Saada kiinni taiteesta, ottaa haltuun, pyöristää. Teesejä museopedagogiikkakeskusteluun 20.4.2011
Kirjoittanut Anni Venäläinen Ke, 2011-04-20 09:23.
Anni Venäläinen
Mustekalassa tänä keväänä käynnistämässäni keskustelussa on puntaroitu aika kiihkeinkin sanakääntein sitä, millaista museopedagogiikan tulisi olla ja ketä varten se on olemassa. Tarkoitukseni on jatkaa keskustelua useamman ihmisen kanssa tuodakseni esiin mahdollisimman monta näkökulmaa aiheesta, johon on kaikkea muuta kuin helppo löytää hyviä vastauksia. Pedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen liittyy eettisiä ja arvoihin liittyviä kysymyksiä, mikä mutkistaa aihetta entisestään. Blogi on liian lyhyt formaatti asian vaatimaan kunnolliseen syventymiseen. Niinpä olen listannut tähän omiin kokemuksiini perustuvia käsityksiä taiteen ymmärtämisestä teesimäiseen muotoon tiivistettynä.
Tartun käsitteeseen ”ymmärtää”, siksi että moni perustelee sen, ettei pidä tai ole kiinnostunut taiteesta sillä ettei ymmärrä taidetta. Taide ei kuitenkaan ole matematiikan oppitunti. Mielestäni ymmärtämisen merkitystä usein ylikorostetaan. Toisaalta ”ymmärtäminen” voidaan taiteen yhteydessä käsittää monella eri tavalla. Näkökulma on siis rajattu ja lista puutteellinen, sillä kaikki mitä haluaisin sanoa taiteen ja katsojan suhteesta ei mahdu tähän.
1. Taide on vaikeaa, mutta kaikki teokset eivät ole vaikeita ymmärtää.
2. Taide kuuluu kaikille, mutta kaikki eivät ymmärrä kaikkia teoksia ja osa ihmisistä ei ymmärrä suurinta osaa teoksista.
3. Taiteen ymmärtäminen edellyttää rikasta ja monipuolista kokemusmaailmaa, yleissivistystä, aistien herkkyyttä ja harjaantuneisuutta, sekä kykyä arvioida näkemäänsä ja käsitellä omia tunnereaktioitaan.
4. Taiteen ymmärtäminen edellyttää motivoituneisuutta olla kiinnostunut taiteesta.
5. Taiteen ymmärtäminen edellyttää monipuolisia kokemuksia taiteesta.
6. Taiteen ymmärtäminen edellyttää huumorintajua.
7. Taiteen ymmärtäminen ja kokeminen edellyttävät tarkkaavaisuutta, keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä jaksaa työskennellä kokemuksen eteen.
8. Taiteen ymmärtäminen edellyttää kykyä löytää samasta asiasta useita erilaisia, joskus keskenään ristiriitaisia tasoja, ja hyväksyä se että ne voivat olla olemassa yhtä aikaa, samassa kohteessa.
9. Taiteen ymmärtäminen edellyttää kykyä nauttia tästä havainnosta, ja kykyä antaa mielensä askarrella tämän parissa.
10. Taiteen ymmärtäminen ei tarkoita kohteen loppuun kaluamista.
11. Taiteen ymmärtäminen voi tarkoittaa, että hyväksyy sen ettei ymmärrä, tai että ei yritäkään ymmärtää, ja nauttii tästä.
12. Taiteen ymmärtäminen voi tarkoittaa heittäytymistä ilman tarvetta hallita kokemusta esimerkiksi tiedon avulla.
13. Taiteen tuntemiseen kuuluu tieto taiteen sisällöistä, kuten taidesuuntauksista, taiteilijoita kiinnostavista teorioista ja taiteen tavoista käsitellä asioita. Tämä vaatii asiaan perehtymistä esimerkiksi opintojen tai oman aktiivisen paneutumisen kautta, mutta tämä on myös kohta, jossa museopedagogiikka voi olla katsojalle avuksi.
14. Taiteeseen yleisesti tai yksittäisen teoksen taustoihin ja sisältöön liittyvä tieto ei ole edellytys taidekokemuksen syntymiselle, vaikka monet katsojat ottavat sen helpottuneina vastaan ja kokevat silloin ymmärtäneensä teoksen paremmin.
15. Taide on eräs mielenkiintoisimmista inhimillisen toiminnan alueista. Taide vie tutkimusmatkoille, jotka haastavat sekä aistit, älyn että tunteet. Tietämys avittaa teoksen tulkitsemista, käsitteellistämistä, analysoimista, arvioimista ja asettamista kontekstiin, mikä on joidenkin katsojien mielestä arvokasta puuhaa sinällään.
16. Tieto taiteesta ei ole edellytys taidekokemukselle, mutta voi tuoda siihen kiehtovia ja moniulotteisia tasoja.
17. Tietämykseen perustuva ymmärtäminen ja taiteen kokeminen eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta eivät myöskään edellytä toisiaan.
18. Teoksen ymmärtäminen ei tarkoita (välttämättä) sanallistettavaa kokemusta.
19. Teoksen selittäminen ei takaa taidekokemusta.
20. Taiteen ymmärtäminen edellyttää, että antaa taiteelle mahdollisuuden tulla ymmärretyksi. Tämä edellyttää joskus luopumista omista pidäkkeistä.
Tämä on edellytys myös sille että voi olla kiinnostunut taiteesta, sekä sille, että voi arvostaa taidetta sinänsä, vaikkei pitäisi kaikista taideteoksista tai ei olisi edes pitkään aikaan nähnyt yhtään todella itseä koskettavaa tai hyvää näyttelyä.
21. Aikaisemmat monipuoliset taidekokemukset tekevät katsojan olon turvalliseksi uuden taidekokemuksen äärellä, jolloin hän uskaltaa myös antaa taiteen yllättää ja haastaa itsensä.
22. Taiteen ymmärtäminen tarkoittaa sympatiaa taidetta kohtaan.
23. Kaiken edellä luetellun korvaa kyky ennakkoluulottomuuteen ja kyky välittömään kokemiseen ja innostumiseen uudesta, hämmentävästä, irrationaalisesta, hyödyttömästä, käsittämättömästä, ihmeellisestä, suurenmoisesta, erikoisesta, hienovaraisesta, herkästä, esteettisesti kauniista, rumasta, yllättävästä ja niin edelleen, minkä vuoksi monet lapset ovat ideaaleja taiteen katsojia.
24. Teos voi vedota sekä älyyn että tunteisiin, vaikkei sitä ymmärtäisikään.
Ymmärtäminen ei ole kokemusta tärkeämpi, olennainen, kiinnostava tai tavoiteltava asia jokaisen teoksen kohdalla. Oma kokemus on varmempi tie taiteen ymmärtämiselle ja arvostamiselle, kuin ulkoisesti ”opitut” väitteet taiteen merkityksestä.
25. Duchampilaisittain sanoen katsoja täydentää teoksen, eli teos toteutuu vasta vastaanottamisen hetkellä, ja jokaisella kerralla katsojan ja teoksen kohtaamisessa teos on hieman erilainen.
26. Taidenäyttelykäynti voi olla elämyksellinen yksin tai ryhmässä. Yksin näyttelyyn voi tutustua omien mieltymystensä mukaan omassa tahdissaan. Yhdessä jonkun toisen kanssa tuleekin usein yllättäen syvennyttyä johonkin teokseen jonka muuten olisi ohittanut. Ajatusten vaihtaminen toisten näyttelykävijöiden kanssa rikastaa parhaimmillaan kokemusta paljon.
Lopuksi pari ”ymmärtää” -sanan etymologista määritelmää, jotka löysin Ymmärrettävän runouden liiton blogin keskustelupalstalta. Lainaukset osoittavat, että suomenkielen ”ymmärtää” –sana pitää sisällään jonkin asian hallittavaksi tekemisen ajatuksen. Vironkieliseen ymmärtää sanan etymologiaan sisältyy varteenotettava varoitus. Englannin kielen ”understand” taas viittaa alla olevan määritelmän mukaan asian sisäistämiseen, mikä mielestäni on mainio sana taiteen yhteydessä. Sisäistäminen tarkoittaa, että jokin asia on tullut omakohtaiseksi, ymmärretyksi niin että asia on ajateltu oman persoonan kautta. Mielestäni tästä on taiteen kokemisessa kysymys.
”Jukka:
Veijo Meren tieteellis-analyyttinen Sanojen synty sanoo seuraavaa:
ymmärtää, tarkoitti alun perin sitä, että ympäröidään kehällä tai kierretään esimerkiksi omistamisen merkiksi jotakin. Siitä kehittyi sitten merkitys saada kiinni, ottaa haltuun ajatuksissaan asia, tajuta ja oivaltaa se, ympäröidä asia mielessään.
FEBRUARY 14, 2007 8:35 AM
Ville-Juhani Sutinen:
Lähisukukielten juurista viron vastine on kenties puhuttelevin: "ümmardada" = pyöristää; ymmärtäminen on siis lohkomista siinä mielessä, että sekavalta vaikuttavan asian kulmia pyöristetään, jotta pala osuu osaksi suurta kuviota... vaarana on, että tällainen ymmärtäminen muuttaa kohdetta kontekstiinsa sopivaksi, eikä se ole siitä uudelleen erotettuna enää tunnistettavissa. Sanan "understand" varhaisena juurena on kreikan "entera", joka tarkoittaa sisäelimiä, suolistoa.”
Ymmärrettävän runouden liiton blogi
Aiemmin julkaistut museopedagogiikkaa käsittelevät tekstit:
Anni Venäläisen ja Max Ryynäsen keskusteluMikä museopedagogiikassa mättää?
Kaija Kaitavuoren kommentti keskusteluunMuseopedagogiikan kritiikistä
Max Ryynänen laajentaa näkökulmaansaMuseopedasta –taiteesta ja -keskustelusta
- Käyttäjän Anni Venäläinen blogi
Sivuhuomautus etymologiasta
Hyvä. Oivalluttavaa lähestyä asiaa tuollaisella listalla. Huomauttaisin kuitenkin hiukan etymologiasta.
Ymmärtää-sanan ei välttämättä tarvitse merkitä saartavaa haltuun ottamista eikä viron sanankaan kulmien pyöristämistä. Ensinnäkin, sanathan ovat selvästi samaa juurta, joten alkuperäinen merkitys on sama, ja nämä sävyt voivat hyvin olla vain myöhempää lisää. Näkisinkin niin, että kulmien pyöristäminen ja palan sovittaminen on tuon alkumerkityksen kannalta aivan liian myöhäinen ja vain yhdessä kielessä esiintyvä sävy.
Toisaalta kannattaa varoa sitä, että länsimaisen nykyajattelun käsityksistä tulee salakuljettaneeksi merkityskonstruktioita mukanaan. On hyvin kyseenalaista onko ympäröimisellä mitään tekemistä haltuunoton kanssa ja tällä taas ymmärtämisen kanssa. Meistä nykyihmisistä voi tuntua ilmeiseltä, että ymmärtäminen on asioiden käsitteellistä lokerointia, mutta tämä on kovin myöhäinen, tieteellistä tietoa ja ymmärtämistä mallinaan pitävä käsitys ymmärtämisestä.
Itse näkisin niin, että etymologiassa kannattaa myöntää sanojen liikkumavara, mahdollisuuksien kenttä, ennemminkin kuin kiinnittää niitä kovin konkreettisiin asioihin. "Ymmärtää" voisi näin ollen tarkoittaa asian tarkastelua eri puolilta JA asian ympärillä rauhallisesti tuumailua JA ymmärrykselle haasteellisessa ympäristössä olemista ja siellä ympäriinsä kulkemista. Toisin sanoen, väljästi, eräänlaista oleskelua ymmärrettävän asian parissa. Tähän sopii myös se, että ympäri-sana on kenties sukua umpi-sanalle, joka puolestaan on sukua saksan um-sanalle ja ruotsin om-sanalle, joiden merkityskenttää voi kuvata sanoilla ympärillä, saartavana, kiertyneenä, niillä main, suurin piirtein jne.
Tässäkin selvityksessäni ja myös tuossa yllä olevassa listassa koko ajan oleskelemme ymmärtää-sanan parissa. Tällaista ymmärtäminen on.
Understand-sanan etymologia taas menee kyllä tietojeni mukaan yllä pieleen. Understand koostuu selvästi under- ja stand-sanoista, joista kumpikaan ei viittaa kovin suoraan sanaan ”entera”, jolla kyllä on heikot yhteiset juuret under-sanan kanssa (entera on sukua latinan intra-sanalle, joka lienee melko kaukaa osittaista sukua latinan infra-sanalle, joka taas on sukua under-sanalle).
Muutamissa muissa germaanisissa kielissä ”ymmärtää” on sanottu toisella prepositiolla (verstehen, förstå) jolla taas ei ole ko. kaukaista etymologista yhteyttä entera-sanaan, vaan muistaakseni kreikan para-prepositioon (vrt. edellä: asian parissa oleskelu, joka on käsittääkseni sukua, para tarkoittaa: lähellä, rinnalla, rinnakkain, parittain jne,). Näin ollen under-prepositiokaan ei viitanne kovin kirjaimellisesti mihinkään alapuoliseen. Edelleen, kreikassa lähin ymmärtää-sana on epistasthai (josta episteme, tieto, ymmärrys, osaaminen), jossa on jälleen eri kantaa oleva prepositio, epi (päällä, luona, kohdalla, vasten, asti, aikana, päin, vuoksi...). Kaikissa on kuitenkin samakantainen seisomista, asettamista jne. tarkoittava verbi (jolla saattaa olla etymologinen yhteys suomen tosi-sanaan ja siis toteamiseenkin, ja kenties myös tietää-sanaaan, vaikka tämä onkin yleensä selitetty omaperäisestä tie-sanasta johtuvaksi merkityksessä ”osata tie”).
Tavallisen tulkinnan mukaan nämä ymmärtää-sanat tarkoittivat alunperin ”siirtyä toiminnalle tarpeelliseen asemaan”, mutta suomeksi voi löytää myös yhtäläisyyttä ilmaisuissa ”pysyä perillä” tai ”pysyä mukana”, jotka kuvaavat ajatuskulun seuraamisen jatkumista, tai ehkä myös sanassa ”pystyä”, joka tarkoittaa tietynlaista valmiina pysymistä tai seisomistakin ja siten kykenemistä, osaamista ja ymmärtämistäkin (suomen etymologiassa verbit pysyä, pystyttää, pystyä, pistää ja pysähtyä ovat kaikki samaa kantaa).
Tämä ei tietenkään poista sitä, etteikö ymmärtämisessä yleensä olisi kyse sisäistämisestä tai omaksumisesta. Näkisin kuitenkin, että sisäistäminen, sisäänsä ottaminen kuvaa juuri sitä ymmärtämisen tapaa, joka jää tavoittamatta ulkokohtaisemmalta tieteelliseltä lokeroinnilta ja haltuunottamiselta (vrt. com-prehendere, koota yhteen, joka tosin voi tarkoittaa myös holistisempaa ja vähemmän hallitsevaa kaiken huomioon ottamista ja yhteen sovittamista). Näin sen käsitteellinen alkuperä olisi tässä eronteossa. Sisäistäminen lienee sanana jonkinasteinen käännöslaina, joka viittaa intuitioon, (sisäiseen) huomioon ottoon.