28.9.2008 Pirkko Holmberg

Lauri Anttilan 70-vuotisjuhlavuodeksi tänä vuonna valmistunut Hommage à Lauri Anttila (Kuvataideakatemia 2008) ei ole perinteinen juhlakirja vaan Lauri Anttilan taiteellista työtä pohdiskeleva, tieteen ja taiteen välimaastoissa liikkuva esseekokoelma. Se on alunperin kasvanut tieteenfilosofi Tarja Knuuttilan ja taidehistorioitsija Hanna Johanssonin esseen ympärille, joka muodostaakin kolmasosan kirjasta. Lisäksi kirja sisältää taidehistorioitsija Ville Lukkarisen tutkielman Werner Holmbergistä ja fragmentista, kuvataiteilija Jyrki Siukosen esseen muistista ja aikamatkoista sekä taidehistorioitsija Marja Sakarin tekemän Lauri Anttilan haastattelun. Kirjan tekstit ovat kaikki herkkupaloja. Kirja on miellyttävä lukea muun muassa suppeutensa takia, mutta samasta syystä ja suolaisen hintansa takia se ei ole omiaan herättämään omistamishaluja.

22.9.2008 Irmeli Hautamäki

Tank –lehdelle antamassaan haastattelussa ranskalainen taiteilijakollektiivi ClaireFontaine sanoo kulttuurin 60- ja 70-luvuista seuraavaa:

”Institutional critique arose from a context of luxury that today is totally unimaginable. Just picture it : masses of people reading the same things, sharing a whole universe of references, images, dreams. Confused certainly and not powerful enough to bring on radical change, as we now know, but still there was a huge number of people ready to feed a sophisticated and intricate space of debate. There was also a diffuse desire to work at the making of life forms, of the self, of thought and therefore to give form to a space that was alien to the market where you could survive, create, fight and be together. All this has been stamped out, not for ever, but for a good while.” (Tank Vol 5. Issue 4, s. 73)

25.9.2008 Martta Heikkilä

Eri taiteenlajien tutkimusta on harjoitettu satoja vuosia, suomalaisissakin yliopistoissa jo vuonna 1640 perustetun Turun akatemian ajoilta asti. Jo Turussa tutkittiin runoutta ja retoriikkaa (1). Taiteellinen tutkimus sen sijaan on huomattavasti uudempi ilmiö ainakin instituutioiden tasolla. Taiteilijat ovat sen sijaan harjoittaneet tutkimusta kautta aikojen: jo Leonardo da Vincillä ja Michelangelolla oli taiteen teossaan kiistatta tutkimuksellisia intressejä. ”Taiteellisen tutkimuksen” nimellä kulkevia väitöskirjoja on alkanut valmistua Suomen taidekorkeakouluissa vasta 1990-luvulla (2). Millainen uomo universale täytyy nykypäivänä olla, jotta voi tehdä tiedettä taiteesta – esimerkiksi omasta taiteestaan?

Conference Sept 18-20.2008, No registration fee with student ID!
At University of Helsinki, Finland and at movie theater Orion

With extra readings and a study diary you get credits towards your studies!

19.1.2008 Silvia Hosseini

Leena Nio: ”Reikiä maisemassa” Kuvataideakatemian galleriassa (Kasarmikatu 44) 27.1. asti. Avoinna joka päivä klo 11–18.

Leena Nion ”Reikiä maisemassa” haastaa maisemamaalauksen perinteet ja maiseman katsomisen konventionaaliset tavat.

23.11.2007 Kari Yli-Annala

History will repeat itself. Strategies of re-enactment in contemporary (media) art and performance. HMKV at Phoenix Halle Dortmund: 9.6. – 23.11. 2007/ History will repeat itself. Strategien des Reenactment in der zeitgenössischen Kunst. Kunst-Werke Institute for Contemporary Art Berlin: 18.11.2007 – 13.1.2008

28.10.2007 Anna Beckers

Oliver van den Berg: Kameras

Kasselissa on juuri loppunut 12. Documenta, mutta Berliinin kahdennessatoista Art Forumissa riitti kävijöitä. Messuille haki yli 400 näytteilleasettajaa yhteensä 23 maasta. Näiden joukosta valittiin 136 galleriaa Aasiasta, USA:sta, Euroopasta ja Australiasta esittelemään eri taiteilijoiden, erityisesti uusien tulokkaiden töitä, jotka olivat esillä kahdessa suuressa messuhallissa.

23.8.2007 Pirkko Holmberg

”Pysyköön taide alati tuoreena, mehevänä, ajattomana ja ajankohtaisena.”

Galleria Bakeliittibambin entisiin tiloihin Rikhardinkadulla on asettunut uusi asukas. Eikä se kyyristele ujona nurkissa, vaan ottaa tilan haltuunsa vanhan tekijän lailla. Turussa tähän asti toiminut Virpi Wuori-Valtaojan luotsaama Galleria Ama on laajentanut toimintaansa Helsinkiin. Ensimmäinen näyttely (4.-28.8.) keskittyy käsitetaiteeseen, ja siihen on kutsuttu sellaisia nimiä kuten Lauri Anttila, Tuomo Blomqvist, Jussi Heikkilä, Ismo Kajander ja Jyrki Siukonen, jotka ovat uransa aikana ehtineet antaa jo paljon pureskeltavaa taiteen yleisölle, tutkijoille ja opiskelijoille.

Yhdysvallat on käsitetty maataiteen syntypaikaksi ja siksi myös suurin osa kirjallisuudesta käsittelee yhdysvaltalaista sekä brittiläistä maataidetta. Useat taiteilijat alkoivat kokeilla taiteen rajoja 60-luvulla taidemaailman rajojen ahdistaessa. Taide vietiin konkreettisesti pois gallerioista. Teokset tehtiin usein paikkoihin, joissa maasto oli vaikeakulkuista tai jotka sijaitsivat muuten vain syrjässä. Usein vastasyntynyt maataide oli myös niin suurikokoista, ettei se olisi sopinut yhteenkään näyttelytilaan. Yhdysvaltalaisten ohella britit luetaan maataiteen edelläkävijöiksi. Heidän 60- ja 70-lukujen pienieleinen maataiteensa erosi kuitenkin pääosin kookkaasta amerikkalaisesta maataiteesta. Teknisten välineiden käytön maataiteen osana voi myös laskea brittien saavutukseksi.

2.4. 2007 Irmeli Hautamäki

Näkökulma artikkelikokoelmaan (2007) ”Kirjoituksia Neroudesta. Myytit kultit persoonat.” Toimittanut Taava Koskinen. SKS.

Taava Koskisen toimittama nerokirja tarjoaa kiinnostavia lukukokemuksia yhdeltätoista eri aloja edustavilta kirjoittajalta. Kokoelmassa on monia uusia avauksia taidediskurssiin ja kirjoittajien erilaiset näkemykset antavat paljon uutta ajateltavaa. Kirja on poikkeuksellisen piristävä, jopa hauska.