Scroll To Top

Teemanumeron etusivu

Sarjakuvan tilanne sekä Suomessa että maailmalla on tällä hetkellä jokseenkin kaksijakoinen. Perinteisesti painettuun formaattiin nojautuvan taidemuodon lukijamäärät ovat olleet laskussa, ja julkaisu- ja levitystoiminta käy läpi vahvaa turbulenssia. Toisaalta sarjakuvatutkimusta tehdään yhä enemmän ja monipuolisemmin. Mustekalan sarjakuvateemanumero pureutuu näiden näkökohtien lisäksi yksittäisiin taiteilijoihin, sarjakuvan ominaispiirteisiin ja vaikuttamisen tapoihin.
Miten yksinkertainen idea – kuvista muodostuu tarina – ja miten monta erilaista sovellusta!
Ilmassa on kysymyksiä. Onko Suomen kirjamarkkinoilla tilaa laadukasta koti- ja ulkomaista nykysarjakuvaa julkaisevalle kustantamolle? Onko olemassa realistisia edellytyksiä menestyä tai edes pystyä toimimaan kustannustehokkaasti? Miten sarjakuvaa saataisiin myytyä ja levitettyä tehokkaasti?
Jyrki Heikkisen tähän numeroon tilaustyönä piirtämä sarjakuva.
Sarjakuvien kehollisuus on aina asteen vierasta taidemuodon visuaalisen luonteen tähden. Erityisesti supersankarisarjakuvat keskittyvät kuvaamaan kehollisuutta ulkopäin, koska niiden tarinat keskittyvät niin voimakkaasti supersankarin ruumiin spektaakkeliin. Tällainen kehollisuus koetaan kuitenkin samalla tavalla vieraana ja staattisena, aivan kuten marmoriveistosten kylmä ruumiillisuus.
Hannele Richertin tähän numeroon tilaustyönä piirtämä sarjakuva.
Konferenssin teema innosti osallistujia tutkimaan rajoja niin maantieteen ja kulttuurin, sukupuolen ja seksuaalisuuden kuin sarjakuvamuodonkin näkökulmasta. Konferenssiohjelma sisälsi lähemmäs sata esitelmää, jotka oli jaoteltu teemoittain sessioihin. Suoranaisesta runsaudenpulasta johtuen pyrimme tässä tekstissä antamaan yleiskuvan konferenssista ja keskitymme tarkemmin kouralliseen itseämme eniten innostaneita esitelmiä.
Painetulla sarjakuvalla on populaarikulttuuriset juuret. Sen vuoksi moni lahjakkuus luiskahtaa varsinkin suurissa sarjakuvamaissa limboon, toistamaan kerran keksimäänsä hahmoa tai muinoin omaksumaansa tyyliä vuosia, vuosikymmeniäkin. -- [Joakim] Pirisenkin olisi ollut helppoa ratsastaa 1980-luvulla luodulla maineella auringonlaskuun. Hänestä ei kuitenkaan ollut siihen. Sydän vaati tekemään taidetta, eikä se tarkoita itselle ja muille tutun asian toistamista taputtavalle yleisölle.
Miissa Rantasen tähän numeroon tilaustyönä piirtämä sarjakuva.
Esitän, että toislajisten kärsimyksen näyttäminen toimii teoksen lukijalle väylänä ymmärtää inhimillisiä kokemuksia. Toisaalta teoksen voi myös tulkita nostavan esiin eläinten kokemusten merkityksen itsessään, jolloin tulkinta eläimistä inhimillisen tragedian peilauspintana kyseenalaistuu.