Scroll To Top

Tarjoomat ja toiminnot – pragmatismi kaupallisuudessa

Teksti: Tanja Parkkonen 29.9.2015

Kaupallisuudelle asetetaan usein haasteita ilman, että konkretisoidaan, mitä niillä tarkoitetaan. Lisäksi kaupallisuus liitetään kuin itsestään innovaatioihin ja niiden avulla tapahtuvaan yrittämiseen ja rahan ansaitsemiseen. Toiset meistä toitottavat kiivaasti erilaisten innovaatioiden perään ja uskovat niiden voimaan. Toiset meistä kehottavat yhtä pontevasti poistamaan koko sanan ja tunkemaan se paikkaan, johon aurinko ei paista (Jokinen 2015). Samaan aikaan kaupan kasvu kotimaassa ja viennissä on tärkeä keino selviytyä meneillään olevasta talousahdingosta. Lääke on yksinkertainen: myynnistä saatujen rahalla mitattavien tuottojen tulee olla suuremmat kuin niiden tekemiseen tarvittavat menot. Tämän yksinkertaistetun kaavan takana toimivat monenlaiset voimat ja teoriat. Yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä on, että asiakkaat haluavat käyttää aikaan saatuja tuotoksia. Mitattavan rahan merkitys tässä haluamisen kaavassa on usein epäoleellinen.

Olen seurannut erilaisissa yhteyksissä kaupallisuudesta käytävää keskustelua jopa huvittuneena. Keskusteluja vie eteenpäin jokaisen osallistujan tarve muotoilla ajatuksensa ja uskomuksensa tyhjentävästi. Viimeisin huomaamani toteamus on, että termiin ”innovaatio” on kyllästytty sen onttouden takia (Aalto 2015). Myönnän itsekin pyrkiväni tällä kirjoituksella saamaan oman ääneni kuuluville ja sekin huvittaa minua. Ehkä kyllästyminen jopa omaan ääneen on merkki siitä, että haluamme ongelmia ratkaisevaa toimintaa emmekä vaivoiksemme ymmärrystä sekoittavaa sanahelinää – paljon porua ja vähän villoja, vai miten se nyt olikaan.

Käsittelin kaupallisuuden teemaa kuluneen vuoden aikana lähes kyllästymiseen asti tehdessäni pro gradu -tutkielmaa pragmatistisen estetiikan näkökulmasta. Työni edustaa hyötynäkökulmaa – toisin sanoen tutkin kaupallisten toimintojen kautta saavutettavia välineellisiä arvoja, joita harkitusti valitulla toiminnalla voidaan saada aikaan. Kaupallisuudella voidaan saada aikaan rahaa mutta myös paljon tärkeämpiä arvoja: voimme rakentaa osto- ja myyntikanavia eettisistä lähtökohdista, tehdä yhteiskuntaan osallistumisen ihmisolennolle helpoksi sekä vähentää toiminnan monimutkaisuutta eli lisätä arjen toimivuutta sopivien kaupallisten prosessien avulla. Kaupallisuudessa on kyse ihmisen päivittäiseen elämään liittyvien rituaalien muotoilusta, jossa tarvitaan innovaatioita sekä keksintöjä eli uusia tapoja ajatella.

Kaupallisuus laajassa mielessä kätkeytyy lähes kaikkeen ympärillämme olevaan. Tuskin löydämme ihmistä, joka ei kohtaisi kaupallisuuden ilmiötä omassa elämässään. Olemme osa yhteiskuntaa jatkuvan vuorovaikutuksen kautta John Deweyn (1934) määrittämällä tavalla myös kaupallisuuden alueella. Nimesin maailman tutkielmassani leikillisesti ”kaupallisen toiminnan mahdollisuudeksi” osoittaakseni, että olemme vuorovaikutuksessa sosiaalisen maailman kanssa myös kaupallisten toimintojen kautta. Mikään ihmisen rakentama ei itsessään ole hyvää eikä pahaa. Vasta tavoitteita tulkitsemalla voimme määrittää ihmisen toimintaa laadullisilla arvoilla. Erilaisten tavoitteiden tunnistaminen ja sanallinen määrittely on välttämättä tehtävä, jotta voimme harkitusti ohjata päivittäiseen elämäämme liittyviä prosesseja ja toimintoja. Erilaisten rituaalien ja ilmiöiden tunnistaminen voi lopulta mahdollistaa ajattelun muutoksen haluttuun suuntaan.

Keskityin yksinkertaisiin päivittäisiin toimintoihin, mutta kuten usein käy, työ vei mennessään. Löysin itseni pohtimasta uudenlaisen ajattelun suuntia, lähtökohtia ja koko uutena olemisen vaikeutta. Yksi mielenkiintoinen ja konkreettinen ajatuksen tasolla tapahtuva näkökulman muutos on tuotekeskeisyyden vaihtaminen toimintakeskeisyydeksi. Määritelmä vaikuttaa ensin yksinkertaiselta sanaleikiltä mutta sisältää uutta ajattelua konkretisoivan lähtökohdan. Sen sijaan, että valmistaisimme, myisimme ja ostaisimme tavaroita, esineitä ja hyödykkeitä, tarkastelisimmekin vuorovaikutteista toimintaa näissä osallistumisen tapahtumissa. Toiminnassa tarkastelemme energiaa ja sen suuntaa, muutosta ja erilaisien ongelmien ratkaisuja emmekä niinkään erilaisten materiaalien määrää ja yksiköitä. Toiminnan ilmiölle on jo muotoiltu uusia sanoja, jotta siitä olisi helpompi keskustella. Arkikielessä käytämme esimerkiksi termiä ”tarjooma”. Ongelmiin ja tarpeisiin ratkaisuja tarjoavien tavaroiden, palveluiden, tietojen, kokemuksien ja vuorovaikutuksien yhdistelmät ovat entistä monimutkaisempia toimintoja, joita kutsutaan tarjoomiksi (Tuulaniemi 2011, 20).

Maailman muuttuminen on todellista ja myös tarpeellista. Elämme aikaa, jolloin kaupallisuuden mallit ja niihin liittyvät rituaalit ja tarvittavat taidot muuttuvat, koska niiden on pakko. Maailmaa käsitellään esimerkiksi yhä enemmän juuri toimintana eli vuorovaikutteisina ja jopa esteettisinä kokemuksina. Esimerkkiä ilmiöstä edustaa esimerkiksi maailman digitoituminen, jolloin tietoa sisältävät konkreettiset paperit ja kansiot muuntuvat tietoverkoissa kulkevaksi, ihmisen silmille näkymättömäksi dataksi. Toiminnallisille tarjoomille on tarvetta ja niiden rakentamiseksi on tehtävä työtä yhdessä ja erikseen.

Tunne innovaatiohokemien onttoudesta on ymmärrettävä, sillä liian usein unohdetaan määrittää innovaatioiden tavoite eli nimetä haluttu arvo. Kuvittelemme tietävämme, mistä puhumme julistaessamme tarvitsevamme innovaatioita. Ihmisen elämismaailman digitoimisen lisäksi tavoitteita on toki muitakin. Jos näkisimme innovaatiot esimerkiksi toiminnallisina hätähuutoina muutoksen pakon edessä, saisivat ne myös siten painokkaan sisällön. Kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla voisi katsoa tulevaisuuteen, joten hädän hetkellä ja suunnan kadottua huudamme innovaatiota. Aina apua huutaessamme tiedostamme, että jotain on tehtävä mutta emme osaa tai voi tehdä sitä mitä pitäisi. Innovaation huutamisen yhteydessä meidän pitäisi vain muistaa määritellä, että tavoite on vaikkapa luoda uusi tarjooma toiminnalliseen maailmaan tuottaaksemme lisää arvokasta osallistumisen kokemusta. On oletettavaa, että uutta luovat ihmiset voivat määritellä innovaatioiden tavoitteet toisinkin. Tällaisista yhteisöllisistä ja vuorovaikutteisista keskusteluista pääsemme rakentamaan uudenlaista kaupallisuutta sekä ratkaisemaan halujen haastavia kaavoja.

Lähteet:

Aalto, Maija 2015. Innovaatiot saisi kyllä tunkea just sinne. Helsingin Sanomat 23.9.2015.
Dewey, John 2005 (1934). Art as Experience. New York: Perigee.
Jokinen, Juho 2015. Innovaatioita takapuoleen laittamaan käskenyt lakana varastettiin Porthaniasta. Helsingin Sanomat 21.9.2015.
Parkkonen, Tanja 2015. Pragmatistinen estetiikka kaupallisten toimintojen arvottajana. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto (tarkastetaan syksyllä 2015).
Tuulaniemi, Juha 2011. Palvelumuotoilu. E­kirja. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

Language: 
finnish

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.
Image CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet.