Scroll To Top

Rikkaharjoja ja yt-neuvottelusankareita – Tuntematon sotilas 2017

Teksti ja kuva: Julia Pajunen 16.8.2017

Syksyllä 2017 voi siivota kotinsa Sinituotteiden Tuntematon sotilas -siivoussarjalla, virkistää itseään työn touhussa Hartwallin Rokka-, Hietanen- tai Koskela -vichyllä ja keittää urakan päätteeksi Saludon Tuntematon sotilas -kahvit. Sen jälkeen voikin rentoutua Matti Röngän Yyteet -romaania lukien, jossa tutun nimiset henkilöhahmot seikkailevat 2010-luvun työelämän koukeroissa. Miten tähän tultiin, mitä kelloja Tuntemattomalla sotilaalla soitellaan nyky-yhteiskunnassa?

Suomalaista jatkosodan muistikulttuuria

Väinö Linnan Tuntemattomalla sotilaalla (1954) ja Edvin Laineen romaanin pohjalta ohjaamalla elokuvalla (1955) on kiistämätön asema suomalaisessa kulttuurissa. Linnan jatkosodan kuvaus nousee aina esiin kun tehdään listoja merkittävimmistä suomalaisista romaaneista ja/tai sotakuvauksista. Fiktiivinen kerronta on saanut virallisen sodankuvauksen aseman. Äärimmillään keksittyjä romaanihahmoja pidetään todellisina, historiallisina henkilöinä. Linnan romaanin lentävät lauseet tunnistetaan arki- ja juhlapuheessa. Sananparsia voi turvallisesti siteerata niin vasemmalta kuin oikealta, viestintätoimiston mottona tai presidentin avajaispuheessa. Pelkkä mielikuva Tuntemattomasta sotilaasta herättää itsestään selvää kunnioitusta. Sen kyseenalaistaminen tulkitaan sotaveteraanien uhrauksien pilkkaamiseksi, koska Tuntematon sotilas kaikkine tulkintoineen kiinnittyy suomalaisuuden arviointiin sekä itsenäisyyden juhlimisen rituaaliin.

Smedsin Tuntemattomaan sotilaaseen liittyvän väitöskirjani tutkimusprosessi osoitti, että Linnan Tuntematon sotilas on muuttunut suomalaisessa kulttuurisessa muistissa alkuperäisteoksesta irralliseksi, osin kuvitteelliseksi muistirakennelmaksi. Käytän lainausmerkkejä kun viittaan tähän irralliseen ja kuvitteelliseen muistijälkien kasaumaan. ”Tuntemattomasta sotilaasta” saatetaan muistaa romaanikannen ikoninen kuva, suosikkikohtaus Laineen elokuvasta, lempirepliikkejä tai mielihahmoja. Vaikka itse romaanin tai edes elokuvaversioiden sisältö ei olisi tuttu, voi olettaa, että kaikilla suomalaisen koulujärjestelmän läpikäyneillä on joku mielikuva siitä, mihin viitataan kun puhutaan ”Tuntemattomasta sotilaasta”. Tätä muistirakennelmaa käytetään sotakontekstista erillisenä kulttuurisena pääomana ja arvovaltana. Samalla laajasti jaettu muistijälki avaa loputtomat mahdollisuudet hyödyntää mielikuvaa omiin tarkoituksiinsa, kuka mitenkin.

”Tuntemattomaan sotilaaseen” liitetyn itsestään selvän arvovallan vuoksi ei ole ihme, että Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlimisen kunniaksi teoksella on merkittävä rooli – siitäkin huolimatta, ettei romaanin tapahtumalla varsinaisesti ole tekemistä Suomen itsenäistymisen kanssa, vain se puolustamisen. Aku Louhimies valmistelee kolmatta elokuvaversiota romaanin pohjalta lokakuuksi 2017. Myös teattereissa Tuntematon sotilas on ollut haluttu teksti vuoden 2017 ohjelmistossa.

Nykyajan Tuntemattomat

Elokuva- ja teatterikentän uusien Tuntematon sotilas-tulkintojen lisäksi kirjallisuuden puolella on tartuttu Linnan romaaniin fanifiktion muodossa. WSOY kustantaa syksyllä 2017 Toinen Tuntematon -novellikokoelman, jossa etukäteistiedon mukaan kuvitellaan Tuntemattoman sotilaan naishahmoja (joita alkuperäistekstissä ei ole muutamaa huoriteltua lottaa ja neitsytmorsian Sirkkaa lukuun ottamatta).

Matti Rönkä puolestaan siirtää Tuntemattoman sotilaan henkilöt nykyaikaan romaanissaan Yyteet (Gummerus, 2017). Röngän romaanin tapahtumat sijoittuvat kotimaiseen it-firmaan, jossa Tanja Lammio aloittaa uudistusten ja leikkausten sarjan. Linnan hahmojen henkilökuvauksia ja puheenpartta imitoidaan nykyaikakontekstissa. Osa henkilöistä on muutettu naisiksi. Tutut lennokkaat lauseet ovat sorvattu uusiksi, esimerkiksi Koskela ”syö koodia ja paskantaa bittejä”. Henkilöiden nimiä myös varioidaan nokkelasti, romaanissa esiintyvät muun muassa Riitta Oja ja Kari Luoto. Sinänsä humoristista, mutta samalla kadotetaan tyystin Linnan kuvaus sodasta ja häivytetään kollektiivisesta kulttuurisesta muistista sitä, että Tuntematon sotilas -romaani on muutakin kuin sanonta-automaatti tai vääristyneiksi ihanteiksi muuttuneiden mieskuvien aarrearkku.

Linnan Tuntemattoman sotilaan irrottaminen alkuperäiskontekstista on ilmiö, jolla on kaksi puolta. Toisaalta uusien versioiden ja tuotteiden kautta ”Tuntematon sotilas” pysyy osana jatkosodan muistamiskulttuuria. Toisaalta samalla kuva jatkosodan käynnistä kapenee ja muuttuu yksiulotteiseksi.

Linnan romaanin ja Laineen elokuvan elämistä suomalaisessa kulttuurissa voi tarkastella Linda Hutcheonin analogian kautta. Hän käyttää adaptaatioista evoluution analogiaa sukupolvia ylittävinä ilmiöinä. Hän vertaa tarinoita, joita kerrotaan uusilla tavoilla uusissa kulttuurisissa ympäristöissä, geeneihin. Geenien tavoin tarinat muokkautuvat uusiin ympäristöihin. [Hutcheon 2006, 31] Erilaisia tuotteita, muistumia, ja uusia versioita ”Tuntemattomasta sotilaasta” voikin tarkastella ”geenimuunnoksina”.

Röngän romaanissa Linnan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmot, legendaariset kohtaukset ja sanonnat typistetään köykäiseksi nykyajan kuvaukseksi. Kristian Smedsin Tuntematon sotilas Suomen Kansallisteatterissa (2007–2009) kuitenkin osoitti, että 1950-luvulla kirjoitetun sotakuvauksen ja nykyajan välille voidaan luoda myös mielekäs jännite vanhan säilyttämisen ja uuden luomisen välille. Smedsin versio sovelsi alkuperäistekstiä tähän mennessä kaikkein railakkaimmin. Esitykseen oli myös lisätty painotuksia ja kohtauksia, jotka eivät ole osa ”Tuntemattomaan sotilaaseen” liitettyä kuvastoa. Huumorilla oli merkittävä osa esityksessä, mutta tulkinta ei jäänyt vain sen varaan.

Smedsin ohjaustulkinta myös haastoi aidosti mielikuvaa Linnan Tuntemattomasta sotilaasta ja suomalaisesta jatkosodan käynnistä. Kansallisteatterin näyttämöllä nähtiin suomalaisten sotilaiden tekemä joukkoraiskaus ja Riitaoja teloitettiin pelkuruudesta. Radikaalit elementit jäivät kuitenkin huomiotta esityksestä käydyssä harvinaisen laajassa julkisessa keskustelussa. Lisäksi teatteriesitys on katoava taideteos, ja siksi kollektiivisen kulttuurisen muistin haastaminen esityksen kautta on vaikeampaa kuin pysyvien teosten kautta.

Uudet tulkinnat klassikkoteksteistä ovat kuitenkin tärkeä tapa mitata niiden merkitystä osana kollektiivista kulttuurista muistia ja kirjallista kaanonia. Tämän voi nähdä olevan myös Louhimiehen ohjaaman seuraavan Tuntematon sotilas -version haaste. Onko ”Tuntemattoman sotilaan” irrallisuus alkuperäiskontekstista niin voimakas, että se ei ole enää palautettavissa vakavasti otettavaksi sotakuvaukseksi? Onko Laineen elokuvaversion tuottama viitepiste muuttunut vuosikymmenten saatossa niin vahvaksi, ettei sitä voi ohittaa?

Tuoteyhteistyön satoa

Louhimiehen versio Tuntemattomasta sotilaasta on yksi Suomen kaikkien aikojen kalleimmista elokuvaproduktioista. Elokuvan budjettia on kasattu muun muassa hankkimalla yhteistyökumppaneita yritysmaailmasta, mikä on ymmärrettävää nykyaikaisessa kulttuurin rahoitusmaailmassa. Kaikkia yhteistyökumppaneiden lanseeraamia tuotteita ei ole vielä julkaistu, mutta jo julkaistuista voi jo päätellä, että yhteistyön peruste ei ole ollut kumppanin alan tai tuotteiden liittyminen millään lailla sodankäyntiin tai sen historiaan. Tuntematon sotilas -tuotteet ovat saaneet aikaan sosiaalisissa medioissa nokkeliakin vitsejä ja meemejä, jotka osoittavat myös sitä, miten ja mitä ”Tuntemattomasta sotilaasta” muistetaan. Osaa tuotteista on pidetty mauttomina sodan kuvaamisen kontekstissa, osaa vain siitä irrallisina.

Reaktioita Tuntematon sotilas -tuotteisiin Twitterissä

Kiinnostavinta tuoteyhteistyössä on kuitenkin se, miten yhteistyökumppaneiden edustajat kuvaavat tuotteidensa liittymistä Tuntemattomaan sotilaaseen. Hartwallin edustajalta Aapeli Helkkulalta kysyttiin miten fiktiiviset tappajat sopivat vichyn mainostamiseen. Hän perusteli valintaa seuraavasti: ”Totta kai tämä kävi mielessä, mutta emme halua nähdä asiaa sillä tavalla. Ei haluttu tuoda mukaan niinkään sotaa, vaan korostaa suomalaista miehisyyttä. Hahmot ovat suomalaisen miehen perikuvia. Jos Tuntemattomasta sotilaasta ottaa sotakontekstin pois, niin siinä nousevat esiin hahmojen periksiantamattomuus, sisu ja huumori. Hahmojen valinnat olivat selkeitä.” [Flinkman, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen verkkosivut 4.7.2017].

Tuntematon sotilas -siivoustuotesarjan lanseerannut Sinituotteiden edustaja varatoimitusjohtaja Aino Määttä puolestaan kommentoi, että Linnan Tuntemattoman sotilaan arvomaailma sopii yrityksen arvomaailmaan. [Hallamaa, Helsingin Sanomat 3.8.2017]

Sotakontekstin ottaminen pois vain ja ainoastaan sotaa kuvaavasta tarinasta on erikoinen toive. Tarinaa ei ole ilman sitä. Kummassakaan tapauksessa ei pyydetty tarkentamaan, mitä oikeastaan tarkoitetaan kun väitetään, että henkilöhahmot ovat suomalaisen miehen perikuvia, tai mikä on Sinituotteiden markkinoinnin tulkinta Tuntemattoman sotilaan arvomaailmasta. Lähtökohtaisesti oletetaan, että ”Tuntemattomalla sotilaalla” on jokin kiinteä arvomaailma, ja että se arvomaailma on itsestään selvästi hyvä. Näin ei kuitenkaan ole.

Onko kyseessä Lehdon arvomaailma kun hän kiusaa sodankäynnin järkyttämää Riitaojaa? Puhutaanko Koskelan arvomaailmasta kun hän kännipäissään vetää sotatovereitaan turpaan? Kuvataanko Rahikaisen arvomaailmaa kun hän parittaa nälkää näkeviä siviilejä leivästä Petroskoissa? Ihannoidaanko sotilaiden arvomaailmaa kun he ilkeyttään hukuttavat Lammion koiran, koska Lammio nyt vaan on niin vittumainen jätkä? Linnan Tuntematon sotilas ei kiinnity yksittäiseen arvomaailmaan vaan henkilöhahmot edustavat erilaisia arvomaailmoja.

Lisäksi unohdetaan se, että Linnan romaania ei otettu vastaan 1950-luvulla riemusta kiljuen vaan se herätti myös vahvaa vastustusta. Tämänhetkinen yksioikoinen kunnioitus tarinaa kohtaan on muodostunut vuosikymmeniä kestäneen ritualisointiprosessin tuloksena.

Kaikki ristiriitaisuus liittyen Tuntemattomaan sotilaaseen häivytetään. Jo Hartwallissa tehty valinta omistaa vichypullot Koskelalle, Rokalle ja Hietaselle kertoo siitä, että muu kuin sankaruus etäännytetään kansallisesta kertomuksesta. Samalla unohdetaan henkilöhahmojen monisyisyys, sankaruuskuvaa riitauttavat ominaisuudet ja isänmaan hengelle epäedulliset piirteet. Vichyjen kohdalla ei muisteta, että pulloissa käytetyt henkilöhahmot kuolevat romaanissa Rokkaa lukuun ottamatta.

Linnan Tuntemattoman sotilaan muuttaminen joukoksi ei mihinkään viittaavia lausumia ja tuotteita etäännyttää jatkosodan muistamista romaanin kuvauksen kautta. ”Tuntematon sotilas” muuttuu entistä irrallisemmaksi alkuperästään.

”Tuntemattoman sotilaan” toistamisen kohdalla olennainen kysymys onkin, milloin mielikuvat teoksesta ovat muuttuneet niin paljon, ettei siitä tehdyillä tulkinnoilla ole enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Kun päästään siihen pisteeseen, Linnan Tuntemattomalla sotilaalle ei ole enää mitään arvoa osana kollektiivista jatkosodan kulttuurista muistamista. Silloin ”Tuntematon sotilas” on muuttunut täysin tunnistamattomaksi alkuperästään ja lentävät lauseet menettäneet merkityksensä. Palaan vielä tulkintojen ja evoluution analogiaan. Joidenkin arvioiden mukaan ihmisen ja banaanikärpäsen geeniperimä on noin 50% sama. Kuinka moni pitää kuitenkaan siitä huolimatta ihmistä ja banaanikärpästä samana lajina?

Julia Pajunen on tutkija. Väitöskirjassaan hän tutki Kristian Smedsin Suomen Kansallisteatteriin ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen ja Viron teatteriyhteyksiä käsittelevässä tutkimushankkeessa. Vapaa-ajallaan hän sanailee kulttuurikokemuksistaan haikumuotoisia arvioita.

Lähteet ja kirjallisuus

Hutcheon, Linda (2006) A Theory of Adaptation. Routledge; New York.
Linna, Väinö (2000) Sotaromaani. WSOY, Porvoo.
Pajunen, Julia (2017) Tulkintojen ristitulessa. Kristian Smedsin Tuntematon sotilas teatteri- ja mediaesityksenä. Unigrafia; Helsinki. Verkossa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/184724
Rönkä, Matti (2017) Yyteet. Gummerus Kustannus Oy; Helsinki.
Hallamaa Laura, Historioitsija tuomitsee: ”Banaaliuden raja on ylittynyt, jos myydään wc-harjoja” – menikö Tuntemattoman sotilaan tuotteistaminen liian pitkälle?” Helsingin Sanomat 3.8.2017.
(http://www.hs.fi/paivanlehti/04082017/art-2000005313118.html)
Flinkman Vilma ”Hartwall tuo Tuntemattoman sotilaan hahmot vichypulloihin, somessa hirnuttiin viinaan menevien hahmojen äkkiraittiudelle” Helsingin Sanomien Nyt-liitteen verkkosivut 4.7.2017. (http://www.hs.fi/nyt/art-2000005278888.html)

Language: 
finnish

Lisää uusi kommentti

CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.
Image CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet.