Scroll To Top

Absurdi emansipaationa

Teksti: Marissa Mehr 2.6.2017
Kuvat: Bernhard Miettinen

Burleski on esitystaiteellinen kokonaisuus, joka hyödyntää monialaisesti tanssin eri lajien ilmaisua ja keinoja. Usein yhdistävä tekijä esitykselle on jonkinasteisen riisuutuminen, muuten burleskiesitys voi pitää sisällään lähes mitä tahansa. Sana burleski (burlesco ja burlesque) juontaa juurensa commedia dell'arten aikaan ja tarkoittaa liioittelua ja pilailua. Burleski on ennen kaikkea teasea, kiusoittelun taitoa, jossa yhdistyvät usein huumori, satiiri sekä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kritiikki. Täysi alastomuus lavalla on kuitenkin harvinaista.

Suomessa on kymmenen vuoden ajan järjestetty aktiivisesti burleskitapahtumia. Laji on siinä mielessä ihanteellisessa tilanteessa, ettei menneisyys sanele liiaksi tekemisen tapoja ja raameja. Monet Suomeen burleskia 2000-luvulla tuoneet ovat yhä aktiivisesti mukana toiminnassa niin opettajina, esiintyjinä kuin tuottajina.

Pirates Pleasures sekä Rubies-klubi ovat kummatkin vakiintuneita, lähes kuukausittaisia burleskitapahtumia Helsingin seudulla. Niitä luotsaa kaksi parivaljakkoa (Helsinki Burlesquen Bettie Blackheart ja Frank Doggenstein sekä The Ravishing Shangri-La Rubies -duo), jotka ovat aloittaneet lajin parissa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Tällä kertaa klubit olivat osa Suurta burleskisuunnistusta, joka sisälsi kolme perättäisinä iltoina järjestettävää tapahtumaa Helsingin kantakaupungin alueella.

Kevään viimeisimmillä klubeilla nähtiin niin suomiburleskin veteraaneja ja aloittelijoita kuin kansainvälistä osaamista. Kolme vuotta pyörineellä merirosvoaiheisella Pirates Pleasures -klubilla kuljettiin värien viitoittamalla tiellä, kun taas Rubies-klubilaiset luottivat absurdin voimaan.

Pirates Pleasures -illan aloitti Kauniit ja rohkeat -tv-sarjasta ammentava esitys, jossa pääpukarit Sally Spectra ja Stephanie Forrester ottivat mittaa toisistaan saksilla sekä riisuutumalla. Sakset toimivat symbolisena kuvana, ja kun ”sapelien kalauttelusta” päästiin, olikin riisuutumisen aika. Spectrana esiintynyt Molly Moonstone yhdistää twerkkausta esityksiinsä, ja hyvin näytti Sallykin punapilvensä alla peräänsä heiluttavan.

Honey B'Zarren pinkki esitys oli illan säihkyvä ensi-ilta. Klassinen varieteeglamour kohtasi Spice Girlsin Lady is a Vamp -kappaleen kautta tyttöenergiaa, tosin melko perinteistä sellaista. Gigi Pralinen asteli lavalle sinisessä asussa ja esitys alkoi klassisella jalka- ja käsityöskentelyllä, jossa huomio kiinnittyy elegantteihin eleisiin ja taiturimaiseen vartalon eri osien hallintaan. Klassisen ja hallitun alun jälkeen artistin persoona kuoriutui esiin kaikkine särmineen, kun esitys kääntyi käsittelemään naiseutta ja ikääntymistä humoristisella tavalla. Riisuutumisensa myötä ihoaan maalarinteipillä korjaillut ja kimmostuttanut Gigi repi lopuksi teipit irti ja heitti ne yleisöön. Midlife Crisis -niminen numero edustaa hyvin muuttuvan vartalon ja ihanteiden välistä kuilua. Gigin ja Honeyn esitykset edustivat näyttävien pukujen ja yksityiskohtien kautta klassisen burleskin kuvastoa: taiturimaista teasea, jossa yhdistyi säihkyvä lavakarisma, hulppeat käsityönä tehdyt puvut sekä hiottu liikekieli.

Bent van der Bleu

Ilta ei ollut ensimmäinen, jolloin koko show'n oli varastaa boylesque-artisti [1] Bent van der Bleu omalla hulvattomalla ja raisulla persoonallaan. Ohjelmanumero oli sinänsä minimalismin juhlaa: ilmapalloja, reikäiset alushousut sekä hattu. Kaikki vihreän eri sävyissä vaaleasta tummaan. Huomio numerossa keskittyikin siihen, mitä pallojen takaa näkyi: ilmeikkäisiin kasvoihin, käsiin sekä jalkatyöskentelyyn. Riisuutuminen tapahtui pallojen poksauttamisella, joka toimi kuin symbolisena suojamuurina minän ja maailman välillä. Äärimmäisen yksinkertainen, mutta toimiva kokonaisuus. Pienillä eleillä ja ilmeillä van der Bleu onnistuu kohottamaan jännitettä: vajaa minuutti, ja yleisö on valmis syömään kädestä.

Yksi suomiburleskin veteraaneista, Olivia Rouge, oli lähtenyt hakemaan inspiraatiota 1980-luvun lastenohjelmista. Hänen Turtles-sarjasta tutun keltaiseen haalariin pukeutuneen April O'Neilin hahmon ympärille kudottu esitys toimi samalla tavalla nostalgiatrippinä 1980-90-lukulaisille kuin illan aloittanut Spectra & Forrester -duon numero. Rougella on maanläheinen ja osin arkinenkin lähestymistapa: esimerkiksi koulukiusaaminen, eläinten oikeudet sekä piirroshahmot (mm. Minni Hiiri) ovat olleet hänen aiempia teemojaan ja aiheitaan.

***

The Ravishing Shangri-La Rubies -kaksikon luotsaama Rubies-klubi esitteli kuin pähkinänkuoressa burleskin laajaa kirjoa: oli klassista viuhkatanssia, emansipaatiota, seksuaalista heräämistä, politiikkaa, huumoria ja satiiria, intertekstuaalisuutta, itseironiaa, eleganssia, duo-esityksiä, yhdistelmälajeja sekä tietenkin boylesque-, drag- ja queerlesque[2]-esityksiä.

Burleski- ja sirkustaiteilija Miss Acrolicious yhdistää nimensä mukaisesti akrobatiaa ja teasea. Tällä kertaa nähtiin taidokasta ja vähäeleistä tuolityöskentelyä. Teknisesti taiturimaisen esityksen jälkeen tuleva toinen esitys oli selvästi tarinallisempi. Se liitti yhteen kirjan (E.L. James: 50 Shades of Grey), pyjaman ja kermapursottimen. Vaikka tarina oli yksinkertainen, (koti-illasta nauttiva lukutoukka uppoutuu eroottisen kirjallisuuden syövereihin) lisäsi riisuminen ja akrobatia lisäkierroksia. Lopuksi riisuutunut lukija valoi itsensä kerman peittoon. Miss Acrolicious kilpailee ansaitusti kesäkuun alussa Las Vegasissa legendaarisen Burlesque Hall of Fame Weekend -tapahtuman Tournament of the Tease -kilpailun parhaan debytantin kategoriassa ainoana kandidaattina, joka tulee muusta kuin englantia äidinkielenään puhuvasta maasta.

Armi von Vep on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista suomiburleskin uusista tulokkaista. Hänen esityksensä ovat vahvan omaleimaisia, absurdeja ja taitavia. Armi sijoittui toiseksi kansainvälisesti kovatasoisessa Vuoden tulokas -kilpailussa Berliinin burleskiviikolla 2016. Yllättävää kyllä, von Vep oli vasta keväällä 2017 suomiburleskin uusien tulokkaiden illassa esiintyjänä. Nykyisin Von Vep esiintyy tiuhaan Suomen lisäksi ulkomailla, erityisesti Saksassa.

Armi von Vep The Golden Shower -esityksessä

Ensimmäinen numero The Golden Shower – joka on nähty mm. Savoy-teatterissa sekä Burlesque Blossomsissa – laajenee herkästä pseudobarokkimusiikista ja kontratenori Andrea Schollin laulusta villiin teknisesti taiturimaiseen nykymusiikkihybridiin. Kaikki on, esiintyjän ihoa myöten, kullattu. Von Vepin toisessa numerossa Plucking Hell lavalle päästettiin villi kana. Kyllä, juuri niin. Kana, joka munii munan, syö sen ja heittäytyy vallan villiksi.

Von Vep käytti myös yleisöä osallistavalla tavalla, sekä viuhkalla tuulen tekijöinä että riisuutumisessa. Von Vepin salaisuus on siinä, ettei elekieli tähtää täydelliseen kauneuteen, vaan hän saa rumatkin liikkeet näyttämään upeilta, kuten pään peittämisen kana-numerossa sekä suklaamunan tunkemisen suuhun kokonaisena ja sen syöminen pikavauhtia. Von Vepin moniaistilliset esitykset kurkottavat korkealle, niiden huumori muistutti absurdia, hämmentävällä tavalla Daniil Harmsin sekä Istvan Örkény'in lyhytproosaa. Hän hengästyy, muttei anna sen haitata. Ennen kaikkea hänen heittäytymisensä, liikekielensä ja hallitsemattomat karjahtelunsa ovat hypnoottista katseltavaa. Von Vep liikkuu sujuvasti kuin ammattitanssija, ja hänen esityksensä ovat innovatiivisia ja nykyburleskin kuvastoa laajentavia.

Illan toinen yllättäjä oli irlantilainen Mike Bathke, jonka numero ironisoi vahvasti boylesque-genreä. Miss Acroliciousin tavoin sirkustaiteilijanakin toimivan Bathken esitys koostui luennosta, jossa kerrottiin maskuliinisen riisuutumisen – boylesquen – taiteesta. Lavalla oleva Bathke muuttui sätkynukeksi, jonka tuli riisua kaiuttimista tulevien, luennoijan sanelemien, ohjeiden mukaan. Riisuminen tapahtui luennoijan sekä häntä vastustavan Bathken halun suunnan ja tästä syntyvän konfliktin myötä. Luennoija käski Bathkea demonstroimaan burleskille tyypillisiä piirteitä, joita mies hämmentyneenä toteutti. Myös tässä esityksessä tuolia käytettiin uudella, innovatiivisella ja humoristisella tavalla. Se ei ollut enää burleskille tyypillisesti tuki ja apu, vaan myös tuolin funktiosta tehtiin pilaa muuttamalla se kömpelösti teasen välineeksi.

Illan päätti Stella Polairen toinen esitys, jossa kissa-asuisesta hahmosta kuoriutui vagina. Aiemminkin tabuja lavalla ravistellut Stella Polaire teki illan viimeisimmästä esityksestä naiseuden (ja sukuelinten) juhlaa. Vaginaksi ”kuoriutunut” kissa hinkkasi klitoristaan (eli päätä) kliimaksiin asti. Perin stereotyyppisesti alkanut numero kääntyi ja kävi leikkisästi suoraan kiinni ”itse asiaan”, eli symbolinen kissa muutettiin suoraan ja kursailematta naisten sukuelimiksi.

Kummankin klubin teema (spektri ja absurdi) oli melko abstrakti. Pirates Pleasures -klubilla kuljettiin värikoodauksen, absurdissa löyhemmin temaattisen sisällön mukaan. Esitysten väliset juonnot nivoivat numerot tiukemmin osaksi kokonaisuutta, vaikka erityisesti Rubies-klubin välispiikit muodostivat jo miltei oman esityksellisen kokonaisuutensa. Cherry ”Turrrbo Cherry” Deen sekä Tinker Bellin esittämän sarkastisen Actor/Model -mallikaksikon toivoisi näkevän lavalla myös tulevaisuudessa.

Iltojen mielenkiintoisimman kysymyksen herätti emansipaation käsite ja sen suhde absurdiin. Burleskiin liitetään usein emansipatorinen eetos: lava muuttuu hetkellisesti paikaksi, jossa valtarakenteet ja yhteiskunnalliset sekä sosiaaliset normit kyseenalaistetaan ja käännetään päälaelleen. Vaikka tällä onkin historiallinen pohjansa, osa nykyburleskin esittäjistä haluaa painottaa burleskin muita ulottuvuuksia. Emansipaation painotus saattaa supistaa lajin liian kapea-alaiseksi, mikä on osin totta. Absurdi, jota erityisesti Armi von Vep, Stella Polaire sekä Bent van der Bleu esityksillään edustivat, kutkutti älynystyröitä sen lisäksi, että he olivat onnistuneen burleskiesityksen mukaisesti katseenvangitsijoita.

Rubies-klubi muistutti tapahtumien kuratoimisen merkityksestä. Kattauksessa oli tällä kertaa harvinaisen monialaista burleskia variaatioineen sekä yllättävän tasavahvoja esiintyjiä. Usein esiintyjät ovat itse tuottajia, eikä heillä välttämättä ole alan koulutusta. Burleski on lähtökohtaisesti ollut pitkään harrastuspohjaista, minkä vuoksi kritiikki ei ole huomioinut lajia läheskään niin vahvasti kuin pitäisi. Kymmenen vuoden aikana suomiburleski on päässyt kuin varkain ammattimaistumaan. Samalla ne, jotka ovat kiinnostuneet tapahtumien järjestämisestä, ovat kehittyneet. Toukokuun alussa nähty Rubies-klubi on siitä oiva todiste.

[1] Boylesque-sanalla viitataan usein miespuolisen artistin esittämään burleskiin.
[2] Draglesque ja queerlesque tarkoittavat sanansa mukaisesti drag-tai queer-taidetta ja burleskia yhdistävää kokonaisuutta.

Marissa Mehr
Kirjoittaja on päätoimittaja, kriitikko ja kirjailija.

__

Spektri, Pirates Pleasures Burlesque Club, to 4.5.2017, Ravintolalaiva Wäiski, Helsinki.

Absurdiklubi, Rubies-klubit, pe 5.5.2017, Café Mascot, Helsinki.

Language: 
finnish