12.7.2008 Pirkko Holmberg

Kesälomien myötä katseet kääntyvät luontoon ja ympäristöön. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta paeta kaupunkitodellisuutta kesämökkiparatiisin ylläpitämään luonnonmukaisen elämäntavan utopiaan. Tällöin joutuu väkisinkin kiinnittämään huomion kaupunkiympäristöön ja sen suomiin viihtymisen mahdollisuuksiin tai niiden puutteeseen. Mustekalan kriittisen ympäristöesteettisen kesänumeron orientoitumiskohteena toimii siis kaupunki, tarkemmin sanottuna Helsinki.

12.7.2008 Sampsa Nisonen

Kun kaupunkeja arvioidaan esteettisesti, on Helsinki mielestäni monessa suhteessa yksi erikoisimmista Suomessa. Kukaan tuskin kiistää sen merkitystä maan poliittisena, väestöllisenä, ekonomisena ja kulttuurillisena keskuksena. Mutta erityisen jännittäväksi esteettisen tarkastelun kohteeksi sen tekee yksinkertaisesti kaupungin koko. Muissa kaupungeissa ”luonnolliset” ympäristöt, joissa ihmisen kätten jälki ei ole helposti havaittavissa, eivät koskaan tunnu olevan kaukana, mutta Helsingissä täytyy nähdä hieman vaivaa, jos haluaa päästä selvästi pois kulttuurin vaikutuspiiristä.

12.7.2008 Matti Karmala

Joulukuun lopulla 2003 nähtiin suuri tragedia. Lasipalatsin vieressä seisonut salava kaatui talvisessa myrskytuulessa. Asiasta raportoitiin mm. maan suurimmassa sanomalehdessä sekä valtakunnallisilla televisiokanavilla ja se herätti suurta mielenkiintoa. Heti kaatumista seuranneena päivänä sadat ihmiset kerääntyivät suremaan kaatunutta salavaa ja keräämään talteen maassa lojuvia rungon palasia. On siis selvää että tapaus oli koskettanut ihmisiä syvästi.

12.7.2008 Jenna Jauhiainen
Tartto

En käsittele tässä kirjoituksessa suoraan katutaiteen esteettisyyttä, vaan poliittisen ilmapiirin vaikutusta tuon taidemuodon olemassaolo- ja kehitysmahdollisuuksiin Helsingissä sekä tämän ilmapiirin viestimää yhteiskunnan yleistä arvolatausta. Helsinki näyttäytyy kaupunkitilana, jossa vain maksetut sanomat saavat lain puitteissa tavoittaa urbaanin asukkaan huomion.

13.7.2008 Eelis Tuominen

Se on ruma. Näin kuuluisi monen ihmisen vastaus, jos heidän pitäisi arvioida Eduskuntatalon edessä olevaa työmaata estetiikan kannalta. Jotkut ihmiset eivät edes työ- tai koulumatkallaan noteeraa sitä, mutta kaikilla meillä on siitä mielipide. Ja se tässä montussa niin hienoa onkin.

12.7.2008 Sini Helminen

Kesäisillä kaupungin kaduilla on vaikeaa muistaa, että betoni ja asvaltti ovat laajemmasta näkökulmasta katsoen materiaaleina aivan yhtä luonnollisia kuin seppeleeseen punottavat voikukatkin. Kesä herättää villin kaipuun luontoon ja saa massoittain väkeä viettämään kuumat hellepäivät autossaan ruuhkassa matelevassa lomalaisletkassa maalaismaisema jo sielun silmissä kajastaen. Luonnoksi ajatellaankin heti ensimmäiseksi vain ihmisen hallitsematon luonto: luonto muodossa ”raw” ja ”uncooked”. Helsingin keskustassa, joka toimii ihmisen turvalinnakkeena tässä suon ja kuokan vihamielisessä korpimaassa, pystyy sosiaaliset tavat unohtava lapsenkatse aseenaan kuitenkin löytämään vihreän viidakon. Tämä luonto ei ole koskematonta luontoa, vaan luontoa, joka koskettaa meitä päivittäin.

12.7.2008 Antti Sundberg
Suvilahti, 2007

”Tulevaisuuden Sörnäistenranta on toisen näköinen. Kellokortit vaihtuvat käyntikorteiksi. Sataman ja hiilikasojen väistyessä maisema tulee esiin. Syntyy uusi kaupunginosa, urbaani ja merellinen ympäristö, jonka pääosassa ovat ihmiset.”

12.7.2008 Salla Tiainen

Helsinki ei ole vain kaupunkia, taloja, katuja ja siellä täällä hoidettu puisto. Helsingistä löytyy myös risukkoja ja pusikkoja, tonttien väliin jäänyttä joutomaata. Kaupungin ympäristöjä voi tarkastella monella tavoin, saatavilla on erilaisia apuvälineitä kiikareista moottoriveneisiin. Oma kokemusmaailmani on laajentunut aivan huomaamatta eläessäni koiran kanssa.

12.7.2008 Kia Tallgrén

Helsingin tunnetuimpia ja tunnistetuimpia rakennuksia on Senaatintorin takana nouseva Helsingin Tuomiokirkko eli Suurkirkko. Varsinkin jos saapuu keskustaan mereltä päin, se dominoi kaupunkikuvaa kupolitorneineen Suurkirkon siluetti esiintyy useimmissa Helsinki-aiheisissa postikorteissa, mikä korostaa sitä tärkeänä osana pääkaupunkiamme. Se on varma kohtaamispaikka ja määrittelee ympäristöään. Senaatintori muuttuu ”toriksi, joka on siinä Suurkirkon edessä” ja yliopiston keskuskampus ja lukuisat pikkumyymälät ovat ”siinä Suurkirkon lähellä”. Helsingin kaupunkitilan hahmottamisessa Suurkirkolla on siis merkittävä rooli. Itse kirkkoa olen kuullut kutsuttavan Tuomiokirkon, Suurkirkon ja Nikolainkirkon lisäksi ainakin Isoksi Kirkoksi ja Luciankirkoksi.