Scroll To Top

Kritiikit

Teksti: Anna Jensen & Hanna Ohtonen 16.5.2018 Kuvat: Petri Summanen A: En oikein tiedä voiko Kuvan Kevättä lähestyä enää näyttelynä tai miten siitä kirjoittaisi näyttelykritiikin, kun siitä on tullut enemmän jonkinlainen spektaakkeli? Enkä sano tätä pelkästään huonona asiana, se on spektaakkelina ihan tarpeellinen alan tekijöitä yhteen tuova voima; nekin, jotka ei yhtenään jaksa käydä avajaisissa tulee paikalle ja tapaa toisensa ainakin kerran vuodessa. Myös vuosittain vaihtuva lokaatio tekee tapahtumasta kiinnos
Teksti: Maaria Salo (ent. Niemi) 4.5.2018 Kuvat: Arto Liiti ja Jari Kuusenaho Jyrki Siukonen: Tee ja pulla virvelirummulla (1979–2017) Miten katsoa näyttelyä ja miten nähdä näyttelyn teokset taiteena? Tällaiseen asetelmaankin voi päätyä ja erityisesti silloin kun kyseessä ei ole konventionaalinen taidekäsitys vaan jotain muuta. Taiteen taiteena oleminen on ydinkysymys kaikista näkökulmista: sitä pohtii katsojan lisäksi myös taiteilija, tai ainakin yksi taideilija. Jyrki Siukosen (s. 1959) näyttely on monin tavoin di
Teksti: Milka Luhtaniemi 26.4.2018 Kuvat: Sakari Tervo On ensin määriteltävä paikka ja aika. On valikoitava hahmot toimimaan paikassa ja ajassa. On seuraavaksi määriteltävä tilanteet, joita paikassa tapahtuu ajan puitteissa. Tästä usein rakentuu juoni. Juonen sisällä, sen vireenä, sen elinvoimana, perusehtona, toimii jännite. Jännite voi rakentua esimerkiksi henkilöhahmojen välille tai henkilöhahmojen ja toiminnan välille. Usein toimivissa jännitteissä toimivinta on paradoksi: jokin osoittautuu vaikeammaksi kuin sen
Teksti: Marko Gylén 17.4.2018 Kuva: niin & näin Fredrik Lång: Kuva ja ajatus (2017) Ensin hieman häkellyn siitä, että historian metanarratiivienhan piti olla kuolleita. Sitten alan pohtia, tarvittaisiinko niitä jälleen juuri siksi. On elähdyttävää lukea nykyfilosofiaa tai aatehistoriaa, joka siekailematta luonnostelee suuria historiallisia linjoja ja ruotii totuutta, kauneutta ja vapautta. Fredrik Långin Kuva ja ajatus ponnistaa vaivatta keskustelemaan Hegelin, Panofskyn, Nietzschen, Huizingan sekä myös Marxin ja Sartre
Teksti: Paola Brigaglia Kuvat: Transizioni e passaggi 23.–26. maaliskuuta Roomassa järjestettiin ”Transizioni e passaggi”-näyttely, jonka kuraattoreina toimivat Hanna Laakso, Krista Mikkola ja Riikka Vainio. Spazio Cerere -nimisessä tilassa oli esillä kuuden suomalaisen taiteilijan teoksia. Suomeksi näyttelyn nimi tarkoittaa ”Siirtymiä ja kulkuja”. Helsingissä vuonna 1966 syntynyt Hannu Palosuo on asunut Roomassa vuodesta 1989. Hänen maalauksiensa keskeinen teema on muisti. What I´ve Seen With Your Eyes (2018) -nim