee teoksen monimuotoisissa, paljonpuhuvissa motiiveissa, joista tärkeimpiä ovat veren tahrima, hymyilevä rintamerkki, kahtatoista lähestyvä kello ja symmetria.

8.6.2010 Nuppu Koivisto

Kandinskyn kirjoituksia tulkittaessa on syytä huomioida aatehistoriallinen viitekehys, johon taiteilija itsekin itsensä tietoisesti asettaa. Jo käsite ”taiteen henkisyys” viittaa estetiikan aluetta laajempaan historianfilosofiseen katsantokantaan: Kandinsky näet pyrkii esittämään koko taiteellisen ilmaisun menneisyyden dialektisena kokonaisuutena, jossa henkisyyttä ja materialismia painottavat aikakaudet vaihtelevat.

8.6.2010 Sofia Lång

Wassily Kandinsky (1866-1944) var den abstrakta konstens främsta företrädare. Han utvecklade den abstrakta konsten genom sitt måleri och sina konstteoretiska böcker. I min uppsats granskar jag hans teorier utgående från hans verk Om det andliga i konsten (1912). Musiken är en viktig referensram för Kandinsky i hans tankar om bildkonsten.
Året 1912 nådde många händelser i konstens värld sin kulmen. Marcel Duchamp målade Naken kvinna som går nedför en trappa (Nu descendant un escalier) , som uttrycker rörelse i förhållande till tid i Albert Einsteins nyligen formulerade relativitetsteoris anda. Detta år utkom även Jean Metzingers och Albert Gleizes Du Cubisme, Arnold Schönberg experimenterade inom konstmusiken. Kandinskys konst, fortfarande utan namn såg dagens ljus. Förutom Om det andliga i konsten publicerade han även Der Bleue Reiter Almanach och åstadkom kännbara förändringar på konstens område.

8.6.2010 Jenni Martikainen

Wassily Kandinsky on siitä harvinaislaatuinen taiteilija, että hän loi ensin akateemisen uran, oikeus- sekä taloustieteilijänä ja vasta kolmekymmenvuotiaana kääntyi taiteen puoleen. Hän lähti Saksaan, Müncheniin v.1896 ja opiskeli useiden eri opettajien, mm. Anton Azben ja Franz Stuckin johdolla. Jälkimmäistä hän muistaa erityisellä lämmöllä kirjoituksessaan Taiteilijan teksti. Kandinsky oli kyllä jo nuoresta asti ollut tekemisissä taiteen kanssa, kokenut voimakkaita elämyksiä taiteen parissa sekä maalannut vapaa-aikanaan, mutta vasta nähtyään Claude Monet'n Heinäsuova- teoksen hän koki herätyksen.