Scroll To Top

Kritiikit

Hulluja yhdessä – Henna Ahon ja Ville Värin symbioottinen maalaustapa
Teksti: Maaria Niemi 18.6.2015 Kuva: GalleriaKONE Taideteoksen tekijyyden yksilökeskeisyys on jäänyt ja löytänyt yhden uudenlaisen version taiteilijapari Henna Ahon (s. 1977) ja Ville Värin (s. 1978) työskentelyssä. Kun modernistinen yksilökeskeisyys tukeutuu yhden taiteilijan kehityskaareen oman tuotannon sisällä, lähtee kollektiivisuus tai parityöskentely pikemminkin prosessista ja sen tuomasta dialogista liikkeelle. Näin tapahtuu Aho & Väri –taiteilijaparin näyttelyssä, joka tuo mukaan tilallisen prosessinomaisuuden se...
Säteilevä talo – Hans Rosenströmin teoskokonaisuus erkanee moneen suuntaan
Teksti: Sini Mononen 9.6.2015 Kuvat: Hans Rosenström Filosofi Maurice Merleau-Pontyn mukaan havainnon kokemus on eri asia kuin havaitsijan suhde havaittuun objektiin. Siksi havaintoa ja sen kokemusta ei voi tarkastella klassisesti, muotoa ja ainetta erotellen. Tulisiko siis teosta, joka käsittelee havainnon kokemusta, tarkastella klassisesti, sen ulkoisia piirteitä arvostellen? Pro Artibus –säätiön juhlavuoden kutsutaiteilija Hans Rosenström on luonut teoskokonaisuuden Ett Kluvet Hus: Den Ena/ Ett Kluvet Hus: Den Andra, joka poh...
Dokumentarismista käsitteellisyyteen – huomioita Hannela Rantalan retrospektiivisestä näyttelystä
Jukka Heikkilä 8.6.2015 Ihanien Aikojen Loppu on Hannele Rantalan retrospektiivinen näyttely. Rantalan tuotanto vuosilta 1975–2015 ulottuu klassisesta mustavalkoisesta dokumentarismista käsitteellisempään tuotantoon. Rantalan mustavalkoiset teokset ovat hyvin tyypillistä dokumentarismia, aiheet sijoittuvat niin kotimaahan kuin eri puolille Eurooppaa. Tämä on jatkumoa Henri Cartier-Bressonin aloittamalle trendille matkustaa kuvien luo. Lukuun ottamatta passikuvien sarjaa, näyttelyn käsitteellinen osuus sisältää pelkästää...
Maailma ei lopu räjähtäen, se hiipuu pois
Sini Mononen 3.6.2015 Things do not explode, 
they fail, they fade, as sunlight fades from the flesh, 
as the foam drains quick in the sand, even love’s lightning flash 
has no thunderous end, it dies with the sound 
of flowers fading like the flesh from sweating pumice stone,
 everything shapes this till we are left
 with the silence that surrounds Beethoven’s head. Minkälainen hahmo on mies? Wilma Hurskaisen uudessa valokuvasarjassa The Man Comes Around mies on valkoinen, keski-ikäinen ja väsynyt. Hurskainen ...
Tunteella laulettu laulu
Sini Mononen 31.5.2015 Fanny Tavastilan näyttelyn aiheena on rakkaus. Tavastila kuvaa ikiaikaista aihetta perinteisin menetelmin, suurin öljymaalauksin. Ekspressionismin perinnettä Tavastila on tuonut tähän päivään inspiroitumalla populaarimusiikin tunneilmaisusta. Teokset onkin nimetty muun muassa Leonard Cohenin ja Tori Amosin tuotannosta lainatuilla nimillä. Cohenin ja Amosin repertuaarissa rakkaus on täynnä ristiriitoja. Maalauksissa rakastuneen sisäinen, myrskyävä maailma, hahmottuu kangastuksina värikerrosten lomassa....
Pojat on poikia
Raija Maukola 29.5.2015 Jarmo Mäkilän (s. 1952) näyttelyn öljyvärityöt kuvaavat jo melko isoksi venähtäneitä valkopaitaisia poikia erilaisissa riittimenoja muistuttavissa leikeissä. Välillä ollaan sisätilassa, välillä rämeisessä metsässä. Töissä on mukana lapsuuden muistoja ja tunteita, tiedostamatonta, unimaailmaa ja vertauskuvia. Poikaporukoiden leikit tuntuvat tutuilta 1950-luvulla lapsuuttaan eläneille. Pojilla ei ole kiire minnekään. Leikkikaluina toimivat tavaramerkiksi käyneiden rumpujen lisäksi pitk...
Susirajan rakkaus hajottaa ja viiltää
Airikka Nurmela 27.5.2015 Ensimmäinen asia, johon Iiu Susirajan Kluuvi-galleriassa olevassa näyttelyssä Tunteiden niksi-pirkka kiinnittää huomiota, on tasainen läpse. Läiskytyksen kuulen jo heti hissistä ulos astuessa vaikka en ole vielä itse näyttelytilassakaan. Ääni lähtee yhdestä näyttelysalin takaosassa puoliympyrään sijoitetuista kuudesta tv-ruudusta, joissa pyörii videotaideteokset. Kyseisessä videossa lihava vaalea nainen kävelee sängyn viereen, asettaa ruusun haaroihinsa ja alkaa läiskiä kukan hajalle mattopiis...
Nykysirkuksen surrealistiset sävyt
Teksti: Virpi Alanen 25.5.2015 Kokonaisuutena vuoden 2015 Cirko-festivaalia voisi luonnehtia virkeäksi surrealististen vivahteiden jatkumoksi, joka on jo vakiinnuttanut paikkansa helsinkiläisessä kaupunkitilassa. Nykysirkusesityksiä riivaa välillä tietty samanlaisuus, joka näkyy esimerkiksi epäesityksellisyyden korostamisena. Kuitenkin kaikissa esityksissä oli tavoitettu myös jotain omaperäistä. Tekijöiden monitaiteinen osaaminen välittyi useasta esityksestä vahvana. Tämän vuoden Cirkossa tuntuivat korostuvan pelkistetyt mie...
Akram Zaatarin poliittinen taide on pasifismia – Unfolding-näyttely Moderna Museetissa
Teksti: Maaria Niemi 24.5.2015 Kuvat: Akram Zaatari / Moderna Museet Akram Zaatari: Letter to a Refusing Pilot (2013) My name is not Akram Zaatari. And the person I will be addressing is not Avi Mograbi. We have simply decided to name ourselves as such, playing roles that have been pre-scripted for us by a situation, like characters in a play or film, and like two individuals born in two enemy states. Just as in prison one thinks of freedom, in wartime, thinking peace is inevitable. But we know that it is not simple to unmake history, to...
Arkisen kosmoksen katse – Swedish Democracy -näyttely Helsinki Contemporaryssa
Teksti: Marko Gylén 20.5.2015 Kuvat: Helsinki Contemporary, Jussi Tiainen, Michael Johansson Marcus Eek: Puste IV (2015) Katson Marcus Eekin maalausta ”Puste IV”, jonka lähtökohtana on voikukan valkoinen haivenpallo. Maalaus on suurempi kuin todellinen kukka. Se täyttää katseen valkoisella säteittäisyydellään. Näen siinä sen, että en näe. En näe niinkään kukan kuvaa, kuin oman katseeni tunnistamassa voikukkaa. Valkea maali, tai ehkä ennemminkin säteittäin jäsentynyt utuinen tila, ottaa katseeni haltuun, imee sen ...