21.1.2008 Irmeli Hautamäki

Modernisaatio on ollut Suomessa voitokasta: paperiteollisuus työntää ulos sellua ja teknologia teollisuus vääntää bittejä maailmanennätysvauhtia. Mutta onko modernista opittu puhumaan muuten kuin laskennallisesti? Kun liikkuu suomalaisena maailmalla saa kuulla imartelevia kommentteja modernista yhteiskunnasta ja sitähän Suomi ulospäin onkin. Mutta kun saapuu pidemmän poissaolon jälkeen kotimaahan huomaa astuvansa ummehtuneeseen paikkaan, jossa poliitikot pitävät 'kansallisen kulttuurin merkkiteosten' uudelleen arviointia pyhäinhäväistyksenä. Tämä on silkkaa konservatiivisuutta. Modernin ajalla traditio sinänsä on käynyt kyseenalaiseksi, traditio vaati uudelleenarviointia ja taiteen kuvat ajoittaista rikkomista.

20.1.2008 Gareth Griffiths

China Central Television Headquarters

Architecture is the most public and political of the arts, one generally encountered in a mood of digression and complicit in social control. It could even be argued that the success of the city may have less to do with its aesthetic accomplishments and more to do with the countless emergent factors taking place in such an interface as the street: thus one learns to see buildings as good when they make possible the good lives of their users, as if ethics and aesthetics have a common root. Having undergone self-reflection following the public hostility towards modernist architecture – the alienation of the early industrial city followed by the alienation of the Modernist zoned city – in recent decades (fuelled by the debates surrounding postmodernism) architects have generally taken a standpoint along a spectrum ranging from a continuation or return to the tried-and-tested ideas of classical or vernacular urbanism to those arguing that modernism remains an incomplete project. The incomplete project must push the boundaries of creativity, either guided by current human concerns, such as ecology, or for its own sake. The following article traces different current approaches to avant-gardism in architecture, but relating them to the questions of progress and estrangement so central to modernism.

15.1.2008 Pirjo Lyytikäinen

Arvio teoksesta "Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus", toimittaneet Sakari Katajamäki ja Harri Veivo. Gaudeamus 2007.

Sakari Katajamäen ja Harri Veivon toimittama Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus esittelee laajasti 1900-luvun kokeellisen kirjallisuuden suuntauksia. Se on ensimmäinen tunnetuimpien avantgarde-suuntausten ja monien vähemmän tunnettujen kokeellisen kirjallisuuden ryhmittymien yleisesitys suomen kielellä. Sellaisena teos auttaa ymmärtämään myös monia nykykirjallisuuden ilmiöitä, jotka saavat inspiraationsa näistä vanhemmista kokeiluista. Suomessa kirjoitetaan jälleen paljonkin kokeellista runoutta. Esimerkiksi Helsingin Sanomain vuoden 2007 kirjallisuuspalkinnon voittanut Henriikka Tavin runokokoelma Esim. Esa kaipaa tuekseen tietämystä, jota alueen yleisesitys tarjoaa. Myös yliopistolliseksi kirjallisuuden alan oppikirjaksi teos on erittäin tervetullut.

20.1.2008 Irmeli Hautamäki

Historioitsija Eric Hobsbawmin mukaan sotien välisenä aikana modernismista ”tuli keino erottua niille, jotka halusivat todistaa olevansa sekä sivistyneitä että nykyaikaisia. Jokaisessa maassa kulttuurin etujoukko 30-luvulle tultaessa kirjoitti ja arvioi uudelleen menneisyyttä niin, että se istui nykyajan vaatimuksiin.” Miten oli asia Suomessa?

13.2.2008 Pinja Petäjä

Turun pääkirjasto

Turun uusi pääkirjasto avasi ovensa yleisölle noin vuosi sitten, keväällä 2007. Aurajoen varrella sijaitseva K.A. Wreden hollantilaista klassisismia edustava pääkirjasto vuodelta 1903 sai seurakseen samaan kortteliin arkkitehtitoimisto JKKM:n suunnitteleman uuden kirjastotalon. Pääarkkitehtina toimi Asmo Jaaksi. Helsinkiläisen arkkitehtitoimiston JKKM:n ehdotus Chiaroscuro, valohämy, voitti kirjaston arkkitehtikilpailun vuonna 1998, joten suunnitelmasta toteutukseen kului liki kymmenen vuotta. Kokonaisuus ei ole vieläkään täysin valmis, sillä vanhan kirjastorakennuksen peruskorjauksen valmistuessa, kirjallisuus-, taide- ja musiikkiosastot muuttavat sinne, jolloin uudisrakennuksesta ja vanhasta kirjastotalosta sekä niiden väliin jäävistä rakennuksista muodostuu kokonainen pääkirjasto-kortteli.

13.1.2008 Sirpa Jokinen

Liettualaiset teatteriesitykset kiertävät tänä päivänä Eurooppaa. Neuvostoliiton aikakaudella teatteri oli syy matkustaa Vilnaan, Kaunasiin tai Panevézysiin. Liettualainen teatteri on erityisen merkityksellistä, sillä sen avulla liettualaiset pystyivät pitämään hengissä oman kansallisen identiteettinsä Neuvostoliiton alistavan vallan aikakautena. Kun Suomessa tämänhetkinen kohu teatterimaailmassa liittyy Tuntemattoman Sotilaan uudelleentulkintaan, Liettuassa mielenkiinto on
keskittynyt uusiin teksteihin.

31.1.2007

Vuoden alussa lehdet julkaisevat tilastoja suosituimmista kirjoituksistaan, niin Mustekalakin. Mustekala on nyt ilmestynyt uudessa lehtimäisessä asussaan vuoden verran, ulkoasu uudistettiin vuoden 2007 alussa. Mustekala poikkeaa muista lehdistä siinä, että kaikki sen 4 ja ½ vuosikertaa ovat helposti luettavissa. Koska lukijat myös etsivät kirjoituksia arkistosta, Mustekalan top ten 2007 listalla on juttuja, jotka on julkaistu jo vuonna 2004. Niitä luetaan yhä edelleen, Mustekalan jutut eivät ole mitään kertakäyttötavaraa. Varsinkin opiskelijat, ja ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat löytäneet Mustekalan. Mustekala tavoittaa lukijoita myös eri puolilla Suomea, etenkin yliopistopaikkakunnilla, joten se lisää kulttuurista tasa-arvoa.

Taiteilijaosuuskunta FIXC on koonnut videotaiteen, liikkuvan kuvan ja äänen sekä
installaatioiden viikonlopputapahtuman, joka on esillä Taidehallissa
perjantaista sunnuntaihin 25.-27.1.2008. Screeningit ja installaatiot joka
päivä. Lisäksi erityistapahtumia.

Seminaarin teema:

"Nykyajan nietzscheläinen yli-ihminen, Übermensch, on Übercurator,
ylikuraattori," kirjoitti Art Monthlyn päätoimittaja Patricia Bickers
vuosituhannen taitteessa. Bickersin ajatus on, etteivät nykykuraattorit
huolla taidekokoelmia kuten edeltäjänsä, vaan luovat näyttelyitä
subjektiivisen näkemyksensä ohjaamina. Nykyisenkaltaisten kuraattorien
ammattikunta syntyi 1990-luvun kuluessa biennaalien ja nykytaiteen
katselmusten myötä. He kokoavat neuvoa antavien asiantuntijoiden kanssa
näyttelyitä, jotka esittävät nykytaiteen kärjen ja pyrkivät huomioimaan
ajankohdan poliittis-sosiaalis-yhteiskunnallisen ilmaston.