Scroll To Top

Pink Twins, papukaijat, hälytysajoneuvot ja huikea hallittu kaaos

Teksti: Anna Jensen 12.11.2014
Kuvat: Teoksesta Parametronomicon, Sinne, Pro Artibus.

Kirjoitin Pink Twinsin näyttelyssä muistiinpanoja. Niistä syntyi lista, joka näyttää tältä: Jännite. Jännittävä. Tuho. Korjaantuminen. Hajoaminen. Eheytyminen. Värit. Musiikki – ääni – tempo – rytmi. Viidakko. Papukaijat. Luonto. Tekniikka. Koneet. Laitteet. Orgaaninen. Epäorgaaninen. Huikea. Liike. Jatkuvuus. Pysähtyminen. Aurinko. Matka. Jää/jääkiteet. Sirpaloituminen, pirstaloituminen. Isot asiat. Pienet asiat. Hälytysajoneuvot. Tyhjyys – täyteys. Narratiivi? Ruumiillisuus. Kaleidoskooppi. Rorschachin musteläiskät. Kosmos.

Pink Twins, eli veljekset Juha ja Vesa Vehviläinen, ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 1997. Pink Twinsien taide rikkoo visuaalisen- ja äänitaiteen raja-aitoja, sisältäen perinteisessä mielessä teokseksi miellettävien videoiden ohella esimerkiksi audiovisuaalisia live-esityksiä, kuten keikka Kiasma-teatterissa maaliskuussa 2012. Kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Pink Twins teoksineen kiertää maailmaa ahkerasti, mutta Suomessa kaksikko esiintyy harvemmin. Edellinen yksityisnäyttely Helsingissä oli Galleria Sculptorissa 2011.

Pink Twinsien kolme teosta täyttävät Sinnen näyttelytilan tehokkaammin kuin moni tilaan rakennettu kokonaisinstallaatio on tehnyt. Vaikka teokset ovat varsin perinteisesti ripustettuja, on niissä jotain niin tiivistä, että ne muodostavat ruumiillisen ja tilallisen kokemukseksi. Sama korostui Sculptorin näyttelyssä, josta mieleen jäi tunne vyöryvien värimassojen ja valojen ympärille kietoutumisesta ja niiden alle jäämisestä. Nyt kahdesta videoprojisoinnista, äänestä ja kolmesta piirroksesta koostuva näyttely on jäsennellymmän ja staattisemman oloinen, ilman että kokemuksen ruumiillisuus ja kokonaisuuden yhtenäisyys silti häviää.

Pink Twinsien videoteokset onnistuvat olemaan jännittäviä ilman varsinaista narratiivia. Ääni rytmittää katsomiskokemusta, tihentyen ja väljentyen aina uudestaan ja uudestaan hajoavien ja eheytyvien kuvien ja muotojen myötä. Värit ja sävyt muuttuvat, ja jännite syntyy tyhjyyden ja paljouden välille. Kontrastina katsojan sisäänsä imeville videoille näyttelyssä on esillä myös kolme klassisesti ripustettua pigmenttitulostetta, joissa Parametronomicon -teoksesta tutut hahmot esiintyvät tarkkoina ja yksityiskohtaisina mustavalkoisina viivapiirroksina paperille. Pigmenttitulosteet tuovat hienosti esiin sen, miten Pink Twinsin muotokieli toteutuu eri tekniikoilla ja medioilla. Ääni, liikkuva kuva ja liikettä kuvaava staattinen piirros muodostavat kokonaisuuden, jossa jatkuvassa virtaavassa liikkeessä eri osat jatkuvasti osuvat oikealle paikalle.

Oikeastaan Pink Twinsien taide muistuttaa painajaista, jota lapsena näin toistuvasti. Unessa päälleni putosi jostain korkealta suuria ja hirvittäviä geometrisiä muotoja, joiden alle lopulta hautauduin. Mutta siinä missä painajainen oli pelottava ja ahdistava kokemus, on Pink Twinsien taide hienoa ja nautittavaa. Se ei kuitenkaan antaudu helposti sanallistettavaksi. Taiteilijakaksikko yhdistää työskentelyssään elektronista musiikkia ja kuvataiteita. Lopputulos on yllättävän monitahoinen. Suureen kokoon projisoidut tietokoneanimoidut videot tulvivat muotoja ja värejä, jotka pirstoutuvat ja rakentuvat aina uusiksi ja uusiksi muodoiksi ja väreiksi. Ne leikkivät perspektiiveillä ja optisilla harhoilla, ja muodostavat tilaan aina uusia tiloja. Ääni sitoo teokset ja ympäröivän tilan, teosten rytmin ja muodon yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka keskellä katsoja (kokija? kuulija?) liikkuu ja positioi itsensä suhteessa teoksiin, sanalla sanoen hukkuu niihin. Äänien ja visuaalisten ärsykkeiden yhdessä synnyttämät mielikuvat ja tunnelmat vaihtelevat ääripäästä toiseen, koneista ja teknologiasta, urbaaniin kulttuuriin kuuluvasta kolinasta ja hälytysajoneuvojen äänistä lämpimään luontoon, aurinkoon, viidakkoon, papukaijojen sulkiin ja huutoon, pirstoutuviin jääkiteisiin.

Pink Twinsien taide tuo mieleen kansainvälisellä konemusiikin kentällä vaikuttavan suomalaisen Huoratronin: sekä Pink Twins että Huoratron rikkovat oletettuja rajoja visuaalisen taiteen ja esitystaiteen välillä sekä taiteen esittämisen konventioita. Kumpikaan ei oikein ole sitä miltä päällisin puolin näyttää. Huoratronin klubiesiintymiset voi perinteisen keikan lisäksi nähdä performanssina, joka yhdistää vahvasti läsnä olevan ruumiillisuuden eleineen ääni- ja valotaiteeseen. Myös Pink Twinsien taiteen voi nähdä performanssina, jopa silloin kun taiteilijat eivät ole läsnä. Pink Twinsin näyttelyihin astuessaan päätyy jonnekin muualle kuin klassiseen valkoiseen kuutioon ja kliinisen tarkkailun mahdollistavaan galleriatilaan. Moniaistinen kokemus muistuttaa reivejä, jossa äänet, värit, valot ja visuaalit vaikuttavat tilassa olijaan. Kokemuksesta joko pitää tai sitten ei, mutta siihen ei voi suhtautua välinpitämättömästi.

Pink Twins
Sinne, Iso Roobertinkatu 16
30.10.–23.11.2014