Scroll To Top

Sivusilmä

O – Miki Liukkosen romaani sinkoilee kaoottisessa havaintokudelmassa
Teksti ja kuva: Irmeli Hautamäki 26.8.2017 Miki Liukkonen: O (2017) On sanottu, että ihmisen mieli on meluisa paikka, jossa kaikenlaiset äänet, ajatukset ja kuvat kieppuvat hurjasti. Voiko siitä tehdä taidetta? Miki Liukkonen on näin tehnyt romaanissaan O, joka kuvaa yli 800 sivun verran erilaisten ihmisten havaintojen, mielen sisäistä assosiaatioiden ja kokemusten kaaosta. Romaanissa syntyy kuva nykyajasta ihmisten mielen kautta suoraan ja näköjään valikoimatta. Filosofin silmin romaanin sinänsä tarkat kuvaukset eivät
Nuori paavi ja kolme appelsiinia
Teksti: Nuppu Koivisto 12.6.2017 Paolo Sorrentinon The Young Pope -tv-sarja (2016) kuuluu niihin teoksiin, jotka vastaavat katsojan kysymyksiin esittämällä lisää kysymyksiä. Sekä trailerin että ensimmäisten jaksojen perusteella voisi kuvitella, että teos kertoo mehevän mafiatarinan Vatikaanin valtataistelusta. Sen sijaan sarjan apoteoosina nähdään hymyilevä, rakkauden ilosanomaa julistava paavi ja pilvistä muodostuva Kristuksen kuva. Väliin mahtuu lukemattomia symbolisia ja tulkinnallisia kerroksia, joiden labyrinttiin Sorre
A Dense, Crepuscular Gathering: Myrkir Músíkdagar / Dark Music Days, Reykjavík 26.-28.1.2017
Text: Lauri Supponen Photos: Arnar Sigurbjörnsson Dark Music Days is a festival of contemporary music organized annually by the Icelandic Composers’ Society. During this darkest period of the year, the city of Reykjavík provides a unique surrounding for contemplating and experiencing a quite challenging programme. Light has an almost sacred status. Sound – luckily – doesn’t. It is scrutinized, let loose and poked at from all corners. Over 50 pieces by over 30 composers were presented during the festival. The performers were called
Tartu pensseliin - lahjakkuusvisailu ranskalaisittain
Teksti: Hannu Väisänen Televisiostudio: juontaja katsoo yhdeksi mytyksi kasautuneita kilpailijoita, jotka kauhun sekaisesti halailevat toisiaan ja odottavat viimeistä tuomiota. Juontaja ilmoittaa, että kaksi saa kohta pakata laukkunsa ja poistua. Ja hymyilee, kikattaa niin kuin juontajien kuuluu. Kamera ottaa lähikuvia hikoilevista kilpailijoista. Voimakas, jännitystä korostava äänitehoste kestää ja kestää. Hirttolavalle juokseminen on kenties helpompaa kuin odottaa mitä tämä raati on mieltä. – Ensimmäisenä lähtee
Media Burn – 70-luvun videotaide ja mediakriittinen taide tänään
Teksti ja kuvat: Irmeli Hautamäki 10.12.2016 Ant Farm: Media Burn (1975) Viime aikoina varsinkin Yhdysvalloissa on tullut mieleen yhä useammin että media pitäisi polttaa ja hävittää. 1970-luvun kriittiset taiteilijat todella panivat toimeksi ja näyttivät, mitä he ajattelivat silloisesta valtamediasta, televisiosta. Sanfranciscolainen taiteilijaryhmä Ant Farm tuli tunnetuksi videoteoksesta nimeltä Media Burn. Valtavaksi pyramidiksi koottu televisioröykkiö sytytettiin palamaan, minkä jälkeen kasa räjähti pirstaleiksi urhei