1.9.2008 Anna Jensen Galleria G18 21.8–7.9.2008
Erno Rantanen

Muhennos/Stuvning (Galleria G18, Yrjönkatu 18) on seitsemän Englannissa, University College for The Creative Artsissa opiskelleen valokuvaajan näyttely. Tekijät ovat osittain samoja, jotka viime vuonna esittelivät töitään Kaapelilla, mutta viimekesäiseen verrattuna on jälki nyt huomattavasti valmiimpaa. Monissa töissä skandinaavisuus ja suomalaisuus näkyvät, mutta nyt vähemmän korostaen. Se on ilahduttavaa. Helsinki-koulu voi olla hip, mutta silti suomalaiselle valokuvalle on eduksi, että vaikutteita haetaan muualtakin. Männikkö-Brotherus-tyyppinen arkirealismi tuntuu silti olevan läsnä; eletty ja koettu ympäristö on sekä fyysinen että konkreettinen tila, mutta myös mentaalinen tila ja tunne. Työt ja tekijöiden niistä kirjoittamat lyhyet tekstit uskaltavat sanoa, mutta huutamatta, ja pitkä lopputyöprosessi näkyy selkeytenä. Gallerian vaikeahko tila on saatu tyylikkäästi käyttöön, ja ryhmänäyttelyille valitettavan usein ominainen kaoottisuus on onnistuttu välttämään.

22.12.2007 Anna Jensen

Harri Pälviranta, Hakatut/Battered, Galleria Uusitalo 29.11. – 21.12.2007

Harri Pälviranta kuvaa näyttelyssään viikonloppuöinä väkivallan uhriksi sattumanvaraisesti joutuneita henkilöitä – ja tekee se kunnioittaen perinteistä muotokuvatyyliä. Valokuvissa esiintyvät henkilöt Pälviranta on löytänyt kiertäessään Turun poliisin matkassa, ja poliisin myötävaikutuksella. Näyttelyssä on esillä sekä henkilökuvia että ryhmämuotokuvia, jälkimmäinen tarkoittaa tässä tapauksessa kuvia joukkotappeluista tuoreeltaan kuvattuina tapahtumapaikoilla.

STEFANIE BECKER / ALEXANDER RISCHER
"ULTRA GEHIRN VOLLI FÜLLI"
14.11.–25.11. Huuto galleria

22.11.2007 Sini Mononen

Maailma, niin mennyt kuin nykyinenkin, on mielikuviemme summa. Havaitseminen kuitenkin on muuttunut aikojen saatossa. Valokuvaus on yksi niistä teknisistä saavutuksista, joka on muuttanut tapaamme nähdä ja muistaa. Kuinka valokuva ilmentää tätä muutosta? Millaisen jäljen mennyt aika on jättänyt nykyiseen tapaamme nähdä?

1.11.2007 Anna Jensen

MANN, Jessie, 2004
Sally Mannin näyttely Tennispalatsissa 17.10.2007 – 6.1.2008 esittelee valokuvaajan töitä 1980 – luvulta lähes tähän päivään. Vanhimmissa, Perheeni, lähimpäni teoksissa Mann on kuvannut perhettään ja lapsiaan, yhtälailla lavastamalla kuin vangitsemalla satunnaisia hetkiä perheen arjesta. Uusimmissa, kuolemaa käsittelevissä Mitä jäljelle jää – sarjan kuvissa aihetta lähestytään niin elävien kuin kuolleiden kautta. Näiden lisäksi esillä on Mannin kotiseutua, Yhdysvaltojen syvää etelää, esittäviä maisemakuvia.

15.4.2007 Kati Pelkonen ja Irma Puttonen

Juha Suonpää: Sacred Places | Pyhät paikat
• Valokuvakirja: Sacred Places | Pyhät paikat. Maahenki 2007.
• Näyttely: Sacred Places - Pyhät paikat. Valokuvia ja videoita turismin näyttämöiltä.

Tahra linssissä vai kuvassa – miten katsoa valokuvateoksen tekijyyttä?

16.10.2006 Taava Koskinen

Katselen noin sata vuotta vanhaa Daniel Nyblinin valokuvaa Kaarlo Bergbomista, Kansallisteatteria edeltäneen Suomalaisen teatterin ja Kansallisoopperaa edeltäneen Suomalaisen oopperan perustajasta.

11.10.2006 Sini Mononen
Lapsuus on lyhyt, mutta elämää pitkälle leimaava aika. Kuinka lapsuuden monet sävyt voi tuoda yhteen menettämättä kokemuksen rikkautta? Monellako sanalla voi kuvata vuosien hiljaisuutta ja tuoda samalla esiin lukemattomat, lähes kuulumattomat äänet?

31.8.2006 Verna Kuutti
Helsingin juhlaviikkojen nimikkotaiteilija, muotikuvaajanakin toiminut Wolfgang Tillmans on ollut luomassa valokuvaustyyliä, joka on nykyään arkipäivää muotilehtien sivuilla.

5.10. 2005 Veljo Sepp
Arthus-Bertrand's large-sized photographs taken from helicopter or airplane and presented in the open-air in the centre of Helsinki during last summer (17.6. – 9.10. 2005) , is an ambitious and ambiguous project.

27.9. 2005 Carl-Dag Lige
Where is the Home of a Black Girl?

Raakel Kuukka's photo-exhibition “Rebekka”( in Gallery Hippolyte 9.9. – 2.10. 2005) proposes questions about the relationship between the globalizing world and the individual living in it. Is the national-cultural identity in the modern society acute and possible at all? Can a person living in a foreign culture (or environment in general) be an individual with a possibility to live a life at its fullest even without knowing the specific cultural codes and norms? If anything at all, what makes special a child from mixed marriage? Is it possible to engage multicultural tolerance?