Tässä numerossa käydään keskustelua Edelfelt -juhlanäyttelyn
spektaakkelimaisesta luonteesta ja valtion museoiden roolista
pääkirjoitus
16.2. 2005 IrmeliHautamäki
Albert Edelfeltin 150 vuotisnäyttelyn spektaakkeli-luonnetta arvioitiin mustekala. infossa Arja karhumaan ja Jenni Peisan kirjoituksissa sekä tammikuun headlinessa. Keskustelu jatkuu kolmesta eri näkökulmasta.
Kriitikko Heikki Kastemaan mielestä kaupalliset taidespektaakkelit ovat OK ja niiden arvostelu osoitus luterilaisesta penseydestä. Spektaakakeleita täydentävät tutkimuksen alalla taidehistorian 'saippuaoopperat', jollaiseksi Kastemaa nimittää Anna Kortelaisen 'Virgine'-kirjaa. Nekin ovat Kastemaan mielestä OK.
artikkeli
15.2. 2005 Heikki Kastemaa
Ateneumin Albert Edelfelt -näyttelyn päättymistä 30.1.2005 uutisoitiin laajasti, mutta hyvin toteavasti ja rutiininomaisesti. Kyseessä oli kaikkien aikojen suurimman yleisömäärän saavuttanut taidenäyttely maassamme. Syyskuun 3. päivänä 2004 yleisölle avattu taidenäyttely kokosi 304 767 katsojaa.
15.2. 2005 Susanna Pettersson
Albert Edelfelt –näyttely on puhuttanut Mustekalassa näyttelyn aikana ja myös sen jälkeen. Näyttelyn suuri suosio herätti kriittiset arvioijat pohtimaan näyttelyn spektaakkeliluonnetta. Mitä taiteesta jää jäljelle, jos salit ovat tungokseen asti täynnä ja museokäynnin huipentuma on shoppailukierros museon kaupassa?
Seuraavassa kommenttipuheenvuorossa tarkastelen sitä, miksi kävijäennätyksillä on paikkansa museomaailmassa ja kysyn, eikö taidetta voisi myös ”kuluttaa”.
15.2. 2005 Irmeli Hautamäki
Edelfelt-juhlanäyttelyn loppuvaiheessa tammikuussa 05 ‘Virginie- maalaus piti eristää köysillä uteliaalta massalta, joka tungeksi sen ympärillä peittäen sen muurin tavoin. Monet ihmiset työnsivät nokkansa kiinni Virginiehen ja yrittivät jopa koskettaa sitä.
sekalaiset
8.2.2005 Anssi Vallius
Siinä missä perinteisissä gallerioissa näytteillä olevat nykytaideteokset saavat maksavan yleisön naurahdellen pyörittelemään päitään, "katujen gallerioiden" taiteilijoita kyyditetään kiven sisään.