28.3.2006 Timo Kaitaro

Suomi esiintyy ranskalaisessa kirjallisuudessa usein kaukaisuuden ja tuntemattomuuden metaforana. Tällaisena se esiintyy myös surrealistirunoilija André Bretonin teoksessa "Les vases communicants" (1932). Breton kertoo, kuinka hän herätessään, unen ja valveen välisessä tilassa, oli kuullut hypnapompisena hallusinaationa lauseen ”Pohjolan äärimmäisillä perukoilla, savuttavien lamppujen alla…harhailee, sinua odottaen, Olga”. Herättyään Bretonin ensimmäinen ajatus oli, pitäisikö hänen lähteä Islantiin ”tai, ties minne, Suomeen” ottamaan selvää, mitä tämä Olga hänestä haluaa. Koska hän jätti matkan kuitenkin tekemättä, hän ei – emmekä siis mekään – saanut koskaan tietää, mitä olisi täältä löytänyt. Ei varmaankaan surrealisteja tuolloin kolmekymmenluvun alussa, mutta kenties hän olisi eksynyt niille ”seuduille jotka eivät ole paikkoja”, joihin Jyrki Vainonen johdattelee meitä tässä Mustekalassa. Tunnetta siitä, että on eksynyt tieltä, Breton nimittäin piti kaikkein hedelmällisimpänä tilana.

28.3.2006 Timo Kaitaro

TK: Olet kääntänyt André Bretonin Surrealismin manifestin suomeksi. Olet myös varustanut sen esipuheella, joka on varmasti monille suomalaisille lukijoille muodostunut kiinteäksi osaksi manifestia (olen joskus etsiessäni turhaan muistelemaani manifestisitaattia hoksannut lopulta, että sehän olikin Kirstinän esipuheessa). Manifestin innostuneesta ja innostavasta esipuheesta saakin vaikutelman, että kyseessä ei ollut pelkästään tilaustyö, vaan että surrealismi oli sinulle läheinen ja omakohtainenkin asia. Joissakin runoissasi on myös havaittavissa selviä vaikutteita surrealismista. Koska ja miten tutustuit surrealismiin?

28.3.2006 Timo Kaitaro

Vaikka surrealismi syntyi Pariisissa, se levisi lopulta hyvin laajaksi kansainväliseksi liikkeeksi. Surrealistiryhmiä toimi useissa maissa, mm. Belgiassa, Britanniassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Surrealismin vaikutus levisi muutenkin laajalti, Japanista – Ruotsia ja Egyptiä unohtamatta – New Yorkiin. Suomessa ei koskaan ole toiminut varsinaista surrealistiryhmää.

28.3.2006 Jyrki Vainonen

Luentosali on suuri, paikalla lisäkseni viitisenkymmentä ihmistä. Muutaman penkkirivin päässä, alempana, hurisee diaprojektori. Kuvat valkokankaalla vaihtuvat, ovat vaihtuneet jo hyvän aikaa, kun öljyvärein ikuistetut kohtaukset Euroopan historiasta tai vuoristo- ja alankomaisemista ovat välkkyneet silmiemme edessä ja puhutelleet aistejamme.

28.3.2006 Ulla Vihanta
Surrealismin edellytyksistä 1920- ja 1930-luvun Suomessa

Pariisissa 1924 André Bretonin johdolla perustetun surrealistiryhmän ajatukset levisivät nopeasti Eurooppaan, mm. Belgiaan, Jugoslaviaan, Tsekkoslovakiaan, Romaniaan ja Tanskaan. Myös Ruotsiin surrealismi kotiutui jo 20-luvun lopulla. Suomessa surrealismi oli 20-luvulla lähes tuntematon ilmiö.

Timo Kaitaro 8.9. 2003

André Breton, joka omisti elämänsä surrealistiselle liikkeelle, toimi myös kuvataidekriitikkona. Surrealistinen kuvataide ei toteuttanut mitään valmista teoriaa, sillä surrealismin syntyessä kenelläkään ei ollut käsitystä siitä, millaista surrealistinen kuvataide voisi olla - tai olisiko se edes mahdollista.

26.3.2006 Sirpa Jokinen

Kasvokuvat etäiseltä ajalta virittävät tunnelman Anne-Karin Furunesin näyttelyssä. Menneisyyden läsnäolon tuntu on voimakas, vaikka se ei synny ilmeisin keinoin. Kuvissa ei ole nähtävissä mitään tiettyyn aikakauteen viittaavaa. Niissä näkyy katse naisen kasvoilla, ja se on erilainen kuin nykypäivän naisen katse. Seison keskellä näyttelytilaa ja ymmärrän, että nämä naiset kuvissa eivät katso minua. He katsovat suoraan kameraan omassa ajassaan.