Yhdysvallat on käsitetty maataiteen syntypaikaksi ja siksi myös suurin osa kirjallisuudesta käsittelee yhdysvaltalaista sekä brittiläistä maataidetta. Useat taiteilijat alkoivat kokeilla taiteen rajoja 60-luvulla taidemaailman rajojen ahdistaessa. Taide vietiin konkreettisesti pois gallerioista. Teokset tehtiin usein paikkoihin, joissa maasto oli vaikeakulkuista tai jotka sijaitsivat muuten vain syrjässä. Usein vastasyntynyt maataide oli myös niin suurikokoista, ettei se olisi sopinut yhteenkään näyttelytilaan. Yhdysvaltalaisten ohella britit luetaan maataiteen edelläkävijöiksi. Heidän 60- ja 70-lukujen pienieleinen maataiteensa erosi kuitenkin pääosin kookkaasta amerikkalaisesta maataiteesta. Teknisten välineiden käytön maataiteen osana voi myös laskea brittien saavutukseksi.

2.4. 2007 Irmeli Hautamäki

Näkökulma artikkelikokoelmaan (2007) ”Kirjoituksia Neroudesta. Myytit kultit persoonat.” Toimittanut Taava Koskinen. SKS.

Taava Koskisen toimittama nerokirja tarjoaa kiinnostavia lukukokemuksia yhdeltätoista eri aloja edustavilta kirjoittajalta. Kokoelmassa on monia uusia avauksia taidediskurssiin ja kirjoittajien erilaiset näkemykset antavat paljon uutta ajateltavaa. Kirja on poikkeuksellisen piristävä, jopa hauska.

6.1.2007 Sini Mononen

Tom Sundberg

Mauttomuus rumuutena ja laittomuutena

Ulosteet ja muut ruumiin eritteet? Joutomaat ja betonilähiöt?

6.1.2007 Irmeli Hautamäki

Arvio kirjasta : The Magic Bottle
Written & Illustrated by Camille Rose Garcia, 2006 published by Fantasographics Seattle Washington.

Millaisia satuja kerrotaan lapsille ilmaston lämpenemisen ja ympäristötuhon aikakaudella? Kerrotaanko jotenkin siihen tyyliin että ’olipa kerran maa, jossa taivas oli sininen ja ruoho vihreää ja jossa linnut lauloivat puissa ja villieläimet hiiviskelivät metsissä?’ Muutaman vuosikymmenen päästä voidaan olla tilanteessa, jossa tällainen kuulostaa pelkästään sadulta, toisin sanoen epätodelta.

Suvi Keto-Oja

Taina Kauppinen

Museoaiheista kirjallisuutta julkaistaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Museoita analysoidaan filosofisina instituutioina, niiden toimintaperiaatteita tarkastellaan kriittisesti ja merkitystä punnitaan monipuolisesti suhteessa yleisöön ja yhteiskuntaan. Samanaikaisesti suurimpien taidemuseoiden historiaa tutkitaan ja kirjoitetaan uudestaan.

Nykytaiteen tutkimuksen imploosio vai uudelleen yhdistyvät intressit?

16.10.2006 Leevi Haapala

Nykyään tuntuu, että sitä tekevät kaikki: taiteentutkimusta. Joten on melkoisen helppoa vastata, että tekee työkseen nykytaiteentutkimusta. Ja samalla, kun tämän määritelmän itsestään antaa, odottaakin jo seuraava kysymys. Mitä oikein tutkit? Silloin vasta muistaa, että olisi pitänyt vastata toisin. Koska melkein samaan hengen vetoon kuulee jo kysyjän antaman vastauksen: ei tarvitse kertoa, en siitä kuitenkaan mitään ymmärrä. Tällöin huomaa oman perspektiiviharhan: ettei taiteen tutkimusta sittenkään niin kovin moni tee, eikä erityisesti nykytaiteen tutkimusta.

Teoksia viidelle aistille ja mielelle – Nykytaiteen katsomisesta

16.10.2006 Minna Turtiainen

Taiteen vastaanottaminen tai kokeminen on aina moniaistinen kokemus. Siksi otsikkoni on oikeastaan harhaanjohtava: vain harva nykytaiteen teos puhuttelee pelkästään näköaistia. Katsominen onkin seuraavassa ymmärrettävä laajasti, melkeinpä metaforisesti.