This intellectual invitation to rethink the social and economic conditions of art by questioning
conceptions inherited from the twentieth century seeks to present the artworld – as well as the
political and intellectual worlds – with two forceful proposals, developed by two European thinkers,

YLEISÖLLE AVOIN seminaari Taideteollisessa korkeakoulussa (Porin
Puuvilla) ja Porin taidemuseolla 29. - 31.10 2008. Katsaus kitschiin, luksukseen ja
glitteriin - taideasenteella. Vieraana myös taideteoksia.

A symposium organised by The Finnish Society for Aesthetics and the Finnish Oriental Society, House of the Sciences (Tieteiden talo), Room 104.

Programme

Monday 27th October

10.15 Opening words,

Tiedote/Kutsu 28.9.2008

Edge of Europe on projekti esityksen ja kirjoittamisen alueilla. Projekti toteutuu kirjoittajien ja taiteilijoiden tapaamisina, presentaatioina, teksteinä ja esityksinä.

Töölössä sijaitseva Galleria Mutageeni etsii vapaaehtoisia
galleriavalvojia.

Mutageeni on kuvataiteilija Erkki Pirtolan uusi, outsider- ja
vaihtoehtotaiteeseen keskittynyt näyttelytila, jossa järjestetään

Elokuvat ovat soivia teoksia. Musiikki ja äänisuunnittelu luovat elokuvassa merkityksiä siinä missä kuva ja vuorosanatkin. Myös sota soi: sodalla on oma äänimaisemansa aina taistelun melusta rintamaradioihin.

28.9.2008 Pirkko Holmberg

Lauri Anttilan 70-vuotisjuhlavuodeksi tänä vuonna valmistunut Hommage à Lauri Anttila (Kuvataideakatemia 2008) ei ole perinteinen juhlakirja vaan Lauri Anttilan taiteellista työtä pohdiskeleva, tieteen ja taiteen välimaastoissa liikkuva esseekokoelma. Se on alunperin kasvanut tieteenfilosofi Tarja Knuuttilan ja taidehistorioitsija Hanna Johanssonin esseen ympärille, joka muodostaakin kolmasosan kirjasta. Lisäksi kirja sisältää taidehistorioitsija Ville Lukkarisen tutkielman Werner Holmbergistä ja fragmentista, kuvataiteilija Jyrki Siukosen esseen muistista ja aikamatkoista sekä taidehistorioitsija Marja Sakarin tekemän Lauri Anttilan haastattelun. Kirjan tekstit ovat kaikki herkkupaloja. Kirja on miellyttävä lukea muun muassa suppeutensa takia, mutta samasta syystä ja suolaisen hintansa takia se ei ole omiaan herättämään omistamishaluja.

22.9.2008 Irmeli Hautamäki

Tank –lehdelle antamassaan haastattelussa ranskalainen taiteilijakollektiivi ClaireFontaine sanoo kulttuurin 60- ja 70-luvuista seuraavaa:

”Institutional critique arose from a context of luxury that today is totally unimaginable. Just picture it : masses of people reading the same things, sharing a whole universe of references, images, dreams. Confused certainly and not powerful enough to bring on radical change, as we now know, but still there was a huge number of people ready to feed a sophisticated and intricate space of debate. There was also a diffuse desire to work at the making of life forms, of the self, of thought and therefore to give form to a space that was alien to the market where you could survive, create, fight and be together. All this has been stamped out, not for ever, but for a good while.” (Tank Vol 5. Issue 4, s. 73)

29.9.2008 Veli-Matti Saarinen

Modernin taideteorian alusta lähtien olemme olleet tilanteessa, jossa teorialla ei ole oikeutta määrittää taiteen olemusta. Näin filosofisen taiteentukimuksen keskeisenä tehtävänä on ollut perustella ja näyttää, miten teoria voi oikeutetulla ja hedelmällisellä tavalla liittyä taiteeseen. Myös taideyliopistoissa tehtävältä tutkimukselta voidaan tulevaisuudessa odottaa perusteltuja ja mielenkiintoisia ratkaisuja siihen, miten taide ja teoria voivat liittyä toisiinsa.

25.9.2008 Martta Heikkilä

Eri taiteenlajien tutkimusta on harjoitettu satoja vuosia, suomalaisissakin yliopistoissa jo vuonna 1640 perustetun Turun akatemian ajoilta asti. Jo Turussa tutkittiin runoutta ja retoriikkaa (1). Taiteellinen tutkimus sen sijaan on huomattavasti uudempi ilmiö ainakin instituutioiden tasolla. Taiteilijat ovat sen sijaan harjoittaneet tutkimusta kautta aikojen: jo Leonardo da Vincillä ja Michelangelolla oli taiteen teossaan kiistatta tutkimuksellisia intressejä. ”Taiteellisen tutkimuksen” nimellä kulkevia väitöskirjoja on alkanut valmistua Suomen taidekorkeakouluissa vasta 1990-luvulla (2). Millainen uomo universale täytyy nykypäivänä olla, jotta voi tehdä tiedettä taiteesta – esimerkiksi omasta taiteestaan?