Etusivu

elokuva

Kieli ja kirjallisuus erämaan armoilla - ajatuksia Sean Pennin elokuvasta Into the Wild

30.6.2008 Terhi Varonen

Sean Pennin ohjaama, syksyllä 2007 ensi- iltaan tullut elokuva Into the Wild , Erämaan armoille kertoo amerikkalaisen opiskelijanuorukaisen, Christopher McCandlessin (Emile Hirsch) tarinan. Loistavin arvosanoin yliopistosta valmistunut, Harvardiinkin


Joe Wrightin elokuva Atonement ja historian kirjoittaminen

23.4.2008 Rosa Rönkkö

Joe Wrightin elokuva Atonement (Sovitus, 2007) perustuu brittikirjailija Ian McEwanin samannimiseen vuonna 2001 ilmestyneeseen romaaniin. Elokuvan juoni kertoo siitä, kuinka vakavamielisen 13-vuotiaan ymmärtämättömyys ja salattu loukatuksi tulemisen tunne johtaa kolmen ihmisen elämät odottamattomiin suuntiin. Päähenkilökolmikon muodostavat Briony Tallis (Saoirse Ronan, Romola Garai, Vanessa Redgrave), hänen isosiskonsa Cecilia (Keira Knightley) ja perheen taloudenhoitajan poika Robbie Turner (James McAvoy).


AAVEET LIIKKUIVAT HELSINGISSÄ – TAITEILIJOIDEN ELOKUVIA JA VIDEOITA VALKOKANKAALLA1.

1.4.2008 Kari Yli-Annala

Arvio New American Cinema Revisited –festivaalista elokuvateatteri Orionissa (26.3 – 30.3.2008)sekä Pro Arte IHME 0 elokuvaesityksistä Bio Rexissä 29.3.2008

Elokuvan valtakunnan keisarintuolissa istuu pitkän kertovan elokuvan Oskari-patsas ja sen pelloilla on töissä monta kelvollista Jussia. Sen lisäksi hovissa luuraa monta muuta traditiota, muun muassa valtakunnan asioiden raportoija dokumenttielokuva ja kaupallisen animaation hovinarri, joka pukeutuu toki välillä myös vakavampaankin asuun. Dokumenttielokuvakin on halunnut muuttaa imagoaan ja työskentelee osan aikaa myös taiteilijana. Kansalaiset ilmenevät kotielokuvilla ja –videoilla. Mutta tällainen valtakunta on itsessäänkin fiktionaalinen sommitelma, jota näihin genreihin suoraan sopimattomat projektit huojuttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Valtakunnan tehtaina toimivien elokuvakoneistojen ja koulujen ulkopuolelta ja rajoilta kun tulee liikkuvan kuvan taiteilijoita ja kokeellisen elokuvan tekijöitä, jotka valmistavat omia soppiaan ja keitoksiaan, joissa genrerajat häviävät ja tavoitteet ovat toisia.


Jumalattoman maailman kylmä valo

Talven valoa -elokuvaa edeltävässä lyhyessä esittelyssä Ingmar Bergman kertoo elokuvan olevan hänelle jollain tapaa kaikista hänen elokuvistaan läheisin. Tämä selittyy pitkälti Bergmanin omaa taustaa vasten: hänen isänsä oli pappi ja siten hänen kasvatuksensakin oli kristinuskon sävyttämä. Erityisesti elokuvan päähenkilön, leskeksi jääneen pastori Thomas Ericssonin kautta Bergman käsittelee häntä itseäänkin kohdanneita tärkeitä olemisen peruskysymyksiä, uskon menettämistä ja siitä seuraavia vaikeuksia kestää elämän merkityksettömyyttä ja mielettömyyttä. Bergman kertoo esittelyssä myös, ettei hän halunnut tässä elokuvassa pyrkiä miellyttämään suuria yleisöja vaan rohkeasti ottamaan esiin kysymyksiä jotka kiinnostivat häntä. Tämä näkyykin elokuvan tinkimättömyydessä ja armottomuudessa, mitä filmin mustavalkoisuus, äärimmäisen pelkistetty miljöö sekä lavastus korostavat.


TARINA VOI JATKUA: "SOVITUS" JA WALTER BENJAMIN

Joe Wrightin ohjaama elokuva Sovitus (Atonement) perustuu Ian McEwanin samannimiseen romaaniin vuodelta 2001. ”Romanttinen draama” kertoo rikkaan perheen tyttärestä Ceciliasta (Keira Knightley), joka omaksi järkytyksekseen huomaa rakastuneensa talon emännän poikaan, Robbieen (James McAvoy). Cecilian nuorempi sisko, Briony (Saoirse Rohan) joutuu todistamaan lapsena joukon tapahtumia, jotka ymmärtää täysin väärin – tai lähinnä ei ymmärrä ollenkaan. Mustasukkaisuuttaan tai johtuen peloista asioita kohtaan, joita ei pysty käsittämään, Briony valehtelee ja syyttää Robbieta raiskauksesta, jota tämä ei ole tehnyt. Robbie lähetetään pois, hän saa koko perheen häpeän harteilleen.


PINTAVÄREITÄ JA SYVIÄ VESIÄ: KOLME VUOROKAUTTA AVANNOSSA

23.11.2007 Kari Yli-Annala

Tänä syksynä kahdeksatta kertaa Helsingissä järjestetyllä Avanto-festivaalilla on ollut perustamisensa jälkeen merkittävä rooli niin avantgarde-elokuvan klassikkojen, kokeellisen elektronisen musiikin säröisimmän puolen kuin uusien mediataideteostenkin esiin nostamisessa.


ZIDANE – kappale ikuisuutta

25.11.2007 Juhani Koivumäki

Zidanen ensimmäiset ruudut ovat pieniä kuvan rakeita. Sieltä vetäydymme vähitellen taaksepäin Mogwain musiikin säestämänä ja alamme nähdä kuvaa kokonaisuudessaan. Näemme jalkapallokentän, jonka jälkeen vähitellen alamme seurata herra Zidanea joka pelaa vihollista vastaan. Zidane vertautuu kuvissa olemukseltaan ja pelitaktiikaltaan saalistavaan eläimeen. Hän ei hyökkää ja juokse koko ajan, vaan päinvastoin vaanii, löntystelee ja odottaa tilaisuuttaan. Hänen kasvonsa ja eleensä tukevat samaa eläimellisyyttä; ruman komeat kasvot syljeskelevät ja elehtivät vain sen mukaan, mikä on tarpeellista ja välttämätöntä. Hän käyttäytyy tasan oman peliluontonsa mukaisesti, vaikka tietää 17 elokuvakameran seuraavan häntä.


Taianomainen muotokuva Zidanesta?

9.12.2007 Petri Hankonen

”Jos kyse olisi vain uskosta tai urheilusta, antaisin anteeksi” Voi luoja. Voi luoja auta. Tämä pettymys ei mene pois, ei. Elokuvassa sanottiin, että jonain päivinä ihme on vain yhden hengenvedon päässä olemattomasta; magic is sometimes very close to nothing at all, toisin kuin tämä elokuva. Tässä oltiin valovuoden päässä kaikesta taianomaisuudesta.


Peter Kubelkan elokuva Arnulf Rainer

3.12.2007 Kalle Hakkarainen

“Cinema is projection of stills — — I feel that every 
frame that is projected too much makes the whole thing 
less articulate. I have twenty-four communication possibilities per second, and I don't want to waste 
one.”


Loners in the Night – Aki Kaurismäki's Lights in the Dusk

Unlike the two previous films, 'Lights in the Dusk' lacks almost completely the typical wry but reconciling Kaurismäki's sense of humor due to its theme, which is loneliness. Loneliness, separateness, isolation is a curse in the modern society. The trilogy's earlier films have pictured a little man, but their protagonists have been part of some living community, no matter how marginal.


Syndicate content