28.9.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja

Kiasma-teatterin vuodesta 2005 lähtien järjestämä /teatteri.nyt
festivaali on perinteisesti koonnut yhteen tekijöitä ja katsojia
paitsi katsomaan nykyteatterin esityksiä, myös keskustelemaan
esityksistä ja niiden kautta avautuvista tulevaisuushorisonteista.
Kirjallisia keskusteluja on kuitenkin kertynyt vähemmän. Monet
esityksistä asettuvat eri traditioiden risteyksiin ja siten myös
perinteisen taidekritiikin kategorioiden välimaastoon. Uudenlaiset
esitykset vaativat uudenlaista kirjoitusta, tai ainakin
ajattelemaan esityksestä kirjoittamista uudella tavalla.

30.10.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja

Osa /teatteri.nyt:in esityksistä tuli tilallisesti ja tunnelmallisesti
lähelle katsojiaan, luoden tunnun joustavammasta rajasta esityksen ja
katsojan välillä. Tämä joustava raja periytyy omista
perinnepaleteistaan.

19.10.2007 Kate McIntosh: All Natural. /teatteri.nyt. Kiasma-teatteri. Elina Latva, Sirpa Jokinen ja Mira Karjalainen alias MUNASOLU, SIITTIÖ JA KOHTU keskustelevat esityksen jälkeen.

MUNASOLU: Minua pelotti.
SIITTIÖ: Minulla oli turvallinen olo: mitä esiintyjä tekikin, hän tiesi mitä teki. Oli ennemminkin turvallisuuden ja rakkauden aalto koko esityksen ajan.
KOHTU: Kohdassa, jossa esiintyjä kertoi itkeneensä ja muistutti, ettemme reagoineet siihen mitenkään, siinä tunsin syyllisyyttä.
SIITTIÖ: Minä taas olin varma, että esiintyjä vedättää.
MUNASOLU: Kyllähän se esiintyjä oikeasti toivoi, että yleisö olisi reagoinut enemmän.
SIITTIÖ: Näki, että hän hallitsi esityksen suvereenisti. Alusta loppuun näki, että hän tiesi esiintyjänä, mitä tekee.
Kate McIntosh, All Natural

21.10. 2007 Kate Macintosh: All Natural, Suvi Parrilla

Mikä tekee betonilähiöstä epäluonnollisemman kuin ampiaispesä? Loppujen lopuksi ei mikään. Molempiin rakennelmiin tarvittavat materiaalit ovat saatavilla tältä planeetalta ja lopulta luonnosta. Toisia rakentavat ihmiset ja toisia ampiaiset.

21.10.2007 Kate McIntosh, All Natural. Selja Ahava

Millainen on ”huippukokemus”? Puhdas, aito hetki? Esitys rinnastaa rahapelien pelaamisen esiintymiseen, niistä kummastakin saa samanlaiset vibat, niihin jää koukkuun. Ja samanlainen huippukokemus on synnytys. Raha, veri ja yleisön nauru vain virtaavat vapaasti. Me katselemme naista tietyssä altistuneessa tilassa, esiintymässä, raskaana – kuten hän heti esityksen alussa kertoo. Jotenkin ryvettynyt ja repeytynyt showgirlin asu ei kyllä lupaa hyvää.

16.10. 2007 Teatteri Venus: Likaisia juttuja, ensi-ilta, Leena Villka

Likaisia juttuja käsitteli yhtä tunnetta, inhoa. Lika, töhry, kielletyt tekemiset aiheuttavat meissä inhoa. Inhon esittäjät olivat kuitenkin liian viehättäviä herättääkseen katsojissa inhoa söpöine paljaine varpaineen. Näyttelijät esittivät koko joukon ihmiskehon äänimaailmaa (kuolaamista, huohotusta, örinää ja ulinaa) sen verran ylitehostetusti, että katsojissa se herätti huvittuneisuutta ja vienoja naurunpyrähdyksiä. Inhon esittäminen tuntuu synnyttävän tahatonta komiikkaa.

Teatteri Venus: LIKAISIA JUTTUJA Kiasman Seminaari.
Esitykset 16.-21.10.2007: 19.10 klo 18.00, 20.10 klo 17.00 ja 21.10 klo 17.00. Mira Karjalainen

Vieläkin on vaikea hengittää. Ryntäsin ulos salista, mutta nenäkarvoihin on syöpynyt mädäntyneen ruoan ja halvan hajuveden lemu. Ällöttävää.

16.10.2007 Teatteri Venus, Likaisia juttuja Kiasman seminaari-huone Jaana Pirskanen

Toivoin vielä poliittisempaa likaa, likaisempaa likaa, jotain joka olisi saanut minut kavahtamaan tai ajattelemaan. Haistelen nyt tunnustellen lisää likaisia juttuja. Miten olisivat käsin painetut tarrat sähkökopin seinässä, hengaavat nuoret ostoskeskuksessa tai rautatieasemalla, naiset alttarin takana. Seksi puistossa, suutelevat naiset kirkon portailla, partaan kuivunut sperma. Kouluttamattomat pakolaiset rajalla.

16.10.2007 Mira Karjalainen
Kuusi esittäjää ja rypäs monitoreja käsittelee ihmisen ja eläimen rajapintaa Kansallisteatterin Omapohjassa vierailevassa esityksessä, joka liittyy tämän syksyn /teatteri.nyt–festivaaliin.

Esitys lähestyy ihmisyyttä muiden eläinlajien kautta. Eläimet huijaavat, matkivat, leikkivät ja tekevät rituaaleja, mutta teoksen mukaan “vain ihminen tekee esityksiä lajitovereilleen, joita muut ihmiset tulevat katsomaan.” Simpanssit ja gorillat valehtelevat ainakin hoitajilleen, ja moni muu eläinlaji huijaa tarkoituksella toisia saadakseen vaikkapa saalistajan pois kotipesän luota. Simpanssi juksaa hoitajaansa (omistajaansa? vangitsijaansa?) teeskentelemällä jääneensä häkin kalterien väliin jumiin, kun tavoitteena on päästä karkuun. Toinen taas matkii haavoittunutta lajitoveriaan ja ontumisellaan näin hauskuuttaa muita. Korpit laskevat lumisilta katoilta pyrstömäkeä hupailumielessä. Metsojen ja monien muiden soidinmenot ovat esimerkkejä eläinten riiteistä. Entä eläinten uskonnollisuus? Siitä ei ole todisteita.

10.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka - kehollinen installaatio
Kiasman 3.krs.museon sulkemisajan jälkeen. Sirpa Jokinen

Todellisuuden tutkimuskeskuksen kehollinen installaatio ”Hiljaisuuden politiikka” uudistaa katsojan ja esiintyjän suhteen. Tämä uudistus tapahtuu hiljaisuuden välityksellä. Se perustuu hiljaisuuden merkitykseen inhimillisen kommunikaation osana ja samalla myös taiteen osana. Esitys antaa myös katsojalle uudenlaisia mahdollisuuksia löytää oma asemansa teoksen keskellä.

19.10.2007 Hiljaisuuden politiikka- esityksestä ja kuulosuojaimista Sofia Silfast

Esityksen nimestä keskusteltua: Missä oli politiikka esityksessä?
Teko: hiljaisuuteen tuominen, jättäminen. Yllättävä toimeettomuus,
pysähtyminen huoneissa, joissa on pieniä kylttejä neuvomassa mitä
kuuluu tehdä.

HILJAISUUDEN POLITIIKKA – Ajatuksia kehollisesta installaatiosta. Janika Maisala

Filosofi George Berkeley on todennut, että oleminen on havaituksi tulemista. Ehkäpä oleminen on yhtä lailla kuulluksi ja kosketetuksi tulemista: kuule minut, näe minut, tunne minut. Ihminen, jonka ääntä ei huomioida, on vailla valtaa. Ihminen, jota ei suostuta näkemään, on yhteisönsä hylkäämä. Ihmiselle, jonka kehollista koskemattomuutta ei kunnioiteta, ei suoda ihmisarvoa.

11.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: Hiljaisuuden politiikka − kehollinen installaatio, Kiasman 3. krs. Anja Portin

Nostan polvet koukkuun tuolille ja katson ulos lepäävän miehen yli. Äkkiä syksyinen Helsinki alkaa näyttää kauniilta. Edes Mannerheimintie ei tunnu enää vihamieliseltä. Tahtoisin jäädä tähän istumaan ja antaa ajatusten virrata vapaasti, unohtaa että istun nykytaiteen museossa, unohtaa että olen esityksessä katsomassa lepäävää miestä, unohtaa, että lupasin kirjoittaa.

14.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus: LUMO - Esitys uudesta työstä Kulttuuritehdas Korjaamo. Elina Latva

Taiteilijat ovat tehneet uutta työtä satoja vuosia. Työnhaussa koko kehollaan, kaikkien kanssa ja kaiken aikaa. Lisään, että ajatus on epämiellyttävä.

12.10.2007 Todellisuuden tutkimuskeskus LUMO - Esitys uudesta työstä, Kulttuuritehdas Korjaamo. Markku Nousiainen

LUMO

LUMO -esityksen kertojahahmo esittelee katsojille kuvitteellisia maalauksia. Kaksi apulaista nostaa ilmaan suuren valkoisen kehyksen, jonka läpi näkyy kulttuuritehdas Korjaamon tyhjää taustaa. Yleisö keskittyy tarkastelemaan "Opportunisti" –nimistä teosta.

19.10.2007 Rude Mechanicals Get Your War On esityksen herättämiä ajatuksia. Suvi Parrilla

Vaikka valveutuneet amerikkalaiset ovat julistaneet jo 60-luvulta asti maansa politiikan mädännäissyyttä, ei Rude Mechanicalsin kertaustunti George W. Bushin kahden kauden toilailuista tuntunut tippaakaan tarpeettomalta. Tarpeettomalta tuntuu lähinnä se turhauttava tunne, kun joka ikinen viime vuosina tapaamani amerikkalainen on jossain vaiheessa keskustelua todennut ”I did not vote Bush”, vaikka politiikasta ei olla puhuttu siihen asti sanaakaan.

12.10.2007 Rude Mechanicals (USA): GET YOUR WAR ON Louhisali. Markku Nousiainen

Muistan istuneeni jokin aika sitten keskustelussa jossa aiheena oli poliittinen teatteri, tai oikeastaan se, miksi sitä ei juuri ole Suomessa. Täällä kun politiikka kaiken kaikkiaan on etäistä eikä tunnu sopivan taiteeseen. Amerikassa teatteri näyttää kelpaavan mainiosti epäkorrektiksi lyömäaseeksi, jolla valtapolitikan näennäisen korrektia mutta läpimätää retoriikkaa sopii löylyttää, toki hymy huulessa.

12.10.07 Arvio Sanna Kekäläisen Puna, red esityksestä Suvi Parrilla

Miksi masai-nainen katsoi Sannaa? Kyttäsi kuin jotain eläintä. Kyttäsi kuin jokin eläin.
Sanna ponnistelee musta penis selässä. Eikö masai-naisen katse riitä?
Sanna osaa pitkittäisspagaatin. Eikö masai-naisen katse riitä?

10.10. 2007 Arvio Sanna Kekäläisen esityksestä: PUNA-RED-ROUGE, Kiasma-teatteri, Kari Yli-Annala

Lääkärikirjan mukaan punastumisella tarkoitetaan ”ihon hiussuonten yhtäkkistä
laajentumista ja sen aiheuttamaa läiskittäistä punoitusta kasvoissa,
kaulalla ja ylävartalossa, harvemmin muualla. Punoitus kestää minuuteista
pariin tuntiin. Ennakoivana oireena on usein kuumotuksen tunne. Punoitukseen
liittyy usein hikoilu, joka voi olla hyvin runsasta.” Niinpä.

10.10.2007 Instant-arvio Sanna Kekäläisen esityksestä Puna–Red–Rouge Kiasma-teatteri, Jaana Pirskanen

Eikö ole naurettavaa, että intensiivisimmät tunteemme muuttuvat korneiksi, kun ne tuodaan julkisiksi, kun niitä tarkastelee ulkoapäin. Suurissa tunteissamme olemme alasti, punoittavia, lihallisia, suuruudenhulluja ja naurettavia. Haaveilu on nolostuttavaa ja hekuma kornia.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Marja Sildea
/teatteri.nyt 10. – 21.10. 2007

Marja Silde : Juureni ovat teatterissa. Teatterilla tarkoitan tässä draamatekstilähtöistä, näyttelijä-ohjaajakeskeistä, näyttämökuvaltaan ja yleisösuhteeltaan ramppiin perustuvaa traditiota, jossa työnkuvat ovat eriytyneet. Kyseenalaistamalla näitä esityksen peruspilareita, liityn osaksi teatterin traditiota.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Kaisa Illukkaa
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

Virve Sutinen: Teatteri-sanan käyttöön liittyy meille myös annos nostalgiaa, mitä monet esitystaiteen tekijät haluavat välttää.
- Miten itse suhtaudut teatteriin?

Kaisa Illukka: Suhtaudun teatteriin aika varautuneesti ja yleisön joukossa istuessani koen useammin vieraantuneisuutta kuin yhteisöllisyyttä.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Sanna Kekäläistä
/teatteri.nyt 10.–21.10.2007

Sanna Kekäläinen, red

Virve Sutinen: - Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?

Sanna Kekäläinen: En koe itseäni palvelujen tuottajana, ehkä enemmänkin palvelijana. En pidä tästä markkinatalousmaailman kielenkäytöstä, jota lanseerataan koko ajan enemmän ja enemmän kulttuurin ja taiteen alueille.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Pilvi Porkolaa
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

Pilvi Porkola: En mielelläni käytä ’teatteri’ sanaa omien esitysteni yhteydessä. Olen valmistunut esitystaiteilijaksi, ja käytän mielelläni töistäni kattonimeä esitystaide. Toisaalta keskustelu käsitteiden määrittelystä (teatteri, nykyteatteri, kokeellinen teatteri, esitystaide jne.) on loputonta, ja yleisölle on ehkä selkeintä viitata kaikkien tuntemaan käsitteeseen eli teatteriin.

1.10.2007 Virve Sutinen haastattelee Esa Kirkkopeltoa
/teatteri.nyt 10.10.-21.10.2007

Esa Kirkkopelto: ”Laitoskama” on tietty esteettinen formaatti, joka sallii siirtymät kulttuurista ja instituutiosta toiseen. Kaikki tietävät, mistä on kysymys. Silti on vaikea tehdä toisin. Vastuu on varmaan tekijöillä: olla tekemättä laitoskamaa, vastustaa formaattia. Laitosten paras piirre olisi vastaavasti niiden vieraanvaraisuudessa.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Annika Tudeeria
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

Oblivia

Virve Sutinen: Kiasma-teatteri on pyrkinyt olemaan diskursiivinen “taidelaitos”, joka tarjoaa taiteilijoille tilan ja kontekstin tutkia ja kokeilla, ottaa riskejä. Enemmän kuin tuotantolaitos, sen on voinut ymmärtää tietämisen (informaation) kentäksi, älyllisen vaihdon taloudeksi tai kulttuuristen kamppailujen areenaksi. Suureksi osaksi tämä on ollut Kiasma-teatterin “henkistä” pääomaa ja osaamista taloudellisten puuttuessa. /teatteri.nyt on pyritty tekemään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja tuomalla yhteen tekijöitä, tuottajia ja kuraattoreita. On väitetty, että taiteilijoista tulee taiteellis-kriittisten palveluiden tuottajia.
- Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?

Annika Tudeer: Eteenpäinpyrkivänä, avoimuutta edistävänä ja uusia toimintatapoja kehittävänä.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Nora Lähteenmäkeä
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

Nora Lähteenmäki: Teen esityksiä pääasiallisesti yksin. Vaikka esityksessäni on mukana sellisti Markus Hohti ja valosuunnittelusta vastaava Maria Kilpi, suurin osa työstäni on yksinäistä ja teen suurimman osan päätöksistä yksin. Silti esitysten tekeminen on minulle sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa. Pyrin tekemisiin muiden ihmisten kanssa esityksissäni, ne ovat jakamisen paikkoja ja jaettuja tapahtumia.

30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Tuomas Laitista
/teatteri.nyt 10.10.–21.10.2007

Tuomas Laitinen: Todellisuuden tutkijan paikka on todellisuuden reunamilla. Koska todellisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, vaatii se kykyä olla liikkeessä. Liike vie uusiin paikkoihin.

Tapahtumat / Kuvataide

HIAP Project Room
Kaapelitehdas, C4 (C-porras, 4 krs.)
Tallberginkatu 1, 00180 Helsinki

International Symposium on Pornography, Sexual Representations,
Obscenity, and Desire

The Theatre Academy, Haapaniemenkatu 6, Sörnäinen, Helsinki
(auditorium 1)

Oct. 18th through 19th, 2007, OPEN FOR ALL, FREE ADMISSION!