17.5.2007 Irmeli Hautamäki

Tässä mustekalan numerossa aiheena on taiteen tutkimus ja tulkinta. Taidehistorioitsija Taina Kauppinen kyseli, miksi kuva-analyysi aloitetaan teosten kuvailulla, jonka jälkeen tulee vasta lopuksi tulkinta? Moni muu on kysynyt samaa asiaa. Mitään neutraalia kuvailua ei nimittäin ole olemassa. Pieninkin havainto tehdään aina jostakin näkökulmasta, arvolähtökohdasta tai poliittisesta positiosta käsin. Jokaisen havainnon taustalla on tulkitsevia oletuksia. Me tulkitsemme todellisuutta koko ajan.

9.5.2007 Janne Kurki

Ihmiset suunnistavat informaatiotulvan keskellä erilaisten strategioiden avulla, joissa kritiikillä on enemmän tai vähemmän keskeinen paikkansa. Mutta mitä tehdä, jos ja kun kritiikistä itsestään tulee osa informaatiotulvaa, kun kritiikkejä alkaa tulvia joka tuutista ja alkaa tuntua, että tarvitsisimme kritiikkien kritiikkejä poimimaan kritiikkien joukosta ne, jotka kannattaisi lukea? Tällöin viimeistään keskustelu kritiikin tehtävistä on paikallaan. Esittelen tässä kolme erilaista tapaa käsitteellistää kritiikin asemaa ja tehtäviä: kritiikki mainonnan hämäräpuolena, kritiikki suodatustoimintana ja kritiikki ajatteluna.

17.5.2007 Taina Kauppinen

I Yksi tapa opettaa kuva-analyysiä

Olen toiminut neljänä vuotena Turun avoimen yliopiston taidehistorian verkkotuutorina ohjaten perusopintoja. Olen pyrkinyt pitämään huolta siitä, että opiskelijat joutuvat alusta asti tekemään kuva-analyysejä. Verkkokursseilla on käytössä Panofsky -sovellus, jossa kuva-analyysi jaetaan kolmeen vaiheeseen: ensin kirjoitetaan kuvaus teoksesta, sitten etsitään teokseen liittyvää tietoa eli tehdään sisältöanalyysi ja kolmanneksi kirjoitetaan tulkinta. Joka kerta yritän muistaa mainita, että tämä on tällä kurssilla käytössä oleva sovellus. Koska jokaisella taidehistorioitsijalla on lopulta oma tapansa tehdä kuva-analyysejä, mitään oikeaa tapaa ei voi opettaa.

17.5.2007 Pajari Räsänen

Arvio kirjasta Jacques Derrida: Sovereignties in Question: The Poetics of Paul
Celan, toim. Thomas Dutoit ja Outi Pasanen, Fordham University
Press, 2005

Jacques Derridan (1930-2004) kirjoitukset runoilija Paul
Celanista on koottu yksiin kansiin uusina englanninkielisinä
käännöksinä.

Paul Celanin (1920-1970) esittely parilla sanalla vaikkapa hänen
runojensa “teemojen” kautta ei ole aivan yksinkertaista. “Runo”,
hän itse kirjoittaa, “on olemukseltaan, eikä suinkaan ensi sijassa
tematiikkansa puolesta, todellisen ihmisyyden koulu: se opettaa
ymmärtämään toista toiseudessaan, vaatii meiltä veljeyttä tähän
toiseen, myös siellä missä tämä toinen astuu esiin — ei suinkaan
mantelisilmäisenä, vaan kyömynenäisenä ja epämuodostuneena...”

9.5.2007 Pirkko Holmberg

Arvio Tarja Pitkänen-Walterin kirjasta ”Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta”

Kuvataiteilija Tarja Pitkänen-Walterin elämäntyön voisi tulkita maalaustaiteen puolustuspuheena, mutta melko monimielisessä merkityksessä. Hänen työnsä eivät enää viime aikoina ole olleet tunnistettavissa maalauksiksi perinteisessä mielessä, niistä on tullut esineitä, joihin on käytetty materiaalina muun muassa pigmentoitua mehiläisvahaa ja kumia. Kuvataiteen tohtorintutkintonsa kirjallisessa osuudessa (Like 2006), jota tässä käsittelen, hänen toivoisi tuovan teoreettista selvennystä siihen, miksi hänen teoksensa ovat sellaisia kuin ovat. Kysymys liittyy teoreettiseen paineeseen, joka kohdistuu yhä enenevässä määrin sekä taiteilijoihin että taiteen tutkijoihin, niin että teoriaa ja taidetta on lopulta vaikea erottaa toisistaan.

28.5.2007 Susanna Välimäki

Kaija Saariaho on keskittynyt tuotannossaan yhä enenevissä määrin metafyysisiin ja eksistentiaalisiin, olevaisen olemusta ja ihmisen olemassaoloa käsitteleviin teemoihin. Saariahoa voi pitää mytopoeettisena säveltäjänä: hän on kehittänyt omaleimaisen musiikillisen tyylin, jolla käsittelee filosofis-uskonnollisia teemoja yleisistä mytologioista ja maailmankirjallisuudesta ammentaen. Filosofis-uskonnollisista teemoista puhuttaessa on Saariahon kohdalla korostettava, että kyse on yleishengellisyydestä: Saariahon tuotanto saa lähtökohtia sekamuotoisista indoeurooppalaisista mytologioista, niin kristillisistä kuin hindulaisista aiheista, ja yhtä hyvin buddhalaisesta kuin egyptiläisestä muinaisrunoudesta.

Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osasto avaa
5.7.2007
uuden taidegallerian Porin Puuvillan generaattorirakennuksessa.
Generaattorigalleria esittelee uutta nykytaidetta vuorovaikutuksessa
historiallisen tilan kanssa. Tilaa hallitsee 1920-luvulla
käyttöönotettu ja sittemmin suojeltu generaattorihuone.

15.4.2007 Kati Pelkonen ja Irma Puttonen

The Falls

Arvio kirjasta Juha Suonpää: Sacred Places | Pyhät paikat

Lähdössä kesälomareissulle? Onhan kamera mukana? Hyvää matkaa!
Jos nyt kuitenkin jäät puistoon jäätelölle tai laiturille lukemaan, niin Juha Suonpään valokuvakirja Sacred Places | Pyhät paikat tarjoaa näihinkin hetkiin virtuaalisia matkailukokemuksia. Kirjaa selatessa pääsee nauttimaan niin nähtävyyksistä kuin aistimaan turistisia kokemuksiakin.

Seminaari ympäristön kuvien ja kertomusten kysymyksistä
torstai - perjantai 13. - 14. 9. 2007